Yli puoli vuotta tässä ollaan siis dietattu. Monet sanovat, että pelkkä elämäntapamuutos riittää laihtumiseen. Ja höpö höpö. Tai sitten se laihtuminen kestää vuosikausia... Minä olen siis ollut ihan rehellisellä dietillä. Harkinnut mitä olen syönyt ja kieltäytynyt herkuista.
Ja oikeastaan ihan hyvin on mennyt. Nälkä ei ole ollut ja mielitekoja ei ole ollut. Näinhän se on aina ennenkin minulla ollut. Mutta. Pikkuhiljaa tämä urakka tulee päätepisteeseen. Olen päättänyt, että se luku on 65 kiloa. Ei tämän ikäisen naisihmisen tarvitse enää näyttää miltään luuviululta teiniltä. Bmi jää pikkuisen yläkanttiin, mutta mitäs siitä.
Mutta mitä sitten? Miten saan painoni pysymään niissä lukemissa? Vakaasti olen päättänyt käydä vaa´alla joka päivä. Vaikka sitten reilummankin syömisen jälkeen. Ja palata nopeasti ruotuun. Nyt kimmokkeena toimii se, että työpaikan Verkkopuntariryhmä kokoontuu vielä kerran ensi maaliskuussa. Jospa silloin normaali syöminen olisi jo kuvioissa. Ja se painonhallinta.
Ei se näy olevan helppoa kenellekään. Huomasin, että tämä suurella kohinalla ja julkisuudella laihduttanut Raakel "Raksun remppa" Lignellkin oli palautunut lähes entisiin mittoihinsa. Lehden otsikon mukaan joku sairaus oli aiheuttanut tämän. No joo, vaikka on sairas, voi sitä silti harkita mitä syö. Anteeksi. Mutta tämähän osoittaa vain sen, kuinka vaikea kauan ylipainoisena eläneen on tottua uuteen, hoikempaan elämään.
Mutta kyllä tässä minulla vielä toista kuukautta menee, jos vauhti pysyy tällaisena. Liikuntaa voisi tietenkin lisätä, mutta satunnainen työmatkapyöräily ja geokätkeilykävely saavat riittää. Ja heh, aion ilmoittautua kansalaisopiston valokuvauskurssille. Jos nyt syksyyn ei mahdu, niin sitten kevään kurssille.
.... En mahtunut kurssille. Otetiin 16 ja olisin päässyt varasijalle 33... Ja se kurssi olikin koko vuoden mittainen. Ensi vuonna pitää olla nopea.
.... En mahtunut kurssille. Otetiin 16 ja olisin päässyt varasijalle 33... Ja se kurssi olikin koko vuoden mittainen. Ensi vuonna pitää olla nopea.