Bohemia Suites & Spa, Gran Canaria

No niin, joulu meni sitten kunnialla läpi. Jouluruokia oli ihan kohtuullisesti ja jouluahdistusta helpotti se, että olin jo syksyllä varannut matkan Kanarialle. Mietin, että voisihan sitä muuallekin lämpöön matkustaa, mutta jo tuo kuusi tuntia lentokoneessa alkaa olemaan minulle maksimi.

Selasin huolella eri hotellivaihtoehtoja läpi ja päädyin Playa del Inglesiin Bohemia suites & Spa -hotelliin. Se oli voittanut mm. viime vuonna koko Kanarian saaren parhaan hotellin palkinnon. Hmm... Olihan hotelli hyvä ja siisti. Mutta mietin, miksi maksaa matkasta minun mittapuuni mukaan maltaita, kun en esimerkiksi käytä noita spa-palveluita ollenkaan. Ja hotellin esittelykuvissa ei ollut kyllä kuvaa meidän kanankoppi-huoneesta. Siisti ja hyvä, mutta niin pieni. Mutta piti oikein pistää Do not disturb -nappi päälle, kun jatkuvasti joku ravasi ovella tuomassa milloin juotavaa tai vain kyselemässä onko kaikki ookoo.

Dyyneillä ei tällä kertaa käyty. Tuuli oli sen verran kova, että hiekka narskui vähän kauempanakin dyyneistä hampaissa. Geokätköjen perässä ravattiin ahkerasti, varsinkin kun pari ensimmäistä päivää olivat hieman pilvisempiä. Mukavan rusketuksen sain pintaani. Kreikassahan iho menee vain punaiseksi polttavien auringon säteiden alla. Nyt tuskin tarvitsi suojakertoimia.

Ja jokainenhan saa olla mitä on, mutta nyt tuon Playan homo-ystävällisyyden huomasi varmasti pöllömpikin turisti. Siellähän asuu vakituisesti Euroopan suurin homoyhteisö ja siihen vielä kaikki turistit päälle. Että monenlaisia pariskuntia näki. Miehiä, naisia, heteroita ja lapsiperheitä. Kaikki sulassa sovussa.

Ja sitten asiaan, ruokaan. Nyt en varannut puolihoitoa. Viime kesän Kreikan reissulla sain siitä mättämisestä tarpeekseni. Mutta eipä se ollut ihmeellistä se paikallinen tarjonta. Tai sitten emme vaan osuneet oikeisiin paikkoihin. Pari kertaa pizzaa, muutama pihvi ja kerran kiinalaisessa. Kiinalainen on muuten samanlaista, söitpä sitä missä päin maailmaa tahansa. Viimeisne iltana menimme sitten hotellin alá carte ravintolaan. Siellä oli kyllä hyvä ruoka. Mitä nyt Planet -salaatista löytyi puolimätä salaatinlehti. Olisi pitänyt huomauttaa, mutta nöyränä suomalaisena en viitsinyt...

Aamupala oli hyvä. Uuden vuoden päivänä lämpimät ruuat oli ilmeisesti kuitenkin unohtunut lämmittää. Me kun olimme aina ensimmäisten joukossa aamupalalla. Joku siitä sitten huomautti. Tuolloin ajattelin ottaa aamupalan painikkeeksi lasillisen kuohuvaa, mutta pulloa ei ollut avattu ja lasejakaan ei ollut. No, ei sitten. Muina aamuna kuohuvaa olisi kyllä ollut tarjolla, mutta eihän sitä ennen kahtatoista...

Tässä muuten yksi kiva (?) yksityiskohta. Parvekkeen tuolien alle syttyi illalla valo ja nuo kääpiöpöydät olivat ihan jostain muusta maailmasta hotellin tyylin kanssa 🙂.

Pieni Karhunkierros

Muutama viikonloppu sitten päätimme lähteä ihan naisporukalla (minä ja kaksi geokätköilyn kautta saamaani ystävää) Kuusamoon Pienelle Karhunkierrokselle. Eipä olisi tuonnekaan tullut muuten lähdettyä, mutta kun ne geokätköt siellä houkuttivat... Reissu oli mahtava. Kukaan ei valittanut, että "miksi taas pysähdytään?". Koko viikonlopun saldo oli 89 löydettyä geokätköä ja uusia kuntia monta, ihan varta vasten käytiin mutka Sallassakin.

