sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Facebook

Kuinka moni teistä on tuossa kyseisessä somessa? Jostakin luin, että se on muodostumassa keski-ikäisten suosituimmaksi yhteydenpitovälineeksi. Itse menin kyseiselle foorumille ehkä neljä vuotta sitten, Aviokki vasta viime keväänä. 


Aluksi olin asiasta aika innoissani. Voihan sen kautta pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, joihin ei muuten tule pidettyä yhteyttä. Kuulumisten seuraaminen on helppoa. Aluksi olin myös aika tarkka, ketä hyväksyn ystäväkseni.

Mutta pikkuhiljaa... Joskus tuo fb ärsyttää ihan kamalasti. Iltapäivälehdissä on joskus juttua, millaisia ovat ärsyttävimmät fb-tyypit ja -päivitykset. Ensinnäkin, voiko jonkun henkilön ystäväpyynnön torjua, jos joutuu kuitenkin kohtaaman hänet aika usein vaikka työn merkeissä? Miten asian selittää tuolle henkilölle, kun ei kehtaa päin naamaa sanoa, että "pidän sinua aikä ärsyttävänä tyyppinä ja en halua sinua seuraamaan elämääni"?

Toiseksi, joidenkin henkilöiden päivitystyyli on alkanut kyllästyttämään. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää eniten joidenkin tyyli päivittää kuulumisiaan lähes tunnin välein. Joo, joo, uskotaan, uskotaan, että olet ihanassa ravintolassa ja annoksia tulee pöytään -tyyliin. En myöskään jaksa innostua kaiken maailman aforismeista tai päivän kuvista. Ja sekin ärsyttää, kun joku ei osaa tehdä sinne valokuva-albumia, vaan pistää kuvan kerrallaan ja sitten koko aukeama on täynnä vaikka synttärivieraiden kuvia...

No, tulipa valitusta. Ja MYÖNNÄN, olen itse facebookissa ihan vapaa-ehtoisesti. Sieltä kyllä pääsee pois. Mutta jäänkö jostakin paitsi, kun suurin osa ystävistäni on kuitenkin ihan mukavia? Yhden ystävän olen poistanut listaltani, juuri tuollaisen kuvapäivityksiä lataavan ihmisen. En kertakaikkiaan jaksanut katsoa kuvia hänen bilesitään, uusista vaatteistaan ja matkoistaan...

Asiasta toiseen. Olen innostunut taas tuosta "vanhasta" ruuasta, makaroonilaatikosta. Erilaisilla mausteilla siihen saa ihan uutta potkua. Olen joskus ostanut tuollaisen pienen raastimen ja ajattelin nyt raastaa sillä juustonkannikan. Mutta ei, koristeeksi joutaa taas maustehyllyyn. Vanhassa vara parempi!



13 kommenttia:

  1. Olen ollut Facebookissa loppuvuodesta 2007 ja ikäväkseni täytyy todeta, etten ilman osaisi edes olla. Siellä on niin kätevää pitää yhteyttä, se on minusta paras juttu siinä. Eniten mua ärsyttää/huvittaa kaikki "Tulin just 23 kilometrin juoksulenkiltä ja oma kulta oli lämmittänyt saunan <3 Nyt syödään takkatulen ääressä rakkaan tekemää ruokaa" -tyyppiset päivitykset. Tottakai mäkin kirjotan Facebookiin iloisista asioista elämässäni mut en nyt ihan tohon tyyliin että siirappi valuu pitkin seinii :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketään en ole poistanut kavereistani ärsyttävien päivitysten takia, mutta monen päivitykset olen piilottanut. Myös sitä olen tehnyt, ettei omat päivitykseni näy kaikille. En kehtaisi poistaa fb-kamuista esim. työkaveria tai ketään muutakaan kenen kanssa joudun kuitenkin olemaan tekemisissä, ellei kyseinen tyyppi olisi jotenkin tosi pahasti loukannut mua tms. Olen kyllä vanhoja luokkalaisia poistanut, kun ei ole heidän kanssa tullut kuitenkaan pidettyä yhteyttä eikä ole edes kiinnostanut :D

      Poista
    2. Meidän kaikkien ärsytyskynnys on niin erilainen. Minua nyt nuo siirappi-viestit ei haittaa, kunhan niitä ei tule tunnin välein...

      Tuo yhteydenpito facebookissa on parasta. Ja minunkin pitää muistaa, että antaa kaikkien kukkien kukkia...

      Poista
  2. Olen facebookissa. Muuten voisin helposti lähteä sieltä, mutta olen löytänyt vanhoja kauan kadoksissa olleita sukulaisia ja ainoa yhteydenpito heidän kanssaan on käytännössä siellä. Ne kaverit, joiden kanssa en pidä yhteyttä muuten on vähän facessakin poista-nappi-listalla. Ja onhan siellä nykyään kaikki kirppikset ja muut ryhmät. Ihan hitosti menee aikaa liikaa, just mietin että miten saisin kännykkään fb-eston ilman että koko netti pitää sulkea.

