Vain humanistit lukevat käyttöohjeet...

Kuulin tuon lauseen kauan sitten. Ja olen pitänyt sitä pitkälti ohjenuoranani. Kokeilemalla itse oppii parhaiten. 

Tässä keväällä tietokoneeni hiiri alkoi temppuilemaan. Ostin sitten uuden langattoman hiiren. Olin tosi ylpeä itsestäni, kun sain sen asennettua toimintakuntoon ihan itse. (Ja nyt joku tietokoneasiantuntija nauraa.) Mutta minulle se oli iso saavutus. Ihmettelin vain, että minun piti liuttaa koko hiirtä taakse- tai eteenpäin, jos halusin rullata sivua alas- tai ylöspäin. 

Tänään tuohon hiiren pintaan oli kertynyt jotain lika. Ja sitä likaa pyyhkiessäni huomasin, että jos liutan sormeani hiiren pinnalla taaksepäin, sivu rullautuu alaspäin. Ja jos luitan sormeni hiiren pinnalla eteenpäin, sivu rullautuu ylöspäin. Hurraa itse havaittu oppiminen! Olisiko sittenkin kannattanut tutustua käyttöohjeisiin? No, nythän tuokin asia selvisi. Itseasiassa vanhan hiiren pinnalla oli sellainen pallo, jota piti pyörittää. Mutta se toimi loppuvaiheessa vain alaspäin rullatessa. Olisihan minun pitänyt hoksata, että ei sentään kömpelömpää hiirtä olla kehitetty.

Lopuksi vielä kuvia viimeaikaisista ihastumisistani. Jättiläispelargonia, hopeasilmä ja kerrottu ahkeraliisa. Parveke täyttyy vähitellen.

Taivas itkee...

...joka päivä. Miksi sitä kesää odottaa, kun se sitten yleensä on tämmöistä? Mutta kyllä tämä alkukesä on ollut pitkään aikaan säiden suhteen kaikkein surkein. Ensi kesänä pitää kyllä käydä taas jollain aurinkorannalla. Se on jo nyt päätetty.

Olen katsellut tv:stä näitä huviloita ja huusseja, pieniä mökkiremontteja ja sun muita. Aina niissä tehdään mökille iso terassi, jossa voi nauttia kesästä. Kyllä se on niin, että harvassa ovat ne kesäpäivät, jolloin terassista voi nauttia. Ja jos ilmassa ei ole vikaa niin sitten on ainakin sääskiä. Soon niin.

No eipähän tarvitse huolehtia kasvatuslaatikoiden kastelusta. Ja kyllä sieltä kylmästä huolimatta jo jotain vihreää pilkistää.

Edessä persiljaa, tilliä, kehäkukkaa ja auringonkukkia. Takana lehtisalaattia. Yrtit (basilika, oregano ja sitruunamelissa) eivät vielä näy kuvassa. Läheltä katsottuna jotain pientä jo näkyi. Miinanköynnöksestä ei ole havaintoa...

Uudet perunat on tietenki jo keitetty. Täytyy myöntää, että ihan ensimmäiset olivat ruotsalaisia, mutta eipä sitä mausta erottanut. Ja uutena kalana minulle ostin kauppahallista savustetun nieriän. Oli muuten hyvää.

Tämä on todellista gourmeeta!

Pitäisi viedä tämä tietokone huoltoon. Vai kannattaako tätä enää huoltaa? 5 vuotta vanha Apple. Sain lahjakortin Eirikuvaan ja kun tilailin sieltä kuvia, niin koko toimitus kesti yli tunnin! Tämä koneeni jämähti aina paikoilleen. Ne joilla on Apple, tietävät, että se sateenkaaren väreissä oleva pallo alkaa pyöriä ja pyöriä ja kone raksuttaa.... Ja muutoinkin tämä kone on hidastunut tosi paljon. Voi sanoa, että tällä koneella on hyviä päivä ja huonoja päiviä, ihan niin kuin vanhuksella ainakin.

Kuinka tomaatti tuetaan...