Kierroksen pituus oli noin 12km ja meillä meni sen kiertämiseen ja kätköjen etsimiseen aikaa melko tasan 5 tuntia. Reitti kannatta kiertää myötäpäivään. Maasto oli mielestäni aika haastavaa nousuineen ja laskuineen. Myötäpäivään kierrettäessä yhdet tosi pitkät portaat saa kulkea alaspäin. Täytyy kyllä myöntää, että kovin paljon pidempää kierrosta en olisi kyllä jaksanutkaan. Sen verran rankka homma.

Ainakin tuolloin syksyisenä viikonloppuna siellä oli porukkaa aivan ruuhkaksi asti. Riippusilloilla virtapaikkojen ylitystä joutui jonottamaan. Kuvassa harvinainen ylitys, ei ketään odottamassa vastarannalla. Monenlaista kulkijaa tuli vastaan. Nostan hattua niille vanhemmille, jotka toivat/saivat lapsensakin mukaan tuolle reissulle. Tokihan voi olla, että kovin pienten lasten kanssa he kulkivat vain osan tuosta kierroksesta.

Vasemmalla ystäväni Kiin reppu ja oikella ystäväni Koon reppu... Minä ja Koo ei paljon reissuilla pysähdellä. Vesipullo olisi riittänyt tuollekin reissulle evääksi. Nuotiopaikkoja oli kyllä ainakin kolme... tai kaksi... Sen kerran kun pysähdyttiin ja syötiin banaanit, tuli kylmä. Anteeksi vain, mutta Koon kanssa vähän naureskeltiin Kiille, että "tarvitsiko oikeasti ihan kaikkea, mitä sulla tuossa repussa oli...?" Ei tarvinnut...

Yötä olimme Kuusamon keskustan Sokos Hotellissa. Perus hyvä hotelli. Ainakin viikonloppuna oli menoa ja meininkiä. Minä en "humppahelvetistä" välitä, mutta Kiitä harmitti kovasti, kun oli tanssikengät jääneet kotiin. 😊 

Paluumatkalla sitten käytiin kätköillä mm. "Sulon ja karhujen kuona", ja "Hiljaisella Kansalla", Suomussalmella.

Pomoni on kotoisin Ristijärveltä. Pyörimme siellä keskustassa paluumatkalla tunteroisen. Ja emme nähneet yhtään ihmistä... Tämäkö se on se Suomen syrjäkuntien tulevaisuus...

Mutta oli ihana reissu. Pystyin nollaamaan täysin pääni. Kunnes sitten, kun tulin kotiin. Paras ystäväni joutui saattohoitoon. Nyt hän on kuollut. Ensimmäinen ystävistäni ja ikätovereistani joka lähti sinne jonnekin... Taas kuolema lähipiirissä...

Lindos blu, Luxury hotel & suites

Neljän vuoden jälkeen jälleen Kreikassa. Äitini kuoleman, koiran kuoleman, perunkirjoituksen, veroselvittelyjen ja kotitalon myynnin jälkeen päätin, että olen ansainnut jotain parempaa. Oliko tämä loma sitä? No, ainakin aurinkoa ja lämpöä riitti. Pistin tuon hotellin nimen tuohon otsikoksi. Kun itse etsin tietoa ao. hotellista, en sitä paljoakaan ainakaan suomalaisesta näkökulmasta löytänyt.

Hotelli sijaitsi noin 2km Lindoksen keskustasta pohjoiseen. Tie oli kapea ja vilkasliikenteinen, ei jalankulkijoille tilaa, joten kävely kaupunkiin 34°C helteessä olisi ollut lähinnä kidutusta. Kävimme kaupungissa kerran taksilla; 8,5 euroa kaupunkiin ja 6 euroa takaisin.

