Kesälenssu

Eilen se tuntui jo vähän ja tänä aamuna se oli totta. Kesäflunssa. Tai itse asiassa en minä tiedä, mikä tauti tämä on, mutta kurkku on kuin raastinrauta. Aamulla ottamani Burana helpotti asiaa hiukan. Pari tyyppiä työpaikallakin valitteli samoja oireita. Ja kolmaskin, mutta häntä en ota todesta, koska hän on sellainen "myötäpotija". Eli jos sanon, että "voi että minulla on pää kipeä", niin hän toteaa siihen salamannopeasti "niin minullakin"...

Kuumetta ei ole, tai ainakaan ei tunnu siltä. Hikoillut olen, mutta siitä ei ota selvää, johtuuko se tästä kurkkukivusta vai lämpötilasta. Täällä on nimittäin jälleen yli +27°C... Olen kyllä ollut ulkonakin, PoikaKoiraa pitää ulkoiluttaa ja uittaa.

Toivon tämän kaiken menevän nopeasti ohi, sillä ylihuomenna on reissuun lähtö. Melkein yhtä lämpimään maahan kuin Suomi, nimittäin Kreikkaan. Mukaan pakkaan paljon luettavaa ja paikan päällä en aio tehdä juurikaan mitään sivistävää. Paikalliselle linnoitus-kukkulalle voisi yrittää kiivetä.

Joten bloggaukseen tulee nyt yli reilun viikon mittainen tauko. Palaa asiaan ainakin uusin kuvin. Ja yritän syödä matkalla kohtuudella. Hotellissa on nimittäin puolihoito. Se on vastoin minun periaatteitani, sillä minusta matkan yksi mukavimpia asioita on aina uuden ruokapaikan löytäminen. Vaikka saisi sitten ala-arvoisen huonoa miekkakalaa, niin onpahan sekin kokemus talletettu matkan muistoihin...

Kukkalaatikolle on varattu reissun ajaksi kastelija. Tästä tuli nyt sitten tällainen. Etualalla muistaakseni kesäleimua ja mustasilmä susannaa, punainen marketta, punainen neilikka, keltainen tähtisilmä (ei näy kuvassa yhtään), kesäleimu, inkalilja ja mustasilmä susanna. Aivan varmasti tästä(kin) tulee kesän mittaan useampi kuva.

Kotimaisen ruuan lähteillä

Vietin tänään ihanan, aurinkoisen ja lämpimän päivän kotimaisen ruuan lähteillä. Näillä eläimillä oli asiat kunnossa.

Tämä on minipossu. Paikan lemmikki ja ei enää niin mini. Siis kamala otus. Siitä irtosi kamalasti karkeaa harjasta ja iho hilseili. Suoraan sanoen en ymmärrä, miten joku voi pitää tätä sisälemmikkinä.

Herkuttelua

Nyt on ihan oikeasti herkuteltu. Eräs työkaverini jää eläkkeelle ja hän tarjosi tänään työpaikalla oikein kunnon kahvitarjoilun voileipä- ja juustokakuilla. Voi että minä olen tavallaan kateellinen tuolle henkilölle. Hän voi jäädä pois työstä hyväkuntoisena ja nuorena. Kyllä vain, minä pidän 60-kymppistä vielä nuorena! Omien vanhempien vanhenemista seuranneena vanhuus alkaa mielestäni joskus 70 paremmalla puolella. Milloinhan minä pääsen eläkkeelle? Hallitus hilaa eläkeikää koko ajan ylemmäksi ja ylemmäksi... Eräs toinen jo eläkkeellä oleva työkaverini totesi, että mitä hän oikein eläkkeellä tekee? Voi, voi. Minulle ei ainakaan tekemisestä tulisi puute, rahan riittävyys voi kyllä rajoittaa toimintaa jonkin verran.

