Iiiik!

Viimeisen lomapäivän kunniaksi päätin lähteä käymään kaupungilla. Ei minulla mitään erityistä asiaa sinne ollut, mitä nyt vähän ajattelin käydä ihmisten ilmoilla tuulettumassa.

Ja seuraavaa pätkää älkää ottako ihan tosissanne.

Kuljin nimittäin paikallisen Glitterin ohitse. Tuon teinityttöjen eldoradon. Paikalla oli kymmeniä teinityttöjä. Oikein oli suojakatos oven eteen pystytetty ja portsari oli ovella. Ja kukas siellä olikaan koruja myymässä! No itse Nikojuhanisaarinen. Jaa ettekö tiedä, kuka hän on? Oli joskus BB-talossa (en katsonut), oli joskus Viidakon tähtösissä (en katsonut), oli joskus julkkis BB:ssä (en katsonut). Mutta siitä huolimatta tämmöinen vanha tätikin tietää, kuka on BB-Niko, en minä sentän missään tynnyrissä elä. Iiiik! Olisikohan pitänyt huumorimielessä mennä jonon jatkoksi? No vitsi vitsi.

Mutta kyllä on ollut harmaa ja synkkä syyslomaviikko. Tyttäreni hehkutti blogissaan saaneensa erittäin hyvää palvelua paikallisessa liikeessä ja ihastuneensa tähän hajuveteen.

Minä sitten hajuvesifriikkinä ja luottaen tyttäreni arvioon, menin ja ostin myös kyseisen hajuveden. Ja ei tarvinnut pettyä. Kerroin myyjälle myös tyttäreni kehut. Myyjä ilahtui silminnähden. Ja tämä siis muistutuksena meille kaikille, että jokainen tarvitsee joskus kehuja työssään! Epävirallisten laskujeni mukaan tämä oli 60. ostamani hajuvesi. Vähän niin kuin juhlatuoksu...

Olin kerran vähän ilkeä...

Meidän auton parkkipaikan vieruspaikka on ollut vapaana niin kauan kuin olen tässä talossa asunut, eli useamman vuoden. Viime kesänä eräs taloyhtiömme vanhempi asukas oli pistänyt siihen parkkiruutuun peräkärryn. Oli ollut aikomus pitää sitä siinä vain pari tuntia. Täällä on kaiken maailman remonttia naapuritalossa ja yleiset parkkiruudut on vallannut rakennusfirma parakkeineen. No mitä vielä! Tuon parin tunnin aikana oli peräkärryyn ilmestynyt "hoonolla soomella" kirjoitettu lappu, jossa peräkärryn omistajaa uhkailtiin poliisilla ym. Toki tuo asukas myönsi, että ei ollut lupaa keneltäkään kysynyt, mutta kyse oli vain parista tunnista. Ja parkkipaikka oli muutenkin ihan täynnä. "Eipä minua olekaan ennen poliisilla uhattu", totesi tuo vanhempi herrasmies. Hän oli ottanut selvää, kuka parkkiruudun omistaa. Se oli eräs taloyhtiömme ulkomaalaistaustainen mies. Minä siitä sitten v.....tuneena vanhan herran uhkailusta korjasin punakynällä tuon uhkauslapun kirjoitusvirheet. Liki kaksikymmentä... Eli olin vähän ilkeä.

Tänään piti sitten katsoa totuutta silmiin. Aioin nimittäin tuoda äidin auton tänne talveksi ja tarvitsen sille mielellään katetun parkkiruudun. Soitin ihan pokkana tuon ulkomaalaistaustaisen miehen ovikelloa ja selitin, että soitin parkkifirmalle ja sain selville, että te omistatte tuon paikan... plaa, plaa. "Vuokraisitteko tuon paikan minulle talven ajaksi?" -Joo, ihan mielelläni, oli vastaus. Eli huomenna sitten menen ja kirjoitamme jonkinlaisen vuokrasopimuksen. 

Oikeastaan ymmärän tuon miehen reaktion tuohon peräkärry-asiaan. Maasta, mistä hän tulee, on varmaan yleistä, uhkaillaan poliisilla. Kun taas meillä Pohjolassa naapuriin varmaankin luotetaan enemmän. Eikä poliisia kutsuta paikalle kuin viimeisessä hädässä, jos silloinkaan.

"Joo, ihan miellläni minä sen paikan vuokraan, ei minulla ole ajokorttiakaan", kommentoi tuo ihan sympaattiselta vaikuttava mies.

Keväällä ostamani St. Paulia on edelleen ihanassa kukassa.

Syyslomalla...

Nyt olisi sitten syysloma. Loma menee ihan täällä kotipuolessa. Kaikenmoista pikkupuuhaa. Lauantaina oli heti aamusta lähtö kohti Seinäjokea. Ja jos ei olisi ollut pakkosauma, en kyllä ilmojen puolesta olisi lähtenyt. Aivan kaamea keli. En ole koskaan ajanut autoa semmoisella ilmalla. Lunta tuiskutti vaakatasossa lähes koko matkan. Välillä piti ajaa satasen rajoitusalueella alle viittäkymppiä. Ja kukaan ei edes pyrkinyt ohitsemme. Keli oli kaikille ihan yhtä huono. Vasta muutama kymmenen kilometriä ennen määränpäätä keli muuttui inhimillseksi. Aviokkia ei voinut kuumeen takia pistää rattiin. Lähti sentään seurakseni matkalle, kun "eihän sua tuohon keliin voi yksinkään päästää".

Minä en ole käynyt Seinäjoella kuin kaksi kertaa ennen tätä reissua. Ensimmäisen kerran kävin siellä joskus pienenä junalla äidin nuoruudenaikaikaisen ystävättären luona. Ja siellä saimme aivan ihanaa ja ihmeellistä ruokaa, makaroonilaatikkoa. (Tästä kerroinkin ihan ensimmäisissä postauksissani). Ja siitä lähtien tuo ruokalaji kuului perheemme ja myöhemmin minun lähes vakioannoksiin. No joo, lasten kotoa pois muuttamisen jälkeen en ole tainnut tehdä tuota ruokaa kertaakaan.

Eipä ole tullut Seinäjoella Provinssirokeissa, Tangomarkkinoilla tai juhannusyön raveissa käytyä. Toinen reissu oli nopea työreissu. Hotelliin, työasiat ja takaisin junaan. Ei jäänyt aikaa kaupungilla kiertelyyn.

Nyt lauantai-iltakävelyllä kaupunki näytti erittäin siistiltä ja ...autiolta. Hesburgerin edessä parveili muutamia paikallisia "koviksia". Minua huvitti erään nuoren lausahdus jostain asiasta leveällä pohojanmaan murteella "kateellisen paneettelua". Ihan kuin suoraan Antti Tuurin Pohjanmaa-elokuvista.

Eilen meni sitten lähes koko päivän äidin seurana kaihileikkauksessa. Itse laikkaus kesti vain parikymmentä minuuttia, mutta kaikki odottelut aina eri vaiheiden välillä venyttivät aikaa. Viimeisimpänä ns. Kela-taksin odotus, joka kesti lähes 50 min. Mutta tämä on tätä.

Tänään sitten nukuin lähes puolille päivin. Välillä kävin syömässä vähän aamupalaa ja sitten taas nukkumaan. Ja kahdelta uudestaan parin tunnin päiväunille... Huomenna keskiviikkona pitäisi lähteä käymään jälleen äidin luona, mutta säätiedotuksen mukaan taivaalta on odotettavissa jälleen kaikkea mahdollista veden ja lumen väliltä, joten siirrän käyntiä suosiolla torstaille. Siispä ostin huomiseksi hernekeittoainekset, nuo jokaisen loman vakioruokatarvikkeet. Herneet ovat jo likoamassa!

Nämä sutturat puissa ovat tuulenpesiä. Puun loissieniä.

