Kuulin tuon lauseen kauan sitten. Ja olen pitänyt sitä pitkälti ohjenuoranani. Kokeilemalla itse oppii parhaiten.
Tässä keväällä tietokoneeni hiiri alkoi temppuilemaan. Ostin sitten uuden langattoman hiiren. Olin tosi ylpeä itsestäni, kun sain sen asennettua toimintakuntoon ihan itse. (Ja nyt joku tietokoneasiantuntija nauraa.) Mutta minulle se oli iso saavutus. Ihmettelin vain, että minun piti liuttaa koko hiirtä taakse- tai eteenpäin, jos halusin rullata sivua alas- tai ylöspäin.
Tänään tuohon hiiren pintaan oli kertynyt jotain lika. Ja sitä likaa pyyhkiessäni huomasin, että jos liutan sormeani hiiren pinnalla taaksepäin, sivu rullautuu alaspäin. Ja jos luitan sormeni hiiren pinnalla eteenpäin, sivu rullautuu ylöspäin. Hurraa itse havaittu oppiminen! Olisiko sittenkin kannattanut tutustua käyttöohjeisiin? No, nythän tuokin asia selvisi. Itseasiassa vanhan hiiren pinnalla oli sellainen pallo, jota piti pyörittää. Mutta se toimi loppuvaiheessa vain alaspäin rullatessa. Olisihan minun pitänyt hoksata, että ei sentään kömpelömpää hiirtä olla kehitetty.
Lopuksi vielä kuvia viimeaikaisista ihastumisistani. Jättiläispelargonia, hopeasilmä ja kerrottu ahkeraliisa. Parveke täyttyy vähitellen.
Sulla on partsu täynnä toinen toistaan somempaa kukkijaa. Mulla on edelleen keväiset orvokit, jotka näyttävät pönöttävän purkeissaan kyllästymiseen asti.
VastaaPoistaToisen vaikeus on toisen onni, vai miten sen nyt sanoisi. Kylmä alkukesä on varmaan saanut aikaan sen, että puutarhat myyvät kesäkukkiaan puoli-ilmaiseksi pois. Ja minuahan ei kauan tarvitse kukkaostoksille houkutella.
Poista