Voi että harmittaa. Nimittäin vuosia sitten lahjaksi saamani orkidea on ilahduttanut minua kukkavanallaan joka kevät ja syksy. Niin tänäkin keväänä. Mutta sitten menin ja asettelin kukkavanaa pystyasentoon tuen avulla (niin kuin ne kaupassakin aina ovat). Ja naps! Kukkavana meni poikki. Voi ruma sana!
Viikon se on nyt nököttänyt tuossa vesilasissa ja vettäkin on imetynyt. Jaksaakohan edes tuo suurin nuppu aueta?
Mutta kaupoissa on ollut jälleen kukkia tarjouksesa. Niitä perinteisiä St. Paulioita. Pitihän niitä pari ostaa. Nyt vähän erikoisemman värisiä.
Muuten tämä on rento viikonloppu. Ei edes pakollista äidin huolto -viikonloppua. Ensi viikonloppuna sitten...
Viime viikonloppuna kävin kaiken kiireen keskellä vielä tuolla "kuolleen miehen asunnolla". Nyt täytyy nostaa hattua kunnan toimihenkilöille. Asunto oli tyhjennetty yhtä seinälle pultein (?) kiinnitettyä Elviksen julistetta lukuunottamatta. Ja siivouttu tosi hyvin. Edellisellä kerralla arvelin, että uuden hellankin joutuu ostamaan. Mutta ehkäpä se puolen sentin rasvakerros oli suojannut hellaa pahemmilta kulumisilta. Ja uunia ei oltu kyllä käytetty koskaan. Mutta kaikki seinäpinnat asunnossa joutuu uusimaan. Ja makuuhuoneen kaapiston ovat. Nyt tässä saa alkaa toteuttamaan omaa sisäistä markopaanasta... Heleppo homma. Seinät maalarinvalkoisella ja olohuoneeseen ehkä vähän jotain neutraalia tapettia.
Ja kylläpä aika menee nopeasti. Jouluaatosta on jo kuukausi. Sata kertaa olen todennut, että tammikuu, tuo kuukausista turhin. Siihen samaan lasken kyllä helmikuunkin.
Siinäpä niitä. Kukkasia. Vanhempia ja uudempia. Hyvin ovat vanhemmat versiot talven pimeimmästä kaudesta selvinneet.