Väriä syksyyn

Tuossa aiemmin kerroin ostaneeni Hulluilta Päiviltä Aussien shampoota. Ja minulta kysyttiin myös mielipidettä siitä. No, shampoo vahtosi hyvin ja teki hiukset tosi puhtaan oloisiksi. Tuoksu ei ollut tavanomaisen hempeä, sanoisinko, että se oli pihkainen, mutta ei paha. Kyllä minä ihan mielelläni käytän ainakin sen yhden pullon loppuun. Sanotaanhan sitä, että hiukset väsyvät, jos käyttää samaa shampoota liian kauan. Tiedä häntä. Löysin Karkkipäivä nimisestä blogista erittäin tarkan analyysin kyseisestä shampoosta. Käykäähän lukemassa.

Ja itehän kävin tänään kampaajalla. Ajattelin, että laitetaan nyt jotain vähän räväkämpää. Pohja on tummempi, kuin kuva antaa olettaa, väreinä tummaa ruskeaa ja lähes mustaa.  Siihen päälle punaiset raidat!

Teiniteini-kuva itse otettuna summanmutikassa.

Miesten maailma

Tänään minun oli pakko käydä vaihdattamassa autoon talvirenkaat. Siis minun. Talven uhka yllätti taas ja ajanvaraus rengasliikkeeseen jäi taas viime tippaan. Oli otettava se aika, joka parhaiten sopi. Sattumoisin se sopi minulle, ei Aviokille. Olen aina vierastanut noita miehisyyden linnakkeita kuten autoliikkeitä, rengasliikkeitä ja huoltoasemia. 

Olenkin täällä joskus maininnut, että olen tasan kerran tankannut auton. Silloinkin poikani seisoi vieressäni ja opasti minua. Autoliikkeessä olen käynyt kerran. Se käynti kyllä yllätti minut tosi positiivisesti. Kuinka puhdasta ja "muodikasta" siellä olikaan. Desing oli viimeisen päälle värejä myöten. Jotenkin olin kuvitellut autoliikkeen haisevan rasvalle ja öljylle ja automyyjien kuljeskelevan kirjavat slipoverit päällä. Liekö olen katsellut liikaa Uuno Turhapuroa ja hänen autonkorjaajakavereitaan...

Ja nyt sitten tuo renkaiden vaihto. Minun tarvitsi vain ajaa auto rengasliikkeen rengashotellin eteen ja mennä sisälle kahville. Noin 20 min. odotus ja avaimet tuotiin käteeni. Renkaat oli vaihdettu ja ilmanpaineet tarkistettu. Siinä odotellessani kuulin, kuinka puhelimeen vastattiin "ei oo, menee ensi viikolle, tämä viikko on ammuttu täyteen". Siellä minä sitten istuskelin kahvilla miesten kanssa. Lukemisena oli autolehtiä, bodarilehtiä, ja yllätys yllätys, myös Me Naiset- ja Anna -lehtiä. Ja tulihan sinne sitten yksi nainenkin, noin 80-vuotias mummeli.

Tiedän, että joissakin perheissä tuo auton renkaiden vaihto on ihan traditio, johon osallistuu melkein koko perhe. Meillä vain ei ole tilaa säilyttää niitä auton renkaita. Ja minusta tuollainen rengashotelli on tosi kätevä homma. Kyllä minä siitä maksan. Minusta 85 euroa ei ole liikaa renkaiden säilytyksestä ja vaihdosta. Kun ei tarvitse itse edes käsiään liata.

Tänä vuonna ei tule paljon pihlajanmarjoja. Tuleekohan sitten paljon lunta? "Ei puu kahta kuormaa kestä"

Sama homma

Joskus keväällä pistin tänne tämän kuvan:

Nyt sitten kävin ostamassa uudet housut. Sama merkki, sama malli, sama koko, sama homma eli lahkeiden lyhennys. Mutta eri väri!