    VastaaPoista
  3. Minäkin kuulun neljään eri ryhmään. Ne ovat oikeastaan ihan parasta antia. Yksi ryhmä on ihan työasioihin liittyvä.

    Ja sekin on hauskaa, kun on ystävinä sukulaisia, joiden olemassaoloa ei ole edes muistanut :)

    VastaaPoista
  4. Minusta face on kiva. Twitteristä en tajua mitään, vaikka tilin sain luotua. Minua ei haittaa muut päivitykset kuin erään ystäväni liian intiimit sepustukset. Estoja omien tilojen näkemisessä käytän koko ajan (suomenkielisiä päivityksiäni ei näy amerikkalaisille ystäville jne.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tajua Twitteristä enkä Instagrammista mitään. Ja kun en siinä maailmassa ole, niin eipä paljoa kiinnosta. Kännykkäänkin sain ladattua What´s upin vasta viime viikolla tyttären suosiollisella avustuksella.

      Ja näinhän se on. Jos on kerran facessa, niin pitää sitten sietää jokaisen omantyyppiset päivitykset.

      Poista
  5. Minulla taas on hyvin vahva vastenmielisyys koko facebookia kohtaan, en oikein edes tiedä miksi... Tai osin ehkä siksi, että tykkään olla näkymätön, enkä tosiaan halua, että missään netissä on minusta mitään. Tai no, mitä minä edes kertoisin...! :D Mutta saan jotain iloa siitä, että kun googletan nimeni, ei mitään tule esille(tai tulee, mutta muita saman nimisiä). En voi kuvitella, että koskaan olisin facebookissa, enkä oikein edes keksi mitään syytä, mikä voisi minut sinne houkuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin luulin ennen. Mutta facebook päivitykseksi riittä vaikka "huomenta kaikille". Itse pistän sinne jotain noin kerran kahdessa viikossa. Ja "tykkäilen" muiden jutuista. Se on sitä nykyaikaista sosiaalista kanssakäymistä.

      Poista
  6. Mun mielestä fb on kätevä tapa kuulla pikakuulumiset ihmisiltä, joiden kanssa ei muuten tulisi oltua yhteyksissä, kuten kaukana asuvien serkkujen. Fb:n kautta on tullut tutustuttua sukulaisiin. Kenen tulisi soiteltua tai kirjoiteltua muuten hieman tuntemattomimmille serkuille.

    Joskus jotkut päivitykset ärsyttää, mutta parasta fb:ssä onkin, että niiden lukeminen on vapaaehtoista.

    Ja... kehtaakohan tätä ääneen sanoakaan, mutta fb-yhteydenpito on siitäkin parempaa, kuin vaikka soittaminen, että seinälle kirjoittaessa ei katkaise keneltäkään mitään tärkeää. Ei siis tarvitse viedä toisen koko huomiota, ties minkä tärkeän asian ääreltä, vaan toinen voi lukea päivityksen ja vastata siihen, koska itselle parhaiten sopii.

    VastaaPoista
  7. Olen fb:ssä. Lasten kanssa mesettelen yksityisesti sitä kautta ja myös ulkomaisiin tuttaviin on fb:n kautta helpointa pitää yhteyttä. Eihän sitä tarvitse julkisesti huudella vaan viestien lähettäminen yksityisesti on kaikkein kätevintä. Lisäksi laitan aika paljon kuvia Ollista - kuten tänään, kun kaveri täyttää 8 vuotta.

    Kuulun vertaistukiryhmiin, migreeni ja kilpirauhasjutut, selaan kirppispalstoja ja saan joogakoulun viimeisimmät uutiset ajantasaisesti.

    Mikä ärsyttää: yksi tuttava, joka valittaa koko ajan. Kohta poistan hänet. Yhden tuttavan "piilotin", olen vielä fb-ystävä, mutta en saa hänen enkeli-sydän-juttujaan etusivulleni. En käy kovin usein katsomassa mitä hänelle kuuluu ja sitten hämmästyinkin kovasti, kun hän oli mennyt ghanalaisen (vai oliko se gambia, anyway) miehen kanssa naimisiin. WHAT! Ilmeisesti päivääkään ei olla yhdessä asuttu... täytyy hattua nostaa, että viiskymppinen vielä uskaltaa. Itse tunnun olevan jo varovaisempi yhdessä sun toisessa asiassa.

    Kivaa kevättä, vaikka katupöly menee henkeen ja pakkanen kiusaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se fb minunkin mielestä loppujen lopuksi plussalle taipuu. Meitä on moneksi, jokainen taaplaa tyylillään!

      Onkohan tuo gambialainen mies kovinkin nuori... Onhan lehdissä ollut juttua näistä vaaleista eurooppalaisista puuma-naisista. No, viisikymppinen uskaltaa!

      Poista