Kävin alennusmyynnissä. Ja ihme kyllä, löysin sieltä itselleni sopivan puseron. Gantin villaneule, puoleen hintaan. Se onkin nyt tarpeen, kun vilu on ainainen seuralaiseni.
Se, että löytää jotain vaatekaupasta, ei ole minulle itsestään selvää. Olen tosi huono shoppailija. Mikään ei tunnu tarpeeksi nätiltä, sopivalta, käytännölliseltä. Olin marraskuussa Isolla Kirkolla (siis Helsingissä) yksissä kokkareissa. Kutsukortissa luki pukukoodi "Smart casual". Sekin mun piti googlettaa ja tarkistaa, mitä se oikein tarkoittaa. Ja kun aikaa oli, menin Stocmannille etsimään jotain "smart casulia", olinhan pudottanut painoakin jo yli kymmenen kiloa. Ja valehtelematta, kiersin Stocmannin naisten osastoa yli 2 tuntia, löytämättä mitään sopivaa. Onko vika minussa vai Stocmannin valikoimissa? Todennäköisesti minussa... Tuli jo mieleen, että palkkaisko pukeutumisneuvojan. Kokeilin yhtä neuletta, mutta sen L koko oli kyllä niin pieni ja kittana, että näytin se päällä lähinnä balkaninmakkaralta. Tuon nyt ostamani neuleen koko on myös L, ja se on oikein sopiva.
Eräs tuttavani kysyi, miksi käytän niin paljon Marimekon vaatteita? No, kun sinne liikkeeseen menee, on siellä todennäköisesti jotakin minun makuuni. Ja se Marimekon L (ennen XL) on niin mukavan löysä... Nyt todennäköisesti jopa M on löysä:)
Niin, ja niistä kokkareista. Minulle valkeni vasta nyt, miksi tuollaisissa tilaisuuksissa seisotaan. Kun kädessä on lautanen ja se viinilasi keikkuu siinä pitimessä, ei kukaan jaksa tehdä sitä hommaa kolmea tuntia kauempaa (ja korkokengät jalassa). Jos olisi pöytä ja tuolit, kaikki söisivät ja vetäisivät kaksin käsin ilmaista viiniä. Nyt porukat lähtevät kotiin ihan kohtuullisen ajan kuluessa.
Nyt sitten pistän tuohon sivuun painon kehityksen joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Hyvää alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti