Kätköilemässä

Olen jälleen viritellyt toissa syksynä aloittamaani harrastusta, geokätkeilyä. Viime kesä meni ilman kätköilyä, mutta nyt taas olen innostunut asiasta. Tarkoitus olisi saada kesän loppuun mennessä sata löydettyä kätköä, jolloin voisin sitten perustaa itsekin kätkön.

Osittain kätköily on ollut taka-alalla siksi, että olen jo löytänyt kaikki lähiseudun kätköt. Siis ne, johon koiran kanssa voi kohtuudella kävellä. Nyt sitten vuoden aikana näkyy perustetun uusia kätköjä tähän ihan kotinurkille. Lauantaina ja sunnuntaina olin kumpanakin päivänä liki kolme tuntia metsästämässä niitä. Tuo kävely tuntuu jo jaloissakin. Ja muissakin nivelissä. Sen verran tiuhaan piti kumarrella, venytellä ja taivutella itseään. Yksi kätkö jäi saamatta, koska se oli niin korkealla ja minun pääni ja tasapainoni ei kertakaikkiaan kestä korkealle nousua ilman tukea. Pitänee raahata Aviokki mukaan, että saan logattua tuonkin kätkön.

Nyt sitten vain pitää ottaa auto, ajaa jonnekin koiran kanssa ja kävellä ja etsiä niitä kaukana olevia kätköjä.

Viikonlopun ruokailut olivat kyllä painonhallinan kannalta aika kamalia. Nimittäin pitsaa ja kebabbia... Mutta ei suinkaan niin paljon kuin luulisi. Lauantaina Aviokki haki nuo kyseiset ruuat. Söin puolet pitsasta ja Aviokki puolet kebabista. Sunnuntaina sitten vaihdettiin puolikkaita... Kätevää.

Ostin jokunen viikko sitten marketista lempikukkiani, gerberoita, ruukkuversiona. Ei ole pikäikäinen kukka ruukussakaan.

Ostoslakko

Nimittäin muovikassien ostoslakko. Yksi päivä havahduin siihen, että keittiön alalaatikko, johon tungen aina käytetyt muovikassit, oli niin täynnä, että se ei mennyt enää kunnolla kiinni. Asiaa tietysti auttaisi, jos nuo kassit olisi taitellut vähän pienempään muotoon.

Ostin Pirkan Ivana Helsinki -kassin. Aluksi ongelma oli se, että en muistanut ottaa sitä mukaan, mutta nyt noin kuukauden ajan olen ollut ostamatta yhden yhtäkään muovikassia. Ja jos ihmiset kertovat, kuinka nykyaikana on vaikea olla juomatta alkoholia ja aina joutuu selittämään juomattomuuttaan, niin kyllä joutuu selittämään myös muovikassittomuuttaan.

Yksi kerta olin Aviokin ja koiran kanssa ostoksilla. Aviokki jäi reppuineen koiran kera ulos odottamaan. Minä menin kauppaan ostoksille. Vasta kassalla havahduin, että ei ole sitten se reppu tässä. Tungin ostoksia takin taskuun ja käsilaukkuun sekä kasasin valtavan keon käsivarsilleni. Johon myyjä "hei, ota tästä muovikassi!" Kiitos ei sanoin minä ja sain kannettua ostoskeon ulos ja kävelykadun penkille, josta sitten pakkasimme ne Aviokin reppuun. Tänään sama homma K-kaupassa "saat tästä ilmaiseksi tämmöisen mammuttimarkkina-kassin, kun ne markkinat menivät jo..." Kiitos ei!

Jotenkin tuntuu, että tuo alalaatikko ei tyhjene yhtään, vaikka siitä pari pussia viikossa menee roskapussiksi. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Asiasta toiseen. Päivälenkillä törmäsin näin isoon rakkauslukkoon. Oli muuten raskas.

Uusi lelu

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät normaalisti vastaa tuntemattomiin numeroihin. Ajattelen, että jos jollakin tuntemattomalla on todellista asiaa, hän osaa kyllä lähettää numerooni myös tekstiviestin. Minulle on kaupattu, niin kuin varmaan teille kaikille, puhelimen kautta kaikkea mahdollista saunan kiuaskivistä vakuutuksiin. 

