Paras tapa aloittaa viikonloppu

Mikä on paras tapa aloittaa viikonloppu? No tietenkin myöhäinen lounas, puolentoista tunnin nokoset ja sauna. Mikä jäi pois? Kuntoilu... Nyt vain löhäilyä sohvalla ja aamulla saa nukkua  niin pitkään kuin unta riittää.

Sain vihdoinkin käsiini Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen toimittaman Maijan tarinan. Tiedätte varmaan kirjan, tuon seksuaalisesti hyväksikäytetyn lestadiolaislapsen tarinan. Kirja on kirjoitettu hyvin ja "mukaansatempaavasti", jos tuota termiä voi tässä tapauksessa käyttää. Istahdin tähän tietokoneen ääreen jo tovi sitten, mutta aloitin tuon kirjan lukemisen ja en malttanut lopettaa sitä. Kamala tarina... En halua osoittaa sormella ainostaan ko. uskonsuuntaa. Samalaisia tarinoita on varmaan maailma pullollaan. Paha maailma.

Kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua ja hyviä ulkoilukelejä!

Lunta riittää

Noloa

Minä en missään tapauksessa ole ujo ihminen, mutta jotkut asiat nolottavat minua ja saavat minut tuntemaan jopa myötähäpeää. Yksi niistä asioista on Tuuri, tuo kyläkauppa. En ole koskaan käynyt siellä ja en kyllä tule käymäänkään. Minusta on jotenkin niiiiin noloa katsella noita ihmisiä, jotka ovat ostoksilla siellä. En tiedä mistä se johtuu. En ole itse yhtään parempi, rikkaampi tai kauniimpi ihminen, mutta en vain halua, että minut samaistettaisiin Tuurin asiakkaaksi. Tehdään muka hyviä ja edellisia ostoksia... Ennen tuota ohjelmaa jopa ajattelin, että voisin pelkästä mielekiinnosta käydä kaupassa, jos niille kulmille sattuisin. Nyt kyllä kierrän kaukaa. Ehkä asia niin, että koska olen keskiluokkainen ihminen, niin sen katsominen ja todistaminen TV:stä saa aikaan vain masennusta...

Toinen asia, joska saa minut nolostumaan, ovat loppunmyynnit. Täällä aloitettiin eilen esim. erään Marimekon jälleenmyyjän loppuunmyynti. Alennukset olivat 30 - 70%. Ja ihan oli lehdessä kuva naisista alepuserot käsissä. Minusta on vaan jotenkin niiiiin noloa mennä suu hymyssä ja aleprosentit silmissä kiiltäen toisen tappiota todistamaan. Alennukset reiluna alennuksina, mutta loppuunmyynti on eri asia.

Kolmas asia, joka tällä hetkellä nolottaa, on 7-päivää lehti. Alusta alkaen olen vierastanut lehden tapaa tehdä juttuja, joissa retostellaan toisten juomisilla, avioeroilla ja tappeluilla. Muutehan voisin pysytellä tuosta lehdestä täysin irti, mutta kun anoppi tilaa meille aina tasaisin väliajoin siitä saatavan ilmaisen näytenumeron. Protestiksi tuon lehden linjaa vastaan, heitän lehden aina suoraan jäteperiin avaamatta sitä lainkaan. Ja neljänneksi, minä en ymmärrä, miten vanhaa, kunnon maalaisemäntää kiinnostaa seiska-lehden tasoiset jutut. Tuskin hän on edes kuullut kaikista niistä ihmisistä, joista siellä kerrotaan. Tai mistä minä tiedän, kun en suostu lukemaan koko lehteä.

Päivällinen: leipää ja sitä uutta "seksikästä" mutta perinteistä Koskenlaskijaa, avokado runsaalla salaatinkastikkeella ja kreikkalainen salaatti ilman salaatinlehtiä.

Tunnustusta pukkaa

Sain Mintulta tunnustuksen

Iso kiitos siitä. Kiitän ja kumarran! Sain samaisen tunnustuksen jo pari viikkoa sitten, joten taidan olla tällä kertaa vähän laiska, ja en jaa tällä kertaa tunnustusta kenellekään eteenpäin. Te olette kaikki ihania bloggaajia, niin uudet kuin vanhat, pienet ja suuret!

Olin eilen korruptio-illallisella. Oli aivan ihanaa ruokaa, pääruokana mm. nieriää. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaa syönyt ko. kalaa. Oli ihan hyvää. Mutta ei se mielestäni ollut silti mitään päätä huimaavaa. Sehän on valmistustavasta ja kokista kiinni, millainen lopputuloksesta tulee. Kyllä tavallinen lohi ainakin vielä vie voiton.

Kuten eilen kerroin, valvoin lähes koko edellisen yön. Nyt tuo myöhäinen ruokailu ja pari lasia viiniä saivat aikaan sen, että unta ei tarvinnut paljoa houkutella. Taisin nukahtaa saman tien kun pääsin peiton alle.

Samoin tuo myöhäinen ruokailu vaikutti siihen, että aamulla ei ollut yhtään nälkä. Väkisin join perinteisen mansikka-banaani-mango-jugurtti smoothien. Päivikki Palosaarta mukaellen  jätin lounaan välistä. Nyt sitten söin sen perinteisen myöhäisen lounaan. 

Mikä sitten lie oikein? Syödä koko ajan pieniä aterioita vai joskus vähän isompia? Minulla on jossain tallessa artikkeli, missä tohtoritason tutkija sanoo, että välipalat ovat turhia. Normaalille ihmiselle riittää kolme ateriaa päivässä. Ainakaan esi-isämme eivät syöneet jatkuvasti. Mutta ei ollut elinikäkään kovin pitkä...

Lumitaakka

Uusi yritys

Viime vuonna laitoin tänne kuvan tästä yrityksestä. Se meni siis mönkään. Tänään söin aivan täydellisen avokadon ja siemenkin tuntui täydelliseltä. Ja oli aika isokin. Nyt käytin googlea apuna ja yritys on tällä kertaa tällainen. Snapsi-avokado!

Toivottavasti siemen itää nyt. Eihän tuo avokado ole kukkapurkissa kovin pitkäikäinen, mutta kasvun ihmettä on aina mukava seurata.

Nukuin jälleen viime yönä tosi huonosti. Heräsin PoikaKoiran kurisevaan vatsaan (koira kyllä itse nukkui) noin klo 1.00. Odottelin, lisääntyykö kurina ja pitääkö koiraa lähteä yölenkittämään. Ei tarvinnut. Mutta minä en saanut enää unen päästä kiinni kuin vasta klo 5.00. Ja kun herätyskello soi klo 6.00, niin voitte vain arvata nukuttiko?

Muistan, kun edellinen koiramme herätti minut kerran yöllä klo 4.00. En noussut. Aamulla totesin, että olisi kannattanut. Koiran p...aa oli roiskeina verhoja myöten... Kyllä koira tarpeensa tietää ja osaa isäntäväen herattää.

Puuhastelua

Mihin tämä viikonloppu ja etenkin tämä sunnuntai taas katosi? Aloitetaan vaikka aamupalasta:

- Runebergin torttu (anopilta saatu...) ja kahvia

Sitten perinteiselle ja pakolliselle puolentoista tunnin lenkille. Tuon lenkin reitti on aina sama. Joenrantaan, Piksaareen, kävelysiltoja kaupunkiin ja keskustan kautta kotiin. Voisihan sitä muutakin kautta kävellä, mutta jostain syystä tuo on muodostunut vakioreitiksi. Vuodenaikojen vaihtelua on mukava seurata. Milloin joenrannassa on lippoajia, milloin kalastetaan veneestä, milloin pilkitään. Nyt ovat pilkkijät kyllä uskaliaasti aivan lähellä sulaa. PoikaKoira saa lenkkareissaan aikaan kanssaihmisissä hilpeyttä.

- Lounaaksi broilerwokkia, riisiä, pari leipää ja jälkiruoaksi jätskiä...

Rästiin jääneitä paperitöitä, uusien töiden suunnittelua, tappelemista taulukko-ohjelman kanssa... Siis olisikohan päässyt helpommalla, jos olisi käynyt vaikka jonkun Exelin alkeiskurssin, kuin yrittää itse selvitä kaikesta. Huom! Ei päivänokosia!

Saunaan ja hiusten pesulle. Minulla on muuten tänään aivan järkyttävän likaiset hiukset. Mitenköhän ne ovatkin päässeet tähän kuntoon. Jos pitäisi lähteä jonnekin julkiselle paikalle, en kehtaisi. Aion vaihtaa sängyn lakanatkin, kun tuntuu, että tällaisten hiusten jälkeen ei puhtailla hiuksilla voi mennä samoille lakanoille ja etenkään tyynyliinalle nukkumaan.

