Kävin pitkästä aikaa syömässä työpaikan ruokalassa. Lohta, perunamuusia ja salattia. Ei olisi pitänyt. Nyt tuo lohi kiemurtelee mahassani ja saa vieläkin aikaan kaameita röyhtäyksiä. Tuli varman tehtyä taas se klassinen virhe eli ahnehdittua liikaa noutopöydästä. Tämä on yksi syy, miksi en työpaikkaruokailua suosi. Minä en vaan opi rajoittamaan annostani siihen yhteen pieneen. No, eipähän tervitse syödä mitään iltasella. On kyllä oikeastaan etova olo.
Onneksi pääsiäisen ruokiin ei tarvitse panostaa yhtä paljon kuin jouluna. Ketään ei ole tulossa meille syömään, ei lapsia tai edes tuttavia illanistujaisiin. Huomiseksi on varatttu pastatarvikkeet ja salaattiainekset. Uusi seelantilainen lammaspaisti on ostettu ja sille on varattu seuraksi valkosipuliperuna-ainekset. Ei mitään herkkuja, ei mämmiä tai pashaa. Näillä mennään seuraavat neljä päivää. Jos ruoka loppuu kesken, niin onneksi ainakin pitseriat ovat auki!
Tuo lammaspaisti on vähän arveluttava juttu. Olen yhden kerran, tasan yhden kerran, onnistunut tekemään tosi hyvää lammaspaistia. Ja muistaakseni se oli kotimaista karitsaa. Lampaan lihassa on yleensä kamalasti nitkunatku-kohtia. Ja joskus se maistuu ihan villasukalta. Tosin villansukan maku häipyy, kun pistelee paistin täyteen valkosipulin kynsiä. Katsotaan miten tällä kertaa käy!
Kevät etenee hitaasti. Jääpuikkokin on jäätynyt niille sijoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti