keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Vähän niinkuin lintsaamassa...

Tämän päivän koulutus peruttiin viime tingassa. Olin delegoinut ja järjestellyt omat hommani niin, että minulla ei ollut sitten mitään tekemistä työpaikalla. Ja olin jättänyt muistitikkupussukkani kotiin. Kyllä, muistitikkupussukka. Minulla on monta muistitikkua. En uskalla tallentaa kaikkia tiedostoja yhdelle tikulle, sillä jos tikku rikkoutuu, menevät tiedostot  harakoille. Varmuuskopioin tiedostot tietenkin kotona omalle pöytäkoneelle ja joskus jopa läppärille. Mutta töissä ei ole omaa päätettä aina käytössä, joten en juurikaan tallenna työpaikan koneille mitään, vaikka ne tallentuisivat tietenkin omalle muistipaikalleni. 


Ja iltapäivällä olisi taas kokous. V**un kokous. Meillä on tapeltu keskusteltu kohta kolme vuotta, kuka johtaa ja mitä. Ensin säästösyistä lopetellaan ja yhdistellään yksiköitä ja perustetaan uusia. Sitten pitää palkata lisää apulais- ja yksikön vastaavia. Niin kauaskatsoista kunnan hommaa... Ja talouspuolelle tarvitaan uusi sihteeri ja hallintopuolelle kanssa. Kun byrokratia vaan lisääntyy. Ei tästä ainakaan säästöjä synny. Minua v**uttaa tänään niin rankasti, että päätin olla menemättä koko kokoukseen. Lopulta keskusteltavat asiat menevät suurinpiirtein siihen, kuka tilaa vessapaperit ja pesee kahvinkeittimen... (No tietenkin noin kuvainnollisesti)


Ja sitäpaitsi minulla on pää kipeä. Se on harvinaista. Tuleekohan minulle nyt se flunssa? Ei kait tämä enää voi olla ketoosipäänsärkyä? Rauhoitellakseni omaatuntoani teen nyt kotona vähän työhommia ja otan päikkärit!



Arvatkaa, kuka on oppinut kaivautumaan aamuyöstä jalkopäähän peiton alle lämpimään? No PoikaKoira tietenkin! Joskus siitä ei näy nenänpäätäkään. Nyt varsinkin, kun pakkasta on -18 °C, peiton alla on mukavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti