Joo, soitin ystävälle...

...tai siis en tiedä oliko se telepatiaa. Mutta olin siis miettinyt  koko päivän, että pitäisi soittaa edellisessä postauksesa mainitulle ystävälle. Mutta hän ehti ensin.  Siinä sitten juteltiin kaikenlaista ja kävi ilmi, että ei ole painonhallinta-asiat kohdallan. Painoindeklsi 13... Siis repikää teinit siitä... Hänen 70-kymppiset vanhempansa tulevat seuraavaan psykiatrin neuvotteluun... Ja että painoa on taas ihan 33kg. Voi helveta...! Surullinen.......

Älä laihduta -päivä

Tänään 6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää (International No Diet Day). Suomessa tätä päivää vietetään viidennen kerran. Tosin tämä päivä koskee lähinnä niitä, jotka  kamppailevat anoreksian, bulimian ja vääristyneen minäkuvan kanssa. 


Jos perheessä on syömishäiriöinen nuori, se on varmasti kamalaa. Tälläkin listalla on monia blogeja, jotka ovat nuorten tyttöjen kirjoittamia ja jotka pursuvat ahdistusta ja elämäntuskaa. Täytyy myöntää, että en oikein jaksa lukea niitä kirjoituksia ja joskus tekisi mieleni sanoa jollekin, että ole nyt hiljaa... ei sinun elämäsi voi niin vaikeaa olla.


Minun ystäväpiiriini kuuluu yksi ihan oikeasti syömishäiriöinen ihminen. Aikuinen nainen. Kyllähän sen täytyy olla ihan oikea sairaus, jos aikuinen ihminen ei osaa huolehtia syömisestään ja juomisestaan. Hän sairasteli, kärsi kuivuudesta (kaliumin puutetta veressä), oli aina päivän tai pari sairaalassa. Kunnes yksi lääkäri katsoi hänen epikriisiään vähän tarkemmin ja siitä alkoi yli vuoden kestänyt kuntoutus psykiatrian osastolla. Ja kun hän joutui tuonne osastolle, hän painoi 33 kiloa... Mutta ei hän koskaan parane tuosta sairaudesta, se seuraa häntä aina.


Aiemmin meitä oli tyttöporukka, jotka kävimme silloin tällöin syömässä. Myös tämä anorektinen ystäväni tahtoi tulla mukaan, sosiaalinen kun on. Mutta se oli aivan kamalaa meitä muita kohtaan, katsoa kun hän räpisteli ruokaansa tai jotakin syötyään lähti heti vessaan oksentamaan. Täytyy sanoa, että vaikka hän on ystävämme, ei tuollaista ruokailuseuraa kestä kukaan.


Pitäisikin tästä soittaa tuolle ystävälle...

Kumi puhki!

Pyöräilykauteni loppui vähäksi aikaa ennen kuin se oli oikein alkanutkaan. Kauppareissulla tyhjeni nimittäin takakumi. Ei muuta kuin taluttamaan pyörä korjaukselle. Tuo takakumin paikkaushan on vihoviimeinen homma. Sitä hankaloittaa kettingin ja vaihteiston irroittaminen. Tai paremminkin niiden takaisin saaminen. Parempi viedä ammattilaisten korjattavaksi.


Täällä ei siis ole vielä pyöräteitä kokonaan puhdistettu. Sanomalehden lukijapalstoilta saa lukea päivittäin valituksia siitä, kuinka "tappajasora" on rikkonut työ- ja muidenkin matkalaisten pyöränkumeja. Nyt siis minä liityin tuohon joukkoon. En aio kuitenkan valittaa muuta kuin täällä.


Nyt vasta on ollaan painon suhteen samoissa lukemissa kuin ennen vappua. Huoh...!
Päivän syömiset:
- aamupala: kaksi mukia kahvia ja kaksi palaa tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: coleslawia ja juustobroilersalaattia
- illallinen: valkoviiniä
Jos ei tällä kitukuurilla olla kohta tavoitelukemissa, niin silloin mahassani täytyy asua betonimöykky :) Ulkona on karmean kylmä eikä ole mitään kivaa kuvaakaan tähän loppuun lisättäväksi...

Kaupungilla

Järjestelin tämän päivän työjutut kolleegan kanssa niin, että pystyin pitämään "ylityövapaata". Aamulla oli sitten ensimmäisenä jälleen kampaaja. Väriä päähän ja harmaat piiloon! Sen jälkeen kävin luonaalla. Menin kaupungin keskustassa olevaan tyylikkääseen lounaspaikkaan, otin salaatin ja istuin ikkunapöytään. Kuinka hassulta olo tuntuikaan. Siis pitäisi oikestaan olla töissä, mutta siellä sitä vaan istuttiin. Työpaikaltani ei ole mahdollista lähteä lounaalle keskustaan. Söin salaatin tosi hitaasti, katselin ihmisiä ja join kahvia. Katselin kaupunkia ja sen vilinää ihan kuin ulkopuolisen silmin. Postinkantaja, ravintolan työntekijä, laitapuolen kulkija, maahanmuuttaja lapsineen, bisnesmiehiä... Kannatti maksaa tuosta ilosta 10 euroa! Ihan kuin olisi ulkomailla käynyt, vain lomalla voi olla samanlainen olo.


Sen jälkeen lähdin optikolle. Näissä nykyisissä laseissani ei sinänsä ole mitään vikaa, kaksi vuotta vanhat. Mutta haluan myös kasvoilleni uuden, keveämmän ilmeen. Mustat pokat vaihtuvat ohuempiin ja punertaviin. Silmälasien kehyksien valinnassahan on se juttu, että ne mitkä näyttävät telineissä mukavilta, voivatkin olla päässäsi ihan hölmöt. Onneksi tuo vakio optikkoni sanoo myös suoraan, jos jotkut pokat ovat huonot. 


Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu suvihedelmää, Valion mustaherukkakeittoa, pala tummaa suklaata
- lounas: salaattia, kurkkua, tomaattia, vuohenjuustoa, chilimarinoitua kanaa, pala patonkia ja jälkiruokana mini annos suklaamoussea kahvin kera (ja tämä kaikki vain 9,90 €)

Pistää

Tänään iltapäivällä alkoi pistämään keuhkoihin. Ihan valtavasti. Piti oikein ottaa Buranaa, että kipu hellittäisi. Aviokkini sanoo aina kokemuksen syvällä rintaäänellä "se on keuhkokuume tulossa". Minulla pistää aina silloin tällöin näin kovasti keuhkoihin. Kertaakaan ei ole ollut keuhkokuumetta. Olisikohan katupölyllä osuutta asiaan? Astmaa? Vai vikaa sydämessä? Toivottavasti pysyn nyt kuitenkin terveenä, huomenna kun olisi kaikenlaista hommaa hoidettavana.


Tänään en ole poikennut yhtään jo tuosta yli 7 kk noudattamastani ruokavaliosta. Ei ylimääräisiä suklaita. Askeettista syömistä.

Lueskelin muutamia blogeja tässä ennen kirjoittamista ja niissä monessa valitettiin, että eipä ole oikein asiaa, kuka jaksaa lukea kaupassakäynneistä ja televisionkatsomisesta. Mutta sitähän elämä on. Ei minun elämässäni ainakaan tapahdu jatkuvasti mitään ihmeellistä. Se on sitä kaupassa käyntiä ja television katselua. Kyllä minusta tänne saa kirjoitella "vaatimattomimmistakin" asioista. Onhan se merkki siitä, että elossa ollaan ja dietti/laihdutuskuuri/elämäntapamuutos on käynnissä.

                     Näistä aineksista rakennettin vappuaaton ateria, jota vielä sulatellaan.

Takaisin ruotuun

En ole uskaltanut käydä viikonlopun jälkeen vaa´alla. Oikeastaan ihan tyhmää. Tosin tuntui, että olen tänäänkin syönyt aivan valtavasti. Tosiasiassa en kuitenkaan. Toivottavasti tuo vanha pelkoni vaa´alle nousemisesta ei ota jälleen ylivaltaa. Kyllähän tämä prosessi on loppuun vietävä.


Töissä käymisessä on se hyvä puoli, että syöminen rytmittyy mukavasti. Silloin syödään, kun on ruokatunti. Kotona nälän on niin helppo saada yliote. Töissä pystyn välttelemään syömistä vaikka koko päivän, kotona en. 


Siis nyt minulle muistutus: tiukka loppuviikko!!!


Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu suvihedelmää (tulikin ostettua six-päkki... ei ole hyvää), Valion boysenmarjakarviaiskeittoa, pala tummaa suklaata ja viikonlopulta jäänyt After Eight (aiheutti omantunnontuskia...)
- lounas: Valion Mustaleimajuustokeittoa (ei ollut hyvää), kaksi palaa työkaverin tuomaa suklaata (aiheutti omantunnontuskia)
- päivällinen: raastesalaattia, Turunmaajuustoa isohko pala, salaatinkastike ja kaksi After Eight   suklaata (aiheutti omantunnontuskia)

Oi ihana toukokuu!

Toukokuu on minulle ollut aina paras kuukausi, lupauksia ja odotuksia täynnä. Nyt tosin ulkona on kylmä, noin 4°C ja kova tuuli. Pitänee kuitenkin käydä katsomassa keskustan hulinoita, kun kerran ollaan paikanpäällä. Tämä meidän asuinalue on rauhallista aluetta. Muutama haalaripukuinen opiskelija iltasella näkyi. Ei serpentiininauhan pätkiä missään, ei poksahtaneita ilmapallon riekaleita, ei tyhjiä pulloja.


Eilinen illanvietto meni hyvin. Pitsoista tuli hyviä, kaikki meni, Salaatti meni, jätski meni. Alkoholia nautittiin kohtuudella, mm. kultahipuin koristeltua kuohuviiniä. En käynyt kuitenkaan aamulla vaa´alla. Ehtiipä sille huomennakin. 


Laihdutus viimeisten grammojen osalta jatkuu huomenna. Hyvää vappua kaikille! Mitä se sitten jokaiselle tarkoittaakaan.