perjantai 30. elokuuta 2013

Voi tätä huolien ja murheiden määrää

Äiti on päässyt pois sairaalasta. Onneksi myös  kotisairaanhoito hoitelee asioita. Järki on palannut jotenkuten päähän. Mutta ei aivan. Nimittäin se muisti. Lääkäri kielsi äidiltä autolla ajamisen. Onneksi. Mutta kun äiti ei muista sitä. Tänään minulle soitettiin sieltä kotisairaanhoidosta. Äiti oli ollut juuri kotisairaanhoitajan tullessa lähdössä tomerana autolla kauppaan. Ei ollut sitten muistanut sitä ajokieltoa... Minun käskettiin ottaa äidiltä avaimet pois. Aion kyllä ottaakin ne pois. Ja valehdella, että oikein poliisista soitetiin ja varoitetiin, että ei saa ajaa autoa, kun kotisairaanhoitaja oli nippa nappa saanut estetyksi autoilun.

Murheellista huomata, miten ihminen ja ajatustapa muuttuu. Ei esimerkiksi osata ajatella niin, että jollekin toiselle voi sattua oman huolimattomuuden takia liikenteessä jotain. Pitää yrittää takoa ajatus äidin päähän niin, että kuinka paljon halvemmaksi elämä tulee ilman autoa. Pari taksireissua viikossa ei hänen elämäänsä konkursiin kaada. Ja minusta kait se olisi paljon mukavampaa elämää, kun taksi toisi je veisi...

Huomenna on jännä päivä. Pitää siis saada äidiltä auton avaimet pois.

Elämä pieniä iloja, krysanteemit jaksavat hyvin parvekkeella. 

maanantai 26. elokuuta 2013

11 faktaa

Jospa nyt jatkaisin haasteen parissa. Vuorossa 11 faktaa itsestäni. Joskus aiemminkin olen vastannut tällaiseen samanlaiseen tehtävään. Nyt en vain jaksanut etsiä niitä faktoja tuolta vanhojen blogikirjoitusten joukosta. Tämä on aika haastava tehtävä... mitähän sitä nyt oikein ilkeäisi itsestään paljastaa...

1. Kun lähdemme kesämökiltä, auto pitää peruuttaa kaartuvaa tietä pitkin käännöspaikalle. Jos minä ajan, Aviokki mene aina näyttämään suuntaa. En koskaan katso hänen "viittomiaan", ihan itse sivu- ja taustapeileistä tarkkailen puita, kantoja ja oksia. Ja käännän auton ihan oikealle paikalleen. Ei ole vain tullut mainittua tästä Aviokille mitään. Kun se aina niin tohkeissaan siellä viittoo.

2. Tulen todella pahoinvoivaksi, kun kuulen tai näen eläimiin tai lapsiin kohdistunutta väkivaltaa tai vääryyttä. Miten ihminen voi olla niin paha?

3. En voi sietää ympäristön tahallista roskaamista. Itse en tipauta maastoon/metsään/ulos edes pienen pientä karkkipaperia.

4. Kirjoittaminen ja itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla kulkee näköjään meillä veren perintönä. Äitini ammattiin liittyi kirjoittaminen, minä olen kirjoittanut puoliammatillisesti ja tyttärenikin näkyy pitävän blogia.

5. Haluan pysyä perillä maailman tapahtumista. Luen säännöllisesti kahta sanomalehteä (ja iltapäivälehdet netistä). Sanomalehdistä luen ainakin kaikki otsikot. Jo pappani tilasi sinne pieneen peräkylään sotien aikaan Hesarin, kun halusi pysyä ajan hermolla.

6. Haluaisin asua jossain lämpimässä ilmastossa. Paikassa johon maailman huolet eivät yltäisi. Paikassa, jossa ikkunoita voisi pitää aina auki ja tuulenvire heiluttelisi verhoja. Paikassa, jossa aaltojen kohina kuuluisi sisälle. Missä ei koskaan tarvitsisi sukkia. Jossa tarkenisi aina kesämekolla. Jossa aamupalaksi olisi aina tuoreita hedelmiä...

