Ystävänpäivä

Hengissä ollaan, vaikka täältä päin ei ole mitään kuulunutkaan. Nämä sydäntalven kuukaudet ovat minulle aina vuodenkierron raskaimmat. Ja nyt ei ole aurinkoakaan näkynyt ties milloin. Eikä ole luvassakaan. Onneksi talviloma on kahden viikon kuluttua. Se on jo niin lähellä, että sitä voi alkaa odottelemaan.

Tässä viime aikoina olen käynyt äitini luona. Tuntuu, että aina, ihan aina kun sinne ajan, on ihan p...a keli. Sitten olen ihmetellyt, miksi viereisen oppilaitoksen alueella on tupakointi kielletty, mutta metrin päässä portista se on sallittu? No, parempi tämä ratkaisu kuin se viime keväinen, jolloin tumpit olivat pitkin katua.

Onneksi on viikonloppu. Töissä on ollut kiirettä ja kunnan työntekijöiden pakkolomat painavat päälle. Pakkolomat säästökeinona ovat aina huono juttu. Mutta en oikein ehkä kehtaa tunnustaakaan, mutta minulle asia on ihan yksi ja sama. Oikeastaan on mukava, että saa lomaa... Tämä meidän pieni talous tulee kyllä joskus toimeen pienemmälläkin palkalla. Toki ymmärrän nuoria lapsiperheitä. Heille jokainen ansaittu euro tulee varmasti tarpeeseen.

Mutta tänään on siis ystävänpäivä. Joten minäkin yritän kaivaa jotain positiivista mielestäni. Vaikka, hmm, vaikka... Mutta hyvää ystävänpäivää teille kaikille! Aurinkoa odotellessa!

Kesä ja Kreikka!