Mutta viime viikolla jostain kumman syystä vastasin tuntemattomaan  numeroon. Ja siellä oli puhelinliittymäni Soneran asiakaspalvelija. Hän kertoi, että liittymäni sopimusta voisi muokata ajan tasalle ym. Sopii minulle. Ja sitten... "Niin, meillä olisi erikoistarjouksena asiakkaillemme Samsungin tabletti hintaan (jotain 300 euroa...)" Naps! Minulle ei tarvinnut muuta sanoa. Olenhan haaveillut jo pitkään tabletista. Tosin, en tiedä mitään Samsungin tabletin ominaisuuksista, minulla kun on puhelin ja tietokone Applea. Mutta sainpahan ainakin tuon tabletin puoleen hintaan kuin mitä vastaava IPad olisi maksanut. (Ja maksan siitä 10 euroa kuussa seuraavat kolme vuotta)

Nyt pitää vain odotella, että SIM-kortti aukeaa huomenna. Ja kuulun myös niihin ihmisiin, jotka inhoavat ja pelkäävät kaikkea uutta tietotekniikkaa. Kuinka turvallista olisikaan jäädä tuttuun Applen maailmaan. Mutta tuskin tuon tabletin käyttö mitään avaruusfysiikkaa on.

Samalla sanoin myös nettitikkuni, mokkulan, sopimuksen irti. Olen melkein turhaan maksanut siitäkin 12 euroa kuussa. Työmatkoja Helsiinkiin ei enää ole ja langattomat verkot toimivat monessa paikassa. Mutta asiakaspalvelija on myös kauppias joka suhteessa. "Meillä olisi tarjolla myös tälläinen Pikkunetti-mokkula, 5 euroa kuussa. Tuletteko nyt ihan varmasti toimeen vaikka siellä kesämökillä tai matkoilla..." Juu, tullaan toimeen, kiitos ei.

Ja kait sitä blogia voi tuon Samsunginkin kautta päivitellä. Onko teillä kokemuksia Samsungista?

Kuinka paljon tavaraa...

...mahtuu pieneen kuiva-ainekaappiin? Vastaus on: paljon. 

Kun inspiraatio iskee, niin silloin on siivottava. Minä pidän paljon nykyisestä keittöstäni, mutta kaappitilaa siinä on kyllä luvattoman vähän. Tai miten sen kaappitilan nyt jakaa. Minulla on kuiva-aineille käytössä kaksi noin 35 cm:n levyistä kaappia. Elikkäs aika vähän. Loput kaapit menevät astioille. 

Tänään hernekeiton keittelyn ohessa oli siis hyvää aikaa siivota kuiva-ainekaappi. Heitin kaikki päivämäärän yli menneet ainekset roskiin. Niin kuin raesokeri pullan päälle, viimeinen käyttöpäivä vuonna 1996... Olenko minä joskus leiponut pullaa, johon tarvitsee raesokeria? Teepussit, viimeinen käyttöpäivä 2006. Meneekö suola vanhaksi? Kaapista löytyi avaamaton kilon pussi ja kilon paketti merisuolaa. Varmaan joskus ollut tarkoitus suolata kala. Ja suoraan sanoen ihmettelen, että mikään eläin ei ole tehnyt kotiaan kaappiin. Niin paljon sieltä pohjalta löytyi jauhopöylyä ja sokeria.

Eipä jäänyt kaappin paljon muuta kuin kahvia, jauhoja ja puuroaineksia. Joku on näköjään ostanut meille keksejä:) Ja tuolla ylhäällä on se merisuolapussi ja merisuolapaketti.

Ja tänään on siis hernekeittopäivä! Liottelin herneitä liki vuorokauden. Lihaksi joulukinkun rippeet pakastimesta. Tulee varmasti hyvää! Kyytipojaksi piimää ja ruisleipää.

Facebook

Kuinka moni teistä on tuossa kyseisessä somessa? Jostakin luin, että se on muodostumassa keski-ikäisten suosituimmaksi yhteydenpitovälineeksi. Itse menin kyseiselle foorumille ehkä neljä vuotta sitten, Aviokki vasta viime keväänä. 

Aluksi olin asiasta aika innoissani. Voihan sen kautta pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, joihin ei muuten tule pidettyä yhteyttä. Kuulumisten seuraaminen on helppoa. Aluksi olin myös aika tarkka, ketä hyväksyn ystäväkseni.

