Jouluaatto

Nyt on taas perinteinen jouluaaton ateria läheisten kera nautittu. Eipä tuo läheisten joukko kovin iso ole, Aviokki ja kaksi lastani puolisoineen. Ja lapsilla se vasta on kova homma tämä joulun vietto. Minä olen siis eronnut ja lapseni ovat edellisestä avioliitostani ja molempien lasten puolisot ovat myös avioeroperheistä. Joten heillä riittä kierrettävää. Ymmärrän täysin, kun he joskus sanovat, että haluavat viettää joulun yhdessä paikassa. Niinkuin minä aikanaan sanoin. En jaksanut sitä aattopäivän ravaamista paikasta toiseen. 

Siispä meillä syödään aattopäivän ateria melkoisen aikaisin. Joulurauhan julistamisen jälkeen aloittelen ruuan valmistamista. Tai eipä siinä paljoa valmistelua ole. Kinkun kastike on melkeinpä ainoa, jonka teen alusta alkaen aattona. Muutoinhan sitä selviää laatikoiden ym. lämmittämisellä.

Lautaset eivät ihan "rimmaa" joulun väreihin. Mutta ostin itse itselleni joululahjaksi nuo Arabian 140-vuotis juhlalautaset. Ja halusin pistää ne pöytään. Alkupaloille Iittalan Teemaa. Hyvin sopii yhteen :D

Kylmät alkupalat. Anopin limppua, puolukkasurvos maksalaatikolle (ei ole alkupalaa...), kolmenlaista sinappia (pontikkasinappia, Turun sinappia ja lahjaksi saamaani puolalaista sinappia), hirvi-lakka pateeta, itse tekemääni lasimestarin silliä, graavilohta, graavisiikaa, hailuotolaista kylmäsavulohta, sienisalaattia, Aviokin omena-aurajuusto silliä, sinihomejuustoa, valkohomejuustoa, hirvinäkkäriä, rosollin kastike ja rosolli. Että kyllä jaksaa. Sitten pääruuaksi lanttu-, porkkana-, maksa- ja bataatti-punajuurilaatikkoa, hernehuhtaa, perunoita, kinkkua ja kastiketta. Ei oo näläkä tännään!

Nämä ruåttalaiset puolukkanäkkärit kera juustojen menivät kuin kuumille kiville! Huomenna rääppiäiset Aviokin kanssa. Ja tapanina anopille samansuuntaiselle aterialle...