Siinä meni sunnuntai. Vähän voi illalla rentouttaa aivoja tv:n äärellä.

Lunta riittää!

Kevättä ilmassa

...paitsi ei ulkona. Kevään tulon huomaa parhaiten ikkunalaudaltaan ja siitä, että vaatekaappiin katsoessa "ei ole mitään päällepantavaa". Olen kerännäyt jo monta päivää intoa, että jaksaisin tänään lähteä katselemaan vaatekauppojen antia. Mutta voi voi. Jo lähes vaakasuoraan vihmova lumisade karisti tuon innon heti alkuunsa. Vähän yli vuosi sitten kerroin ostaneeni jakun. Kun nyt sitten olin päättänyt lähteä vaatekauppaan, ajattelin, että sinnillä mennään. Ja kävelin tuon kyseisen Tazzia-liikkeen kohdalle. Siellä oli vuosi sitten vaan niin innokas myyjä, että et kertakaikkiaan päässyt liikkeestä ulos, ilman että ostit mitään. Tai muuten olisit kyllä kärsinyt melkeimpä omantunnonvaivoja. No, päätin silti olla rohkea. Mutta. Liike oli lopetettu. Eipä sitten shoppailla tänään. Onneksi. Ehkä joku toinen päivä, vaikka maaliskuussa.

Ikkunalaudan kevät on siis alkanut.

Kauan, kauan sitten äitienpäivälahjaksi saamani perhoskämmeköihin kuuluva orkideani jaksaa kukkia aina kaksi kertaa vuodessa. Sama yksilö on myös tuossa sivupalkissa.

Tämä ei ole kevätkukka, mutta jouluksi ostamani amaryllis kasvatti vielä yhden kukkavarren.

Ja tämän päivän ateria. Olisi pitänyt siistiä tuo lautanen ennen kuvan ottoa. Palvelutiskiltä lohilasagnea, viikolla ostettua pizza-salaattia ja K-kaupan broiler-pasta -salaattia. Ja en voinut vastustaa kiusausta, kun kuljin leipähyllyn ohi. Ihanaa, vastapaistettua leipää. Elikkäs aika paljon on hiilareita.

Kuntoilemaan?

Pitäisiköhän jälleen kaivaa sukset esille ja lähteä hiihtämään? Se on kyllä aika vaivalloista. Puet kotona, ajat monot jalassa ladunvarteen, palaat hikisenä kylmälle autolle, auton lasit huurtuvat (ja loppujen lopuksi saat kylmettymisen seurauksena flunssan). Hiihtolenkin jälkeen on pakko käydä heti suihkussa ja hiusten kuivattamiseen kuluneen ajan kanssa koko touhuun meneee ainakin kolme ja puoli tuntia ellei neljäkin. Ja sitäpaisi en muista, missä mononi ovat (tekosyy). Niin, ja täälläkin on niitä hulluja tosikkohiihtäjiä, jotka painavat ohitse tuhatta ja sataa ja samalla karjuvat hitaammille kanssahiihtäjille sekä huitovat näitä sauvoilla. Kerran kuulin ladulla tälläisen keskustelun "minulla on nyt suksissa kisavoitelu, kyllä luistaa hyvin". Johon toinen "ai, sulla on kisavoiteet...". Ja sitten hiihtäjät olivatkin jo niin kaukana, että vain höyryävä hikivana jäi jälkeen. Mikähän voitelu minulla on? Varmaan "yritä päästä edes 5-vuotiasta edelle" -voitelu...

Toisaalta olen harkinnut kuntopyörän tai stepperin hankkimista kotiin. Tulisikohan niitä käytettyä? Kuntopyörää ajaessa voisi ainakin katsella elokuvaa. Ehkä "matkan" rasitukset kestäisi paremmin. Mutta toisaalta semmoisen laittaminen keskelle olohuonetta ei ainakaan tee huonetta viihtyisämmäksi. Ja yksikseen työhuoneessa kuntoillessa voisi aika käydä pitkäksi.

Ehkäpä lähden PoikaKoiran kanssa vain lenkille.

Lähtisipä kotiovelta latu ja maasto olisi tasaista...