Summanmutikassa ostamani tomaatin taimi on siis minirunkotomaatti. Ja sehän vaatii myös tukea. Mutta nou hätä! Parvekkeellani on vain yksi amppeli, joten kaksi koukkua on vielä vapaana. Siihenpä sitten virittelin tomaatille tuen, joskus parikymmentä vuotta sitten ostamani villalangan avulla.

Amppeli on siis tuossa keskellä ja kummallekin sivulle menee tomaatin tukilangat. Ja nyt näyttää myös siltä, että satoakin on tulossa! Ensimmäiset raakileet ovat kypsymässä.

Viime viikonlopulla otin varaslähdön kesään. Ostin nimittäin ruotsalaisia varhaisperunoita. Olivat ihan hyviä. Parempia kuin ensimmäiset suomalaiset... ja ikinä en muista, oliko se Timo vai Siikli, joka on ensimmäinen ja vetinen ja mauton. Mutta aina sitä pitää ostaa.

Ja St. Pauliani pitävät tästä pilvisestä säästä. Kukkien määrä on runsain vuosikausiin.

Kylmää ja tuulta

Voi hyvä tavaton kun on ollut masentava kesäkuun alku. Kylmää, sadetta ja tuulta. Mökin kasvatuslaatikoidenkin istutus tapahtui vasta viikonloppuna. Aina olen saanut ne toukokuun puolella laitettua, vaikka vanha sananlasku täältä päin opastaakin "ei ennen kesäkuun kymmenennettä".

Jospa sieltä jotakin nousisi. Takalaatikkoon salaattia, oreganoa, basilikaa ja sitruunabasilikaa. Köynnökseksi Miinanköynnöstä. Serkultani saama ruohosipuli on kiitollinen kasvaja vuodesta toiseen. Etulaatikkoon persiljaa, tilliä, kehäkukkaa ja auringonkukkaa. Niitä auringonkukkia, joita minun piti esikasvattaa. Parvekkeen kukkaruukkuun istuttamastani viidestä siemenestä kolme on jo itänyt!

Parvekkeeni tomaatti kasvaa hyvää vauhtia. Olen saanut kasvatusvinkkejä myös täältä blogimaailmasta. Kiitos niistä, jostakinhan se aloittelijankin on oppinsa saatava. Jostain luin myös, että menestyäkseen tomaatin on oltava vähintään +15°C lämpötilassa. Nyt on vain niin, että useimpina päivinä jopa lasitetun parvekkeen lämpötila jää alle tuon vaaditun... Mutta kyllä myös tomaatti osaa olla kaunis kasvi.

Siiten ostimme mökille uuden grillin. Asiahan on niin, että vaikka investoisit kuinka hyvään ja kalliiseen grilliin, muutaman vuoden kuluttua se on ruostunut puhki. Vaatimukseni grillille olivat emaliset paistoritilät puhdistamisen helpottamiseksi ja sivukeitintä emme tarvitse. Joillekin tuo sivukeitin on ehdoton, mutta grillaamisen päätavoitehan on juuri tuo grillaus. Ei se perunoiden maku muutu, jos niitä siinä sivukeittimellä keittelee. Sama keittää perunat halvemmalla sisähellalla. Grillin etukuvun lasi on ihan turha. Mustuu jo muutaman kerran jälkeen pesukelvottomaksi. Ja kuka tuota lämpömittaria katsoo?

Mutta voi jösses tuon grillin kasaaminen. Vaikka kuinka yritin olla pääinsinööri ja jakaa neuvoja Aviokille, niin aina meni jossain pieleen. Milloin ruuvasimme vääränlaisia ruuveja, milloin ruuvi ei kertakaikkiaaan suostunut menemään uomiinsa ja milloin ohjeet olivat melkein hepreaa. Ja yksi osa tuosta paketista puuttui, vasemmanpuoleisen sivupöydän tukirauta, näkyy oikealla. Että uudestaan kaupoille arkena. Prkl.

Asiasta kolmanteen. Muutama kesäkukka pitää vielä hankkia. Semmoinen matalampi tomaatti ja muhkea amppeli parvekkeelle. Mökille sain sentään yhden kukkapurkin istutettua, tähtisilmiä. Kiitollinen kukkija.