Nyt minulla on jouluun saakka 4-päiväinen työviikko. Ah, kuinka kevyeltä se pitkän raatamisen jälkeen tuntuukaan. Aamulla lämmintä oli peräti +10°C, joten heti päivän valjettua pakkasin itseni ja PoikaKoiran autoon. Suunnistimme tietenkin geokätköille. Lähikätköt on jo etsitty, eli nyt pitää mennä jo vähän kauemmaksi. Kolme tuntia ulkoilua tuli taas tällekin päivälle.
Kauppareissulla törmäsin halpoihin ja mielestäni hyvälaatuisiin ruusuihin. 2 kappaletta 5,99. Ei minun mielestä paha hinta ollenkaan. Kauankohan sitten kestävät hyvinä, kun päivät alkavat olla jo melko pimeitä.
Ja kaupassa olivat vastassa myös nämä
eli Aarikan joulutonttu uutuudet. Näitähän minulla on "ainakin sata". Eipä talo sitten muuta joulukoristetta kaipaakaan.
Asiasta kolmanteen, työpöydän siistinä pitäminen on nykyisin aika hankalaa. Noita latausjohtoja pyörii joka paikassa. Oma kännykkä, työkännykkä, tabletti ja kamera vaativat säännöllistä latausta. Kaivoin kaapista esille pussukan, varmaankin tarkoitettu meikkipussukaksi. Se olkoot nyt minun latausjohtopussukka. Rotukin on minun PoikaKoiran.
Ai niin..., ja kohta meille tulee PoikaKoiran seuraksi tämmöinen. On sitä hullu, kun tällä iällä tieten tahtoen haluaa pilata yöunensa muutamaksi kuukaudeksi... Eli lenkitettäviä piisaa.
Oi kun söpö!! Kyllä tuollaisen takia kannattaa muutama kuukausi valvoa! :)
VastaaPoista(Eikä siltä valvomiselta muuten aina välty myöhemminkään, minun 6-vuotiaani oksensi koko yön! :D)
Kyllä meidänkin 4-vuotias saattaa joskus valvottaa. Oksennustautia on aika usein. Vaikka ei nykyisin niinkään usein, kun huomasin, mistä se tulee. Mökillä pureskelluista oksista ja kävyistä... Ja niiden syöntiä on joskus aika hankala valvoa.
PoistaOooh, onnia palijo perheenlissäyksestä!! Siinä sitä tosiaa o hommaa, musta soon just se ensimmäine vuosi kaikkein raskain ku pittää opettaa karvapallo yhteiskuntakeleposeksi ja vielä sisäsiistiksi, sen jäläkeen se helepottaa (?!) :D
VastaaPoistaNäinhän se on kaikkien pienten, niin koirien kuin ihmislasten kanssa. Paitsi ihmislapsista on huoli koko elämän.
PoistaJa kun pentu tulee meille marraskuun lopussa, sisäsiistiksi opettamisessa on entistä suurempi homma.
Loppuvuojesta meille tuli aikanaa tuo Vanaha Rouva, sillo oli iha järkyttävät pakkaset, mittari vojotti -30 asteesa viikko tolokulla, nii sitä vaa juostii tunnin vällein ulukona :D Mutta sitte tämä nuorempi sankari tuli kesäkuun alusa ja ku takapihan ovi oli koko ajan auki ja vaikka soli ulukona, ni se juoksi sisälle vauhilla paperin päälle ku hätä tuli. Hitto sen kans oli kyllä hermo mennä, soli yks vuotias, ku saatto sanua, että no siinä kiikun kaakun, että onko sisäsiisti :/ Mutta vanahemmasta saatto sanua, ku se ei ollu vielä puoltakkaa vuotta. Lienekkö sattumaa vai mitä, tiiäppä heijänkää aivotuksista :D
Poista