Yli puoli vuotta tässä ollaan siis dietattu. Monet sanovat, että pelkkä elämäntapamuutos riittää laihtumiseen. Ja höpö höpö. Tai sitten se laihtuminen kestää vuosikausia... Minä olen siis ollut ihan rehellisellä dietillä. Harkinnut mitä olen syönyt ja kieltäytynyt herkuista.
Ja oikeastaan ihan hyvin on mennyt. Nälkä ei ole ollut ja mielitekoja ei ole ollut. Näinhän se on aina ennenkin minulla ollut. Mutta. Pikkuhiljaa tämä urakka tulee päätepisteeseen. Olen päättänyt, että se luku on 65 kiloa. Ei tämän ikäisen naisihmisen tarvitse enää näyttää miltään luuviululta teiniltä. Bmi jää pikkuisen yläkanttiin, mutta mitäs siitä.
Mutta mitä sitten? Miten saan painoni pysymään niissä lukemissa? Vakaasti olen päättänyt käydä vaa´alla joka päivä. Vaikka sitten reilummankin syömisen jälkeen. Ja palata nopeasti ruotuun. Nyt kimmokkeena toimii se, että työpaikan Verkkopuntariryhmä kokoontuu vielä kerran ensi maaliskuussa. Jospa silloin normaali syöminen olisi jo kuvioissa. Ja se painonhallinta.
Ei se näy olevan helppoa kenellekään. Huomasin, että tämä suurella kohinalla ja julkisuudella laihduttanut Raakel "Raksun remppa" Lignellkin oli palautunut lähes entisiin mittoihinsa. Lehden otsikon mukaan joku sairaus oli aiheuttanut tämän. No joo, vaikka on sairas, voi sitä silti harkita mitä syö. Anteeksi. Mutta tämähän osoittaa vain sen, kuinka vaikea kauan ylipainoisena eläneen on tottua uuteen, hoikempaan elämään.
Mutta kyllä tässä minulla vielä toista kuukautta menee, jos vauhti pysyy tällaisena. Liikuntaa voisi tietenkin lisätä, mutta satunnainen työmatkapyöräily ja geokätkeilykävely saavat riittää. Ja heh, aion ilmoittautua kansalaisopiston valokuvauskurssille. Jos nyt syksyyn ei mahdu, niin sitten kevään kurssille.
.... En mahtunut kurssille. Otetiin 16 ja olisin päässyt varasijalle 33... Ja se kurssi olikin koko vuoden mittainen. Ensi vuonna pitää olla nopea.
.... En mahtunut kurssille. Otetiin 16 ja olisin päässyt varasijalle 33... Ja se kurssi olikin koko vuoden mittainen. Ensi vuonna pitää olla nopea.
Hienoa, että tavoite lähestyy. Kyllä se vain on totta, että pudotus vaatii järeämpiä toimia. Pienillä muutoksilla mulla ei paino putoa, pikemminkin hilautuu ylemmäs hissukseen. Tsemppiä loppumetreille!
VastaaPoistaNäin on. Ja liikuntakaan ei paljoa auta, laihtumiseen pitäisi liikkua tosi paljon. Uinnin jälkeenkin on aina nälkä :)
PoistaHieno juttu, kuuskytviis kuulostaa vallan buenolta! Raakelilla on nivelrikko ja oli kai ihan leikkauksessa/leikkauksissa. Minäkin ihmettelin, että on lihonut entisiin mittoihinsa mutta mitäpä tässä toisia arvostelemaan itsekin jojoillut koko elämän! Tsemppiä sulle ja toivottavasti saat pysyttyä "mitoissa":)
VastaaPoistaJoo, en tahdo millään tavalla loukata häntä, itsekin olen jojoillut koko elämäni. Mutta viittaan siihen, että on niin helppo ihan huomaamatta palata entisiin ruokailu ym. tapoihin. Harva sairaus itsessään lihottaa.
PoistaKiitos tsempeistä. Toivottavasti tämä oli sitten minun viimeinen laihdutuskuurini ja minulle ei käy kuten edellä mainitulle ja niin monelle muulle. Jossakin joku lääkäri sanoi, että ylipainoisen ihmisen laihdutuksen tulosten pysyvyyden säilyttäminen on vaikeampaa kuin syövän hoito... huoh.
Niin se on, muutama prosentti laihduttaneista onnistuu säilyttämään painonsa ja dieettaamista kun sen tekee, niin aineenvaihdunta voi jäädä vuosiksi säästöliekille. Mutta on siihen keinojakin, kyllä sitten huomaat miten oma kroppaasi reagoi. Raakel oli sänkykunnossa pitkään ja uskon, että se masentaa kyllä mielenkin ja aiheuttaa väärinsyömistä. Hänellä ynnärtääkseni on kuitenkin aktiivinen elämäntapa jatkunut ja liikunta pysynyt jollain tavalla mukana, mikä kai kuitenkin on kiloja tärkeämpää. Tsempit!
PoistaMinun on pakko pysyä pudotetuissa luvuissa ainakin ensi vuoden maaliskuuhun. Silloin on viimeinen verkkopuntariryhmän kokoontuminen. Jospa siihen mennessä olisin oppinut oikean tavan syödä...
Poista