Minun vanhempani rakensivat aikanaan kesämökin sinne korpeen. Voi kuinka vihasinkaan tuota mökkiä koko lapsuus- ja nuoruusajan. Mutta niin se vain mieli muuttuu. Näin kerrostaloasujana on ihan mukava, että on paikka, jossa on oma piha ja tilaa. Mutta lumitöitä ei tarvitse tehdä.
Siinä kuistin lähellä on todellinen mänty, honka, petäjä. Muistan, kun olin ihan ensimmäisiä kertoja vasta valmistuneella mökillä. Istuskelin kuistilla ja männyn oksalle lennähti huuhkaja. Siinä me sitten tuijotimme toisiamme tovin ja huuhkaja lähti pois rauhallisin siiveniskuin. Sen koommin en tuota upeaa lintua ole luonnossa nähnyt. Mietinkin, että mökki rakennettiin varmaan sen reviirille ja tuo lintu kävi vielä kerran tarkistamassa tilanteen ja muutti sitten kaukaisimmille salomaille.
Mutta tuo mänty on edelleen paikoillaan. Aviokki aina silloin tällöin ehdottaa sen kaatamista. Turvallisuussyihin vedoten. Vielä ei ole kaatolupaa heltynyt. Nyt tuossa männyssä asustaa orava. Se aloittaa aterioinnin aina aamulla klo 4. Ja heittelee käpyjä ja niiden rankoja mökin katolle, juuri makuuhuoneen kohdalle. Koirakin meinaa joskus hermostua. Ja viime vuosi oli varmaan hyvä käpyvuosi. Nyt nimittäin pihanurmi on kuorrutettu viime vuoden harmailla kävyillä. Kun niiden päälle astuu, käy kipeää. Ruohonleikkuukone kalahtaa kuin ajaisi kiven päältä. Joskus tuo kone sinkauttaa kävyn ilmalentoon, joka osuu tietenkin jalkaan, päähän... ja käy kipeää.
Viikoloppuna keräsin sitten lähes kaikki kävyt nurmikolta pois. Varmaan taas on edessä sama urakka. Pikkupadallinen noita käpyjä tuli. Ja yhden käyttötarkoituksenkin keksin niille. Ne saavat odottaa ensi kevättä ja ne pääsevät kukka-astioden pohjalle salaoja-kävyiksi!