Itse hotelli oli monitasoinen ja monimutkainen kokonaisuus, Esim. ruokaravintolaan mennessä huoneestamme piti nousta seitsemän kerrosta ja käyttää kolmea eri hissiä. Sama alaspäin rantaan mentäessä plus 87 porrasta ja koko ajan muuten vain kaltevaa pintaa. Eli yhteensä 14 kerrosta. Eräs englantilainen herrasmies sanoi hississä, että häneltä meni neljä päivää systeemin opetteluun (vitsi, vitsi), mutta kyllä siihen ainakin kaksi päivää menee.

Vastoin periaatettani otimme taas puolihoidon. Syynä se, että keskustan ruokapaikkoihin olisi pitänyt mennä aina taksilla. Positiivinen yllätys oli joka ilta huoneeseen tuodut kaksi puolen litran vesipulloa ja kaksi suklaakonvehtia. Jos konvehdit jätti pöydälle, siivooja korjasi (söi?) ne seuraavana päivänä pois. Myös hedelmäsalaattia ja jääteetä tuotiin huoneeseen.

Rannallekin tuotiin litran pullo vettä.

Aika mielenkiintoinen luettava tuo kirja, Marko Lönnqvist, elämäni gangsterina. Alunperin mieheni osti sen lentokentältä itselleen, mutta jostain syystä kirja päätyi minun luettavaksi. Aivan outo maailma minulle, mutta ei ollenkaan tyhmä mies tuo kertoja ja päähenkilö.

Ravintolan illallinen oli aivan oma lukunsa. Ravintola ainakin pyrki olemaan ns. Fine Dining -ravintola. Ensin alkukeitto, sitten salaatti ym. buffet, pääruoka kolmesta eri vaihtoehdosta tarjoiltiin pöytään ja lopuksi jälkiruokabuffet.

Tarjoilijoita oli paljon, varmaankin ainakin kymmenen tai kaksitoista. Nuoria opiskelijoita, joille oli opettettu tarkkaan, mitä kertoa kulloisestakin ruuasta. Joka ikinen öljy-basilika tippakin lautasen koristeena esiteltiin. Samoin fraasit "Did you enjoy your meal?" "May I take your plate" ym.

Mutta nuo buffetit.

Siis näitä pikkunäperryksiä, perussalaatteja ja lihamestari lihojen kanssa. Itse olen sitä mieltä, että "vähemmän on enemmän". Ruokalistassa oli lueteltu noin 30 buffetruokalajia. Ja missä oli kreikkalainen keittiö? Jos pääruokana on vaihtoehdot kala, liha tai kasvis, niin eikö neljäs voisi olla se perinteinen kreikkalainen. Nyt oli jos mitä villisikaa, hummeria tai punakampelaa. Ihan hyvää, mutta...

Ja entäs ne jälkiruuat...? Röyh!

Ylhäällä macaroni, suklaata oli monessa eri muodossa. Samoin erilaisia hedelmäjuttuja. Jälkiruokavaihtoehtojakin oli varmasti 20. Jälleen "less is more".

Oliko hyvä loma? Ilma oli mitä loistavin, +34°C - +35°C. Meren rannassa puhaltava tuuli vilvoitti mukavasti. Muutoin olisikin ollut aivan liian kuuma. Uima-altaallakin pystyi vilvoittelemaan. Hotelli oli tarkoitettu vain aikuisille. Huone oli perussettiä. Mukavammissakin olen ollut. Mieheni näki, kun yhden huoneen oven ali livahti sisilisko. Onneksi meidän huoneen oven alareunassa ei ollut niin suurta rakoa. Ja jos huoneen pöydälle unohtui jotain syötäävää, paikalla oli miljoona pientä muurahaista. Muutoin niitä ei näkynyt.

Positiivista oli henkilökunnan mukava palvelu. Joskin ravintolahenkilökunnan nuorista tarjoilijoista paistoi opeteltu kohteliaisuus. Siivoja olivat aina yhtä hymyä. Jätimme viikon lopuksi siivojille tippiä 30 euroa. Rankkaa työtä kuumassa ilmassa aamusta iltaan. Ja aina on käsketty hymyillä.

Kyllä kait se kannatti vähän normaalia enemmän tästä lomasta maksaa. Hotelli oli kokonaisuudessan hieno, ranta oli hyvä ja ruoka oli loistavaa, vaikka sitä oli liikaa... Ensi kerralla kuitenkin jonnekin muualle :)

Elossa ollaan!