7. Viitaten edelliseen. Vihaan sukkia. Nytkään en ole pitänyt sukkia sitten toukokuun puolenvälin, paitsi tietenkin lenkillä lenkkareissa. Koko viime talvikin meni ilman sukkahousuja...

8. Haaveilen kauniista geelikynsistä. No, liian työläät minulle.

9. En halua nähdä itseäni valokuvissa. Sieltä katsoo aina kummallisen näköinen akka.

10. Olen opetellut luopumaan tietyistä "kotirouvan" vaatimuksista. Koska käyn töissä, minä en repeä viikkosiivoukseen, kaappien järjestelyyn, ikkunanpesuun, mattojen pesuun, verhojen vaihtoon tuon tuostakin. Teen, kun jaksan. Viime vuonna joulusiivouskin vaihtui jouluimurointiin. Joulu tuli siitä huolimatta.

11. Ikäni alkaa jo 5:lla... Olen siis kalkkis.

Täällä avattiin 34 000 ruusupuskasta tehty tilataideteos. Oli vaikuttava. Koko komeudesta ei edes saanut kuvaa. Ja se ainoa, missä näkyi laajempi kokonaisuus ylivalottui pahasti.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pikapäivitys...

Kuten tuossa edellä mainitsin, äitini on joutunut kauppareissulta sairaalaan. Perjantaina sitten huristelin sinne ja hain auton kaupan parkipaikalta kotiin. Mutta jo perjantaina käytiin äidin kanssa outo keskustelu puhelimessa.
Äiti: Milloin olette tulossa, minulla on sinulle paketti. Haen sen tuolta alakerran postista.
Minä: Mikä paketti?
Äiti: No, yksi paketti, jonka olen sinulle tilannut.
Just joo ja huoh... Kun pääsin sairaalaan, tuo "paketti" oli ostoskassi, jonka äiti oli ostanut, ennen sairaalaan joutumistaan. Vein ostokset kotiin. Ja kaikkein järkyttävintä oli, että äiti tarinoi puhelimessa ihan selväjärkisen oloisena.

Tänään sunnuntaina. Puhelin soi.
Äiti: Minä en muista, mihin minun autoni on jäänyt?
Minä: Se on kotona, pihalla.
Äiti: Miten minä sen sieltä löydän?
Minä: Kyllä sinä sen kotipihalta löydät.
Äiti: Ai niin, mihähän olen täällä lomaosakkeessa.
Minä: Sairaalassa sinä olet. Syötetäänkö sinulle paljon lääkkeitä?
Äiti: Kourakaupalla niitä tuovat. Taidan olla vähän sekaisin. Mutta miten minä pääsen täältä kotiin? Tuo se auto tuohon parkkipaikalle.
Minä: Tilaa taksi... Menehän nukkumaan...

Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Muistisairaan vanhuksen elämän järjestelyä. Jännä nähdä, mitä terveyskeskuksen lääkäri huomenna kierrollaan sanoo. Päästävätkö höperehtivän vanhuksen kotiin selviämään omillaan vai jatkavatko lääkeiden dumppaamista terveyskeskuksessa. Ainakin soitan huomenna sinne ja yritän kartoittaa tilannetta. Ja yritän estää äidin autoilun kokonaan.

Tämä tässä pitää sitten vielä kestää...

Aamukasteinen tuoksuherne.

torstai 22. elokuuta 2013

Blogihaaste

Sain Teijalta blogihaasteen. Välillä ne ovatkin ihan kivoja, kun ja jos jutunaiheet meinaavat ehtyä. Nyt vain blogin täällä päässä on ollut vähän hiljaisempaa. Äiti joutui taas sairaalaan ja mieli on ollut aika apea. Eli ei ole oikein huvittanut mikään. Mutta elämä on.