Istutin sunnuntaina mökin kasvatuslaatikot. Vanha sanonta täällä päin on "Ei ennen kesäkuun kymmenennettä". Mutta kun ensi lauantaina on reissuun lähtö, niin istutus olisi mielestäni näillä keleillä lykkäytynyt aika myöhäiseksi. Toivottavasti nyt sataa edes jonkin verran, että istutukseni saavat kosteutta. Toisaalta, onhan minulla se serkku siellä...

Vuohenputket kukkivat parhaillaan.

Tästä se lähtee. Tilliä, persiljaa ja kahta lajia salaattia. Takana esikasvatetut aitoelämänlangat.

Puuh...

Olin eilen työpaikan kevään illanvietossa. En ole ollutkaan pitkään aikaan missään yhteisissä riennoissa. Ja eipä tarvitse mennä taas pitkään aikaan. Ei työkavereissa mitään vikaa ole, mutta se kaikki muu...

Illanvietto oli ihan maineikkaassa ravintolassa, mutta -kriittinen kun olen, mielestäni kaikki ei mennyt ihan nappiin. Ensinnäkin ruokien odottaminen ja ruokailu kesti alku-, pää- ja jälkiruokineen liki neljä tuntia. Aivan liian kauan odottelua. Toiseksi ne, jotka tilasivat ruuakseen pelkän ruokaisan salaatin, saivat annoksensa viimeisenä. Eli kun muut popsivat alku- ja pääruokia näillä poloisilla valui kuola suusta liki kolme tuntia... Kolmanneksi, parin ruoka-annoksen kohdalla ravintola joutui tarjoamaan "ei oota"... No, se oli varmaan ongelmista pienin.

Minäkin popsin sitten koko kaavan mukaan. Alkupalaksi sillilautanen. Voi sitä janon määrää, mikä siitä seurasi, vaikka kyllähän minä sen tiesin. Häränpihvit olivat hyviä (mistä lie hevosesta tehty :)) ja korvasienikastike maukasta. Valkosipulikermaperunat jäivät lähes syömättä, mikä kertoo annoskokojen olevan kohdallaan. Jälkiruokaa en ottanut. Mutta siinä istuskellessa tuo lihan määrä kyllä jämähti mahan pohjalle saaden aikaiseksi tosi ähkyn olon.

Jaloitellakseni vähän lähdin myös jatkoille pariin kapakkaan. Niissäkään en ole käynyt piiiitkäään piiitkäään aikaan. Monenlaista tyyppiä oli liikenteessä... Elävä musiikki on aina ihan kivaa. Mutta voi sitä tungoksen määrää! Nämä valoisat ja lämpimät kesäillat saavat porukan suurin määrin liikkeelle. Etenemään ei päässyt eteen- eikä taaksepäin. Joten kilttinä tyttönä lähdin kotiin ennen puoltayötä. Jännitystä lisäsi vielä se, ettei minulla ollut avainta mukana. Asetin toiveeni sille, että ainakin PoikaKoira herää ovikellon soittoon ja Aviokki PoikaKoiran haukuntaan. Ja hurraa, pääsin sisälle! Tämä päivä meneekin sitten samoissa tunnelmissa kuin melkein päivälleen vuosi sitten. Tosin nyt en lähde katsomaan tuota maratonia vaan kirpputoripäivän kirpputorikierrokselle! Ja kun Aviokki saapuu maratonin huoltojoukoista kotiin, on vuorossa mökin kasvatuslaatikoiden kunnostaminen.

Vuosi sitten maratonreitin varrelta.

Kesävalmisteluja

Lähdin tänään työkaverin kanssa ex-tempore reisulle puutarhalle. Vau, mitä ihanuuksia siellä taas oli! Tuntui, että ostin aivan kamalasti kukkia, melkein koko auton perän täyteen. Ihan piti ajaa auto ulko-oven eteen, että sain kaikki tavarat kunnialla sisälle, mutta silti kukkalaatikko jäi vajaaksi. En ollut vielä miettinyt yhtään, mitä aioin parvekkeen kukkalaatikkoon laittaa, haavekuvana on ollut vain runsas, rönsyilevä laatikko.

