lauantai 14. joulukuuta 2013

Tip tap, tip tap...

Olin eilen pikkujouluissa. Ainoissa sellaisissa tällä vuodelle. Työpaikan pikkujoulut olivat ja menivät. Minä olen varmaan vähän ikävä ihminen, mutta en oikein jaksa enää työpäivän jälkeen työkavereiden kanssa viettää aikaa. Meillä on työpaikalla niin monenmoista sotkua ja selvitettävää asiaa, että niitä ei välttämättä enää vapaa-ajalla jaksa vatvoa. Kun se jutustelu siihen olisi kuitenkin lopulta mennyt. Joten päätin olla osallistumatta ollenkaan.

Eilen oli sitten oman erikoisalani ammatti-ihmisten pikkujoulu. Täytyy sanoa, että en ole pitkään aikaan nauranut niin makeasti. Ruoka ja juoma oli erinomaista. Ja sitä riitti. Vaikka ikähaitari oli noin parikymppisestä eläkeläiseen, kaikilla oli yhteinen mukava sävel. 

Paluumatkalla tilataksissa eräs vähän "tiukempi" tyyppi kaivoi laukustaan Leijona-pullon ja kysyi "Aletaanko juomaan viinaa?" Näin pikkujouluaikaan kysymys ei liene kovin erikoinen, mutta sen esitti hän, jolta sitä viimeisenä odotin. Kierroksen päätteeksi eräs proffessoori vaihtoi kotiseutunsa Etelä-Pohjanmaan murteelle "Kyllä on pehemoonen aroomi, sellaane hunajaanen..." Ja eihän sinnä sitten muuta nousuhumalassa tarvinnut kuin vedet silmissä nauraa.

Ja oululaiset tietävät Tuiran sillat. Jalkakäytävällä makasi tumma möykky joka todella huojuen pääsi pystyyn. Sitten hän rojahti maahan nenä edellä juuri taksimme eteen, keskelle ajoväylää. Proffeessori ja eräs toinen mies menivät auttamaan tuota humalaista. Ja tuo humalikko (ja muissakin aineissa oleva) oli tunnistanut proffeessoorin, entisen opettajansa "XXX perkele, shää olith shitte mahtava luennoitsija..." Niin se elämä voi joskus mennä. Mitä lie tuosta poika polosta on sittemmin tullut?

Onneksi, täytyy sanoa onneksi, kaupungin keskustan kapakat olivat tupaten täynnä ihmisiä. Siis ne kapakat, joissa meikäläisen ikäinen voi näyttäytyä. Joten lähdin ajoissa kotiin ja aamulla oli hyvä olo. Mitä nyt vähän väsytti. 

Aamulla lähdin viimeistelemään joululahjaostoksia. Näpertelijänä ja ilmeisen lyhytpinnaisena ihmisenä ostin itselleni tämän kirjan. Kyllä taas illat sujuvat mukavasti. Ei tarvitse neuloa 500 samanlaista kuviota... Mitä minä näistä teen? Ei harmaata aavistustakaan. Kunhan sormet saavat liikuntaa.

12 kommenttia:

  1. :D Kuulosti sille, että sulla oli ollu hauskaa, kyllä nauramine tekkee hyvvää, oikee makiasti köö nauraa, nii että iha tikahtuu, välisä ei kuulu ääntäkkää... siitä semmosesta tullee oikee hyvä olo <3

    Moon joskus nuorena tyttönä ollu viimeksi pikkujouluisa, köö aina sielä o niitä, jokka juo änkyräviinaa... tai alakaa itkemää... tai haastaan riitaa tms. Jotenka mää välttelen niitä tillaisuuksia iha varmasti. Lassiin en kyllä syle, mutta vietän aikaani mielummin semmosten ihimisten kansa, joitten kansa o takkuuvarmasti hauskaa!

    Mitä jos niistä palasista tekisit sitte vaikka sängynpeitteen, tulis aika huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon määki ollu semmosisa pikkujouluisa, joisa on sanottu pahasti puoleen jos toiseen. Ja sitte on mökötetty pitkään. Mää join vain pari lasia viiniä ja niin ne muutkin. Autosa sitte hörpyt otin, kun tarjijottiin... :)

      Poista
  2. Kuulostaa mukaville pikkujouluille.

    Tuohan on hyvä kirja! Minä olen ihan pöljä joululahjaostoksilla, kun löydän itselleni kaikkea. Siis vaikka mitä. Helpointa olisi ostaa itse itselle lahjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kun parhaiten tietää, mitä itse haluaa. Ja saa sitten mieluista.

      Tänään vielä ohuempien virkkuulankojen ostoon. Muutaman paksun mallikappaleen tein eilen.

      Poista
  3. Wau, sä oot jo lahjaostoksissa loppusuoralla. Mä en oo aloittanutkaan :/. No mitäpä muutakaan voi odottaa hitaalta hämäläiseltä ;).

    Teidän pikkujoulut kuulosti mukavilta. Monta kertaa on muuten joutunut huomaamaan, että "ulkonäkö" yllättää eli se hiljainen saattaakin olla hurja bilehile :). Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inhoan kauppojen tungosta. Tänään viimeistelin joululahjaostokset. Ei niitä nyt niin paljoa tarvinnut ostaakaan. Ruuat viimeistelen viikolla. Siis lähinnä pistän joulukalat suolaantumaan.

      Samoin mukavaa sunnuntaita sinne!

      Poista
  4. Itsekin olin perjantaina pikkujouluissa, ensimmäiset sitten kolmeen vuoteen. Olen vähän väsynyt lähtemään töiden jälkeen juhlimaan ja varsinkin perjantaina, kun työviikko on painettu hikihatussa. Eikä joitakin työkavereitakaan huvittaisi nähdä työajan jälkeen.

    En kyllä jatkoille asti mennyt, joku raja se sentään mulla on... ehkä otan susta mallia ja joskus vielä innostun ihan kaupungillekin asti juhlimaan :)

    Mutta hyvä, että lähdin. Hauskaa oli, nauroin melkein pissat housussa ja söin mahan pinkeäksi. Kivoja jutustelujakin oli työkavereiden kanssa. Ehkä menen ensi vuonnakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähteminenhän se on aina raskainta. Melkein minäkin peruin koko osallistumiseni, kun pikkujoulujen pitopaikka muuttui "peräkylälle". Joskus on hyvä käydä vähän muidenkin ihmisten kanssa tuulettumassa. Voi taas olla seuraavat kolme vuotta rauhassa kotona :)

      Poista
  5. Eipä sulta tosiaan virkkausaiheet lopu ihan heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitsemisen vaikeus. Jos aloittaisi ensimmäiseltä sivulta ja jatkaisi sitten siitä eteenpäin... :D

      Poista
  6. Tärkkäät ja lisäät vähän helmiä vaikka roikkumaan. Saat hienoa kuusenkoristeita, ikkunankoristeita...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin tännän sellaista kultalamee-lankaa (ei ollut Anttilassa muuta). Parit tähtöset virkkasin. Vaikka joulupöydän koristeeksi...

      Poista