En vain saanut tuota housujen väriä onnistumaan valokuvaan. Kameran asetuksilla valittu toiminto "ruoka" toisti housujen värin melko totuudenmukaisena (eli "vauvan kakka"). Pöytä on sama, mutta väri näyttää todella erilaiselta. Itse asiassa etsin jotain tummanpunaisia tai vastaavia housuja, mutta tykästyin tähän keltaisensinapinruskeaan.

Ja tuo lahkeiden lyhennys on jo niin tuttu toimenpide, että eipä siinä paljoa mittoja tarvitse ottaa. Naps. Tuuma pois lahkeesta ja uusi käännössauma housuihin. Nyt on vain uusi ongelma. Mikähän pusero sopisi parhaiten noiden housujen kanssa? Minun puseroni kun ovat valittu sopimaan mustien, sinisten tai noiden pinkkien housujen mukaan...

Ja järkyttävää. Talvi saapuu kuulemma ensi viikolla. Hätäpäissäni yritin varata aikaa auton talvirenkaiden vaihtoon. Moni muukin oli näköjään samalla asialla. Yhden järkevän ajan sain, siis ajan, että ei tarvitse olla töistä pois. Ja sitten vasta myöhemmin huomasin, että samalle ajalle on sovittu eräs palaveri. Siirrän palaveria. En ala liukastelemaan kesärenkailla.

Laiskan naisen hullari-postaus

Täällä Blogistaniassa näkee siistejä kuvakollaaseja milloin mistäkin. Niin kuin nyt esim. Hullujen Päivien haavelistoista. Minä päätin hoitaa homman lyhyen kaavan mukaan. Eli leikkasin haluamani asiat irti lehdestä ja kuvasin ne. Koska ihan oikeasti aioin ottaa nuo paperilaput huomenna mukaani, kun sen ainoan kerran niillä päivillä käyn. Siinä vilinässä ei muistin varassa löydä mitään. Aamulla on sopivasti pari tuntia aikaa, joten aion olla heti kahdeksalta oven takana. Tai ainakin melkein.

- Eli ruokapuolelta ostan pakkaseen ja vierasvaraksi illanistujaisiin Salud cheddar-jalopeno ja  mozzarella-tikkuja, á 2,85.

- Kemikalio-osastolta ihan vaihtelun vuoksi Aussie sampoota ja hoitoainetta á 12€ pullo. Oho, onpas kallista, saa nähdä raaskinko. Tuoksu ratkaisee. Samalta osastolta myös Korresin suihkugeeliä á 12,50 pullo. Samoin tuoksu ratkaisee, mikä pullo lähtee kotiin.

- Muumi tiskirättejä á 2,90. Näitä jakelen sitten joulupukin konttiin...

- Naisten osastolta Clobalin sormikkaat 7,90 ja Noomin neuletakki 24,90.

Tässäpä nämä. Yleensä en sorru heräteostoksiin, tuskin nytkään. Enkä pidä kauppojen tungoksesta. Olenkin joskus sanonut, että kauppa ja tungos saavat minussa aikaan laksatiivisen vaikutuksen.

Olen myös taloyhtiömme "kukkavastaava". Naapurin kanssa istuttelimme talveksi kellokanervia oven viereen. Eräs "aina äkäinen muori" tuli katselemaan touhujamme. Hän totesi, että vastikkeet vaan nousevat ja taloyhtiö tuhlaa rahaa kukkiin. Voi jee... Paljonkohan tällaisen kerrostalon vuosibudjetti on? Varmaan yli 100 000 euroa, luulisin. Nuo kukat maksoivat vajaa 50€. Mutta seuraava lause sai minut lentämään persiilleni. "Nuo kukkalaatikot pitää siirtää, kun minä en näe noita kukkia ikkunastani." Silloin totesin hänelle, että oletko koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin yleinen viihtyvyys? En minäkään näe niitä omasta ikkunastani! Sillon tuo "muori" otti vähän sanojaan takaisin, mutta totesi "kyllä sinne sitten tupakantumppeja tumpataan..." No jos jaksaa koko talven vahtia kukka-astioiden tupakantumppien määrää, niin vahtikoot. Minä en ole edes moista huomannut.