Viime vuonnahan kasvatin kaikki kukat itse. Tänä vuonna itsekasvattamia ovat vain aitoelämänlangat.

Eli tuolla taustalla tuen vieressä on mustasilmä Susannaa, sitten joku lilja, jonka nimeä en muista enkä myöskään muista tuon jo kukkivan kukan nimeä... Pitänee tehdä uusi reissu samaiselle puutarhalle. Tuen vieressä sitten niitä aitoelämänlankoja ja tässä päässä samaten mustasilmä Susanna, sekä "nimetöntä".  Keskelle mahtuu vielä jotakin.

Ampelin lisäksi ostin ruukkuun niitä takuuvarmoja pelargoonioita. Ja nyt on parvekkeella kesän tuntu!

Alkukesän väri

Alkukesän väri on ehdottomasti heleän vihreä. Nyt näilläkin lakeuksilla voi sanoa kesän alkaneen. Ainakin lämpötilojen puolesta. Päätän aina, että nyt seuraan kevään ja kesän tuloa tiiviisti. Ja hups, kesä tuleekin sitten aivan yht´äkkiä! Parvekkeelle pitäisi ostaa muutama kukka, kasvatuslatikon hyvin itäneet taimet odottavat istutusta ja talon sisusta huutaa siivoamista.

Pyöräillyt olen joka päivä työmatkat. Sain houkuteltua Aviokinkin pyöräilemään, vaikka aluksi tulikin vaikka mitä tekosyitä: tulee hiki, reppu hiostaa, vaatteet pitää vaihtaa... Nyt meillä ainakin säästyy bensaa! Onneksi hyvät kelit näyttävän jatkvan vielä pitkään.

Mökillä koivu puhkesi näin isoon lehteen parissa päivässä viime viikonlopun heltaiden aikaan.

Alkukesän väri parvekkeelta.

Muurikka

Nyt huutavat jalat hoosiannaa. Päivän möyriminen ja kyykisteleminen mökin kukkaistutuksissa ja saunan siivoaminen (siis konttailu lauteiden alle) saivat pohkeeni sellaiseen kipeystilaan, että hyvä jos tuolilta pääsee ylös. Olkapäät on poltettu ja kasvot punoittavat mukavasti. Tämä on kesä!

Mökin kuistia ei sitten aloitettu hiomaan. Kuistin lämpötila nousi reilusti yli 30 asteen, joten homma olisi ollut lähinnä kidutusta. Ensi viikonloppuna ei ehdi ja seuraavana ollaan matkoilla, joten todennäköisesti seuraavan kerran kun hiontaan voi ryhtyä, seuranamme on myös hyttysten iloinen armeija.

Meillä on Aviokin kanssa ikuinen ongelma mökillä. Nimittäin saunomisen ja ruokailun ajoittaminen. Mökillä syödään aamupalan lisäksi vain kerran päivässä. Minä haluaisin pääruokailun olevan siinä klo 15 ja saunan sitten illemmalla. Mutta Aviokki taas haluaa saunoa aiemmin, koska "täydellä mahalla ei ole mukava saunoa". Kenellä nyt on täysi maha vielä illalla? No, Aviokilla, ihmeen hidas ruuansulatus... Annoin tällä kertaa periksi ja päivän ruokailu venyi tuonne klo 19 korville. Arvaahan sen, miten siinä käy. Ainakin minä olin jo niin väsynyt päivän puuhailuista ja kun sen päälle oli vielä saunominen ja ruokailu, niin teki tiukkaa katsoa Euroviisuja... Ja ihan turhaan. Suosikkini Islanti ei pärjännyt. Ja Suomelle kävi niin kuin aina, kovat ennakkolupaukset ja sijoitus loppupäässä.

Uusi ruuantekovempele mökillä, Muurikka. Ihastuin tähän heti. Tämän saa tosi kuumaksi ja ruoka kypsyy nopeasti. Nyt paistumassa possunsuikaleita, herkkusieniä ja kesäkurpitsaa punaviini-hunaja marinadissa (kaupan tuote, oli hyvää). Ei hiilareita!