Taas se meni...

Nimittäin kesä. Onneksi sentään elokuussa oli jotensakin siedettävät ilmat. Ja siedettävää lämpöä on riittänyt tänne saakka, mikä on ollut kuntoiluni kannalta hyvä asia. Olen nimittäin pyöräillyt töihin lähes joka päivä. Ainostaan sadeaamuina olen mennyt autolla. Polkupyörän matkamittariin on tullut yli 300 kilometriä lisää. Saisikohan siihen vielä yhden satasen lisää? Se on muuten kumma juttu, että aina aamulla tuo polkupyöräily tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, mutta jo parin polkaisun jälkeen homma tuntuu ihan mukavalta. Työmatkani on sen verran lyhyt, että ajassa siihen menee vain noin 25 minuuttia. Autolla samaan matkaan menee liikennevaloineen noin 15 min. Joten ajstakaan ei pyöräilyn pitäisi olla kiinni.

Kukat eivät ole menestyneet muualla kuin parvekkeella. Tuolla edellisessä postauksessa olikin kuva kasvatuslaatikoistani. Ei mitään satoa.

Mutta yksi ilahduttava asia mökiltä löytyi. Istutin sinne muutama vuosi sitten Torniojokilaakson ruusun. Parin kevättulvan ja syystulvan (joka vielä jäätyi pihalle) jälkeen tuo taimi taisi tukehtua veden paljouteen ja hävisi kokonaan. Viime viikonloppuna jotakin kuitenkin pilkisti maasta. Kaksi ruusun taimea! Merkitsin heti taimien kasvupaikan ja suojasin ne vielä loppupeleissä verkolla. 

Pitkä on juurakko tuolla ruusulla. Ovat ainakin 80 cm:n päässä alkuperäiseltä kasvupaikalta.

Sitten vähän turhamaisuutta peliin. Kävin laittamassa ripsien pidennykset. Olen aivan rakastunut näihin ripsiin...