HAASTEEN SÄÄNNÖT!
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa ja haastaa ne
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista! :)

Teijan kysymykset:

1. Jos/kun sinulta kysyttiin 5 vuotiaana, mikä susta tulee isona, mitä vastasit?
Ihan tarkkaan en muista, mikä oli lapsuuteni toiveammatti. Mutta sen kyllä muistan, että nuoruudessani se oli kätilö. Toteutinkin uraani niin pitkälle, että pääsin jopa sairaanhoito-oppilaitokseen. Mutta pääsin myös yliopistoon. Joten ehkä vähän vanhempien painostuksesta ja toiveesta valitsin yliopiston. Ihan tyytyväinen olen valintaani ollut.

2. Ajattelitko jäädä eläkkeelle nykyisestä työstäsi tai työstä, johon nyt opiskelet?
Minä olen jo niiiiiin vanha, että eiköhän ne eläkepäivät tästä ammatista joskus koita. Ja minä en todellakaan haaveile työskenteleväni kuin just sen, mikä on pakko.

3. Lankapuhelin vai kännykkä?
Kännykkä, ehdottomasti. Suoraan sanoen en muista/ymmärrä, miten ennen lankapuhelinaikana tultiin toimeen.

4. Mistä luonteenpiirteestäsi läheisesi pitävät eniten?
No sitä pitäisi kysyä heiltä. Veikkaan, että olen kuitenkin aika vaikea tyyppi. Lähtihän se ensimmäinen aviomieskin kävelemään...

5. Lappi vai Malediivit?
Malediivit! Rakastan lämpöä, aurinkoa ja hiekkaa... Mutta hyvänä kakkosena tulee Lappi, sen hiljaisuus ja äärettömyys.

6. Pitääkö vaatteet silittää?
Hih, hih. Kerran yksi kolleegani sanoi, että se on hänenkin häpeänsä, jos hänen miehensä kulkee ruttuinen paita päällä. Minä en ole koskaan silittänyt yhtään miesten paitaa. Itse ovat sen homman hoitaneet. (Ehkä se ensimmäinen aviomies lähtikin siksi kävelemään... hih). Mutta keittiöpyyhkeet ja tyynyliinat silitän. Ne on pakko silittää.

7. Miten hemmottelet itseäsi?
Matkustelemalla. Pidän kaupunkilomista ja löhölomista aurinkorannoilla.

8. Elätkö tässä hetkessä vai katse jämäkästi kohti tulevaisuutta?
Kyllä sitä tässä hetkessä tulee elettyä mutta tulevaisuudensuunnitemiakin täytyy olla.

9. Kuinka kauan oletat pystyväsi elämään ilman kännykkää, läppäriä, telkkaria ym.?
Nippa nappa viikonlopun yli...

10. Laskiaispulla hillolla vai mantelilla?
Mantelilla! ehdottomasti...

11. Oletko tyytyväinen etunimeesi?
Kyllä!


Tässäpä nämä vastaukset. Kerron faktat seuraavassa postauksessa. Ne ovatkin vähän vaikeampia. Tässä kirjoitellessani äiti soitti sairaalasta ja oli huolissaan, kun ei muistanut minne auto oli jäänyt. Oli nimittäin viety kaupasta ambulanssilla sairaalaan. Muisteli, että auto saattaa olla Prisman parkkipaikalla... Huoh. Huomenna töiden jälkeen siis tuonne yli sadan kilometrin päähän ja etsimään autoa sieltä Prisman pihalta. Ja se kun on semmoinen jättiparkkipaikka...


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Mennyt kesä

Niin kait voi sanoa, vaikka onneksi on vielä lämpimiä päiviä luvassa. Muutama julkaisematon muisto menneeltä kesältä.


Kreikassa lomasaarilla jalkäytävät ovat valettu betonista, vuohiperhe on ilmeisesti ehtinyt ensinmmäisenä testaamaan uutta jalkakäytävää.