Pientä blogihiljaisuutta, mutta elossa ollaan. Siis mihin tämä kesä on mennyt? Harvassa ovat ne päivät, jolloin ei ole ollut mitään tarkkaa tekemistä. Minullehan nuo tekemiset liittyvät edellenkin kuolipesän tyhjennykseen ja yllätys yllätys; geokätköilyyn.

Ensin Saariselällä geokätköilymegassa. Ihan naisporukalla. Oli mukavaa. Ja koukattiin Utsjokikin kartalle vihreäksi.

Sitten sain lapsenlapsen. Ihanan pienen pojan, Toukon. Hugo tutustelee Toukoon.

Lisää kätköilyä. Siuruan kansantasavallan residenssillä...

Ja kotitalon tyhjennystä. Kirpputori oli ihan hyvä juttu. Paljon meni tavaraa, mutta paljon myös jäi. Vielä yksi vaihtolavallinen tavaraa kaatopaikalle ja pikkuisen vielä varastoon. Kotitalomme lähellä erään taloon savupiippuun iski salama. Pieni tulipalo, mutta iso vesivahinko (30 000 litraa sammutusvettä yläkertaan). Tuo perhe halusi muuttaa remontin ajaksi vuokralle kotitalooni. Ihan hyvä juttu, mutta rouva on allerginen ihan kaikelle. Testiyön jälkeen hän sanoi, että takuuvarmasti ei ole hometta, mutta pölyä on. Niin. Kokolattiamatto yhdessä huoneessa, tekstiilitapetti ja ei koneellista ilmanvaihtoa... Hyvä minunkin tietää. Nyt kotitalo on myynnissä.

Pappani oli vanhanajan ase-/kulta-/kelloseppä. Niinpä äitini jäämistöstä löytyi aika paljon koruja jotka eivät olleet ihan minun makuni mukaisia. Vein kultakorut vuoden kultasepän arvon saaneelle Jukka Räsäselle. Vaihdoin ne valkokultaan ja ostin itse timantit. Nyt sain itselleni ja tyttärelleni mieleiset muistosormukset mummusta. 

Ja minäkin olen siis nyt mummu! Mikä ihana tila! Ja jaa puntari... Olen yrittänyt syödä terveellisesti. Elokuussa nähdään puntarilukemat.

Geokätköily

Kun minä hurahdan johonkin, niin se on sitten totaalista menoa. Viimeisen kolmen/neljän vuoden aikana minulle on mahtunut vain oikeastaan yksi harrastus - geokätköily. Huomasin kerran ammattiliiton virkistyssivuilta ilmoituksen geokätköilykurssista ja päätin mennä. Olenhan aina pitänyt liikkumisesta. Ja koiriahan pitää lenkittää. Mutta samojen kulmien kiertäminen vuodesta toiseen on puuduttavaa, niinpä geokätköjen etsiminen koirien lenkityksen ohessa antaa lenkille ihan uuden merkityksen. Nyt tietenkin kaikki lähikätköt on haettu, joten hurautan autolla vähän kauemmaksi ja näin pääsen koirien kanssa uusille lenkkimaastoille.

Ja tämä on mielestäni yksi geokätkeilyn parasta antia. Tulee tutustuttua uusiin paikkoihin, joihin ei koskaan olisi mitään asiaa. Oman kotikaupungin jokainen kaupunginosa on jo koluttu läpi. Viime viikolla keväthuolsin kaikki neljä omistamaani kätköä. Uudet lokivihkot ja teroitetut kynät! Tupperwarepurkit ovat hyvässä käytössä.

Kätköilyssä tutustuu myös uusiin ihmisiin. Ja oikeastaan on ihan pakkokin tutustua. Monet ns. mysteerikätköt ovat ainakin minulle niin vaikeita, että ilman geoystävien apua en olisi saanut niitä ratkaistua.