Mutta pikkuhiljaa... Joskus tuo fb ärsyttää ihan kamalasti. Iltapäivälehdissä on joskus juttua, millaisia ovat ärsyttävimmät fb-tyypit ja -päivitykset. Ensinnäkin, voiko jonkun henkilön ystäväpyynnön torjua, jos joutuu kuitenkin kohtaaman hänet aika usein vaikka työn merkeissä? Miten asian selittää tuolle henkilölle, kun ei kehtaa päin naamaa sanoa, että "pidän sinua aikä ärsyttävänä tyyppinä ja en halua sinua seuraamaan elämääni"?

Toiseksi, joidenkin henkilöiden päivitystyyli on alkanut kyllästyttämään. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää eniten joidenkin tyyli päivittää kuulumisiaan lähes tunnin välein. Joo, joo, uskotaan, uskotaan, että olet ihanassa ravintolassa ja annoksia tulee pöytään -tyyliin. En myöskään jaksa innostua kaiken maailman aforismeista tai päivän kuvista. Ja sekin ärsyttää, kun joku ei osaa tehdä sinne valokuva-albumia, vaan pistää kuvan kerrallaan ja sitten koko aukeama on täynnä vaikka synttärivieraiden kuvia...

No, tulipa valitusta. Ja MYÖNNÄN, olen itse facebookissa ihan vapaa-ehtoisesti. Sieltä kyllä pääsee pois. Mutta jäänkö jostakin paitsi, kun suurin osa ystävistäni on kuitenkin ihan mukavia? Yhden ystävän olen poistanut listaltani, juuri tuollaisen kuvapäivityksiä lataavan ihmisen. En kertakaikkiaan jaksanut katsoa kuvia hänen bilesitään, uusista vaatteistaan ja matkoistaan...

Asiasta toiseen. Olen innostunut taas tuosta "vanhasta" ruuasta, makaroonilaatikosta. Erilaisilla mausteilla siihen saa ihan uutta potkua. Olen joskus ostanut tuollaisen pienen raastimen ja ajattelin nyt raastaa sillä juustonkannikan. Mutta ei, koristeeksi joutaa taas maustehyllyyn. Vanhassa vara parempi!

Mielenkiintoista...

Minulla ei tämän bloggauksen aikana ole onneksi ollut mitään ilkeitä kokemuksia kommenteista ym. Jokainen on voinut kommentoida juttujani ja kaikki kommentit ovat olleet ihan asiallisia. Joillakin bloggareilla on kommmenttien esitarkistus käytössä ja minäkin olen ajatellut sen olevan ikään kuin "turva", jos jotain ikävää tapahtuu.

Nyt on pari kertaa käynyt niin, että sähköpostiini tulee englanninkielisiä kommentteja. Ja nimenomaan sähköpostiini koskien jotain tekstiä, mutta tekstin yhteydessä kommentit eivät näy. Mistähän nämä kommentit tulevat? Ja miksi? Yhteenkään kommenttiin en ole vastannut enkä klikannut siinä olevaa osoitetta. Tänäänkin yhtä juttuani kehuttiin englanniksi "niin hyväksi ja soljuvalla tekstillä kirjoitetuksi". Ja toivottiin yhteydenottoa. Jos kerran juttu oli niin hyvä, niin miksiköhän kommentti oli englanniksi, kun kerran pystyy näin sujuvaa suomea lukemaan?

Toisessa vietissä kerrottiin "selaimessani olevan jotain vikaa, nostamaan kädet ylös ja ottamaan yhteyttä johonkin..., vaikka muuten blogini onkin mukava..."

Että mikähän taka-ajatus tuollaisten viestien lähettäjillä on? Tämmöisen tavallisen tasamaan tallaajan blogia kohtaan. Facebookissa sain kerran viestin tuiki tuntemattomalta mieheltä, joka oli aina toivonut tapaavani kaltaiseni naisen. No, tuon nyt ymmärtää kömpelöksi huijaus tms. yritykseksi. Tai kun sain tekstarin, jossa minun kerrottiin voittanneen brittiläisessä lotossa. Muuten hyvä yritys, mutta kun en ole Englannissa käynyt viiteen vuoteen...

Tavarakaaos

Oletteko nähneet Petri Luukkaisen elokuvan Tavarataivas? Elokuvassahan päähenkilö vie kaikki, siis ihan kaikki, tavaransa varastoon ja saa hakea sieltä yhden tavaran päivässä. Yhtenä ideana on nähdä, kuinka vähällä ihminen loppujen lopuksi pärjää.