Kätevää, kun tomaatit kasvavat kukkaruukussa.


Palmun emikukinto on mahtava.


Naisella ei voi koskaan olla liikaa käsilaukkuja...


Viime viikonlopun griilijuhlien alkupaloja.

Ja nyt palataan ruotuun! Säänöllinen ruokailurytmi ja kuntoilu alkaa nyt!

perjantai 16. elokuuta 2013

Parveke(kukat)

Viime vuonna kuvasin tänne blogiinkin aika usein parvekkeeni kukkaloistoa. Tänä vuonna asia on vähän toisin. Alkukesän jälkeen kuumuus ja pitkät poissaolot kotoa saivat aikaan sen, että parvekkeen kukkalaatikko on lähinna vitsi.

Etualan kesäleimu on edes jonkinlaisessa kukassa, muista ei paljon iloa ole. Tänä vuonna onnistuin valitsemaan kasvit myös niin, että niiden kukkiminen oli aika nopeasti ohi.

Kuten tämän neilikan. Ei ole juuri iloa ole ollut kesäkuun jälkeen...

"Ja vielä on kesää jäljellä", eihän nyt ole vasta kuin elokuu. Niinpä ostin tänään lähimarketista kolme pallokrysanteemia á 6 euroa. Pistin kesäkukat (tai niiden kuivuneet rangat) biojätteeseen ja asettelin krysanteemit ruukkuineen parvekelaatikkoon. 



Heti tuli kivemman näköistä. Kukat oli pakattu aika tiiviiseen tötteröön, joten ne vielä varmasti "pullistuvat" tuosta vähän enemmän pallomaisiksi. Nämä krysanteemithan sietävät aika kylmääkin ilmaa. Ja taustalla pilkottaa yksi itsekasvattamani elämänlangan kukka. Ne ovat kukkineet ihan kiitettävästi. Harmi vain, kun kukka ei kestä kuin yhden päivän.

Mutta yksi kukka on ylitse muiden, se on pelargonia. Ensi kesänä ajattelin istuttaa vain niitä tuohon kukkalaatikkoon. Pelargonian yksi haittapuoli on vain se, että siitä tippuu paljon kuukien terälehtiä. Tämä kukka on kestänyt kuumuutta ja kuivuutta.



keskiviikko 14. elokuuta 2013

Suklaata...

Herkkujen suhteen kesä on mennyt tosi hyvin. En ole syönyt eikä ole edes tehnytkään mieli mitään makeaa. Kun silloin kaksi vuotta sitten aloitin painon pudotuksen, ruokavalion muutos oli todella radikaali. Mutta makeanhimo jäi päälle. Ihan pikkuisen oli joskus pakko saada suklaata. Palanen tummaa suklaata päivässä riitti. Ja nyt sitten tänä kesänä ei todellakaan ole edes tehnyt mieli. Varalevy on odottanut kaapissa koko kesän ja odottaa edelleenkin. Varmaan menee kohta vanhaksi. No, söinhän silloin joskus puolitoista vuotta sitten vanhaksi mennyttä taloussuklaata... Niin paha himo iski päälle.

Eilen sitten normaalien kauppaostosten yhteydessä tämä vain "tipahti" ostoskoriini. Ihan vain huomaamatta oikealla kädellä tartuin siihen. 


En muuten löytänyt millään hakusanalla ns. tehtaan kuvaa tästä tuotteesta. Muutama kuva löytyi, mutta nekin olivat jonkun toisen blogista. Joten itse piti kuvata. 

No joo. Pussissa piti olla kuutta eri makua. Esim. tuota alareunan keltaista Cheesecakea oli vain yksi makeinen... ja nyt pussista on syöty kahtena päivänä ja vielä huomisellekin riittää. Aika hyvin. Että ei tarvinnut koko pussia kerralla vetää makeanhimoon...