Liisan linna, Ala-Temmes

Geokätköilyssä ammatilla tai asemallasi ei ole mitään merkitystä. Sinut tunnetaan vain nimimerkilläsi. Vitsillä sanotaankin, että mistä tietää, että olet täysin hurahtanut geokätköilyyn? Kun et tiedä ystäviesi todellisia nimiä. He ovat vain Kuukkeli, jazzman, hullu-ukko jne. Minäkin olen saanut pari todella hyvää uutta ystävää geopiireistä. Uusien ystävien saaminen aikuisella iällä ei ole enää itsestäänselvyys.

Geokätköilypiireissä järjestetään myös miittejä, tapaamisia. Viime viikolla olin miitissä Liisan linnassa. Enpä olisi tuonnekaan muutoin osannut mennä.

Miiteissä paitsi vaihdetaan "salaisuuksia" (on ratkottuja mysteereitä ym), rupatellaan ja yleensä syödään nyyttäriperiaatteella. Ja miitissä aloitteleva kätköilijä saa kysyä neuvoa.

Liisan linnan on omien sanojensa mukaan rakentanut paikallinen kylähullu 😊. Kyllähän sitä vähän hullu pitää ollakin, kun 16 vuotta jätelaudasta on linnaa rakentanut. Mutta komea oli. Linnasta löytyy kaikki kappelista alkaen.

Tuolla takana näkyy yhden kätköiljän housunlahje. Siinä lukee "nyt kätköillään". Että jotkut ovat hurahtaneet vielä pahemmin kuin minä. Tuolla miitissä tapasin myös Suomen ennätysmiehen kätköilyn saralta, Kapekan. Hän on löytänyt 50 000 kätköä. Viimeisimmät Pariisista.

Maailma on ihan erinäköinen kätköiljän silmin. Melkein joka paikassa ajattelee, että olisipa hyvä kätkön paikka. Ja tuollahan voisi olla kätkö. Ja ei-kätköilijä kulkee paikan ohi tietämättä asiasta mitään...

Kööpenhamina

Kun minulla ei äidin poismenon jälkeen ole "mitään tekemistä", päätimme lähteä pääsiäiseksi pikku visiitille Tanskaan. Olen ajanut kolme kertaa Tanskan läpi, mutta kertaakaan en ole pysähtynyt siellä.

Sää Kööpenhaminassa oli viileä, noin +6°-+8°C, yhtenä päivänä satoi vettäkin. Pääsiäinen on Tanskassa perheille omistettu juhla, ja koko Tanska olikin pääsiäisen pyhät "kiinni", mukaan lukien kiirastorstai. Mutta neljän päivän visiitille riitti kyllä katsottavaa ja geokätköjä. Ravintolat olivat sentään auki.

Hotelli Best Western sijaitsi hyvällä paikalla. Lähellä oli niin ravintoloita täynnä oleva Ny Havenin alue kuin keskustakin.

Tarjoilijat olivat kiireisiä ja ilmeisesti kesäkaudeksi palkattuja opiskelijoita. Eräänä iltana meitä palveli ystävällinen, mutta hermostunut tyttö. Mikään ei oikein tahtonut onnistua häneltä. Ei tilauksen muistaminen saati viinipullon avaaminen. Ja viinilasikin pöydällä oli rikkinäinen. Lopulta hän sanoi "I´m sorry, this is my first day." Minä yritin lohduttaa häntä sanomalla, että "jokainen on joskus jossain ensimmäistä kertaa, huomenna kaikki sujuu varmaan paremmin."

Meikäläinen kirsikkapuiden keskellä.

Hotellin aamupalatarjonta oli yksi parhaimmista, mihin olen törmännyt. Runsaasti hedelmiä ja perusjuttujen lisäksi aina jotain yllätyksellistä. Niin, ja tarjolla oli pullapuolelta niitä kuuluisia  tanskalaisia viinereitä. Pitihän niitä joka aamu yksi ottaa. Niitä oli viittä eri sorttia ja yksi jäi siis maistamatta. Paino oli noussut reissussa sitten 200 grammaa... Liekö viinereiden syytä 😋

Jos vielä joskus menen Tanskaan, vuokraan polkupoyörän. Nyt oli sen verran tuulista ja minulla ei ollut edes pipoa mukana, joten pyöräily ei houkutellut. Tosin pyhäpäivinä olisi pyöräteilläkin ollut hiljaista. Mutta aina sinne joku kaahari mahtui mukaan.