Tammikuun alussa Hesarissa oli juttua naisesta, joka päätti elokuvan juonesta käänteisesti luopua yhdestä tavarasta päivässä. Tuota samaa ideaa toteuttaa parhaillaan myös eräs ystäväni. Hän päivittää kuukausittain fb:n sivuilla, mitä on kuukauden aikana heittänyt roskiin/antanut toiselle/pistänyt kierrätykseen. Minä ihastuin ajatukseen heti. Olen katsellut tuota hänen listaansa melkeimpä ihaillen. Minäkin voisin luopua aika paljosta nurkissa pyörivistä asioista. 

Tänään aloitin jollain tasolla. Jostain syystä työhuoneen kaappiin on kertynyt tavaraa enemmän kuin laki sallii... Ja tuo siivo...

Nyt siivosin nuo kaksi ylimmäistä hyllyä. Iso kassillinen tavaraa suoraan roskiin. Ainakin kymmenen pakettia kalvotusseja. Latureita, nappikuulokkeita, tyhjiä pahvirasioita (niihinhän voi pakata vaikka joululahjoja!), vanhoja aurinkovoiteita... ja kaikenmaailman kasseja ja pussukoita. Mutta löytyi myös hyvä paketti kynttilöitä ja avaamaton Kanebon ripsiväri. Nuo alahyllyn lasten opetus- ja peli DVD:t pitänee säilyttää. Niihin on mennyt aikanaan iso kasa rahaa. Niillähän on kohta museoarvoa.

Ja ai jaa, täälläkö nämä minun etsimäni talvihansikkaat ovat :)

Aavistus keväästä

Kotipuutarhurit ovat sitten aikaista väkeä. Kuten olenkin jo kommentoinut, jäin viime keväänä paitsi haluamiani siemeniä, kun kaupoista olivat suosituimmat siemenet pääseet loppumaan. Vaikka olin liikkeellä toukokuun alussa.

Tänä vuonna en siis moista virhettä tehnyt. Je meitä olikin siellä monta siemenpussien valitsijaa, jo nyt maaliskuun alussa. Ihan kamalasti pieniin kasvatuslaatikoihini ei kylvettävää mahdu. Takaosaan perinteisesti hajuhernettä ja toiseen uutuutena kukonkannusta. Salaattimixiä, perussalaattia, tilliä ja silopersiljaa. Sekä perinteistä kehäkukkaa. Siinäpä ne. Kyllä näistä minulle kasvun ilon seuraamista riittää.

Viime vuonna alku näytti lupaavalta. Loppukesästä tilliin tuli kirvoja, salaatti kasvoi nopasti "ylikypsäksi" ja Lollo Rosso -salaatti tukehtui sen alle. Kehäkukat ja hajuherne kukkivat komeasti.

Almanakka

Jostain kumman syystä minulla pitää olla seinällä aina almanakka, kalenteri. Valitsen sen aina yleensä huolella. Tänä vuonna en ostanut kaupasta kalenteria, vaan tyydyin äidiltäni saamiini Seuran, Avun ja Kodin Kuvalehden kalentereihin. Avun kalenterin pistin Aviokin työhuoneen seinälle, itselleni pistin PÄÄLLEKKÄIN Kodin Kuvalehden ja Seuran kalenterit. No, Kodin Kuvalehden kalenteri menee kyllä kierrätysroskikseen, kunhan saan sen reseptit katsottua läpi.

Seuran kalenterissa on selkeä fontti. Mutta voi tätä maaliskuun kuvaa. Ällövaaleanpunaisenhailakalla pohjalla leikkii kaksi (sinänsä söpöä) harmaata kissaa. Tuo väriyhdistelmä saa minut kyllä masentumaan. Kodin Kuvalehden kalenterissa oli täytekakku... Ei yhtään parempi kuva siinäkään. Joten eiku tuunaamaan!

Viini-lehdestä (mitenhän meille tulee sellainenkin lehti...?) löytyi sopiva kuva. Ruokaa Toscanan alueelta. Iloisia värejä, herkullista ruokaa. Kyllä tätä kelpaa maaliskuu tuijotella.

Ja tänään pastoi aurinko! Laskiaistunnelma on kaukana, mutta ensi viikon saan nauttia talvilomasta. Pikkuhommaa koko viikolle ja raukeita, rauhallisia aamuja.

Avokado alkaa muistuttamaan jo kasvia. Kaksi kuukautta tähän on mennyt. Tuo lehtien ihana, hempeän kuulakas vihreys on vastustamaton.

Ja näistä tänään ruokaa. Jää huomisellekin.