Niin, palatakseni tuohon edelliseen postaukseen. Äitinikin kysyi, että soittiko XX minulle viikonloppuna? "Taisi olla aika tuiterissa"... XX oli nimittäin soittanut sitten äidilleni, kun ei ollut saanut minua kiinni. Pitäisi aina muistaa, kun soittaa jollekin toiselle, että toisella voi olla todellakin jotain muuta tekemistä eikä vain nojatuolissa istuskelua ja puhelimen päivystystä. "Hän on muuten aika usein tuiterissa", totesi äitinikin.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tehty!

Jokunen aika sitten kerroin tänne, että minulla on yksi tuttava, joka tapaa soitella minulle aina yleensä humalassa. Nuo puhelut saattavat kestää puolitoista tuntiakin ja minun ei tarvitese sanoa väliin kuin joskuus "hmm...". Saman asian jankkaamista moneen kertaan tai sitten sellaisia syväluotaavia kysymyksiä kuin "kertoisit sinäkin joskus tunteistasi..." Huoh. Joo, humalaiselle...

Pari viikkoa sitten ollessani kyläilemässä oli tuo tuttava soittanut kännykkääni kahdeksan kertaa, noin kymmenen minuutin välein. En jaksanut vastata seuraavana päivänä. Eilen sitten soittoja oli tullut seitsemän. Olin poimimassa viinimarjoja serkullani. Ja väliin oli tullut yksi tekstiviesti "Vastaa nyt jo perhana!". 

Illalla sitten pistin ao. henkilölle tekstiviestin, jossa kerroin, että yksi soitto riittää, jäähän siitä merkki puhelimeen. Ja että mielestäni ei ole täysipäistä hommaa soitella jatkuvasti. Ja että en jaksa keskustella hänen kanssaan, kun hän on humalassa. Vähän kauhun sekaisin tuntein olen vilkuillut tänään kännykkääni. Pistin sen jopa äänettömälle. Ei ole kuulunut vielä mitään...

Mutta nyt se on sitten tehty. Eli minä olen sanonut mielipiteeni. Saa nähdä, mikähän soppa tästäkin syntyy ja kuinka se vastapuoli suuttui. Mutta mielestäni asiasta sanoin. Enkä todellakaan tiedä, miten suhtaudun hänen seuraavaan soittoonsa. Toivottavasti siihen menee kauan.

Keväällä esikasvattamani hajuherneet ovat ihanassa kukassa mökillä.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Superfoodia

Superfoodia pakkaseen: 
Ihanaa, kun eräs sukulainen toi ämpärillisen mustikoita. Myönnän, se on laiskuutta, jos ei itse saa sitä yhtä ämpärillistä poimittua... Paljonhan etenkin täällä Pohjolassa puhuttavat nuo thai-poimijat. Mutta erään tuttavani thai-vaimo on kyllä tosi ahkera. On kuulemma poiminut tänä loppukesänä (enpä kirjoittanut sanaa "syksynä") jo 100 ämpärillistä mustikoita. Minulla ei kyllä sinni riittäisi moiseen, vaikka kuinka euron kuvat silmissä kiiltelisi.

Ja superfoodia aamukahville (pilkoin tuonne joukkoon myös muutaman mansikan):

tiistai 6. elokuuta 2013

Color of the day

Jostain syystä olen taas innostunut kynsien lakkailusta. Rakennekynsiäkin olen joskus miettinyt, mutta niiden huolto ei oikein jaksa kiinnostaa. Ja miten ne kestävät sitten kotitöissä?

Tänään ostin kaupasta mukaani hieman erikoisemman värin. Ja kun pistin sen siihen keittiön pöydälle, nousi hymy huulilleni. Sitä on ilmeisesti fiksautunut yhteen väriin.

Pentikin tabletti ja Teema-astioita...

Marimekon hellemekko... Illalla saunan jälkeen sitten manikyyri.