Tivoli jäi valitettavasti kokematta, vaikka ennakkosuunnitelmissa oli aikomus käydä siellä. Tivoli kuuluu ilmeisesti tanskalaisten perheiden pääsiäisperinteisiin, koska sinne oli joka portilta ainakin sadan metrin jono. Siellä olisi ollut mm. puutarhapuolen avajaiset. No, ehkä ensi kerralla.

Kotimatka alkoi vähän hankalasti. Lento oli myöhään ja minä olin aivan poikki. Sitten viereisellä penkillä istui TOSI lihava mies, joka haisi tosi pahalle hielle. Minä en mahtunut istumaan kuin puolelle penkille ja toinen kankku roikkui käytävän puolella. Ja kone oli ihan täynnä. Jos olisin ollut ilkeämpi, olisin kysynyt isoon ääneen lentoemännältä, että saanko lentoyhtiöltä jotain hyvitystä, olen sentään maksanut koko lipusta ja saan istua vain puolikkaalla penkillä... Mutta olin hiljaa, kärsin ja kiroilin mielessäni...

Mutta muuten mukava matka.

Ai niin, lentokentältä halusin ostaa kotiin englantilaista Pimm´s juomasekoitusta. En löytänyt sitä mistään. Kysyin apua henkilökuntaan kuuluvalta nuorelta tytöltä. "Pimm´s?" Hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Otsa kurtussa hän toisteli sanaa Pimm´s... Ohikulkeva nainen jopa tavasi hänelle tuon sanan. Sitten tyttö lähti hakemaan paikan pomoa, joka ohjasi minut heti oikean hyllyn luo. Tyttö pahoitteli tietämättömyyttään. Ei se mitään sanoin, "ensi kerralla löydät sen sitten helpommin."

Satokauden smoothiet

Aivan aluksi, tietokoneeni on temppuillut oikein kunnolla. Vein sen huoltoon, jossa vanhat tiedot varmuuskopioitiin, uusi ohjelmisto ajettiin sisään ja mitähän vielä... Ei tämä vieläkään toimi kunnolla ja kaiken kukkuraksi tuolla finderissä on vaikka mitä kuvioita ja tiedostoja, joita ainakaan minä en ole sinne tallentanut.

Olen taas aamuisin tehnyt päivän aloitukseksi tehosekoittimella marja- tai hedelmä pirtelöitä, joita nykyisin kutsutaan muodikkaasti smoothieksi. Ja kuinkas ollakaan, aviokki toi minulle kuntosalilta ostamansa kirjan, Satokauden smoothiet.

Aluksi luin tuota kirjaa ihan niin kuin mitä tahansa "reseptikirjaa". Kirjassa on monipuolisia ohjeita, ja kuten nimikin kertoo, satokauden tuotteista suunniteltuna. Ohjeiden lisäksi kirjassa on muutakin ravintotietoutta, mm lisäaineista ja superfoodeista. "Suola on suolaa, vaikka se olisi tuotu Himalajalta asti." Kirjan kuvitus on myös houkutteleva.

Katsoin kyllä kirjan tekijätkin, mutta meni hetki, ennen kuin aivoni reagoivat. Karim! Entinen oppilaani. Se on hassua, kun opettaa satoja, ellei tuhansia oppilaita, joistakin ei vaan jää muistijälkeä. Ja sitten katsoin kirjan takakannen kuvaa, muistin heti nuo nauravat silmät. Ja vaikka nimikin on vähän erikoinen, ei minulla leikannut heti.

Yhtään ohjetta en ole vielä semmoisenaan kokeillut, mutta smoothien sekaan tuli  heti lisukkeeksi vehnäleseet. Enpä ole aiemmin tuollaiseen raaka-aineeseen törmännytkään. Lesepaketti ei ainakaan ole hinnalla pilattu, alle euron paketti. Ja kyllä, tästä tulee varmasti yksi luetuimpia ohjekirjojani!

Enempää kuvia en sitte tänne saa ladattua. Jostakin tökkii. Parvekekausi on avattu, ostin sinne jo muutaman orvokkiamppelinkin 🙂.