Taas se on ohi, melkein, onneksi...

On se kumma, kun sitä joulua aina odottaa ainakin jollain tasolla. Mutta sitten aattoillan jälkeen pyhät tuntuvat matelevan eteenpäin. Ja nyt pyhiä on peräti kolme... Kelit ovat ainakin täällä olleet niin vetisiä ja pyörätiet jäisen liukkaita, että ulkoilusta on voinut vain haaveilla. Tv:n runsaasta elokuvatarjonnastakaan ei oikein mieleistä katsottavaa löydy.

Aaatto sujui normaaliin malliin. Meillähän joulun pääruokailu ajoittuu lounasaikaan. Lapset ehtivät vielä sen jälkeen tapaamaan isäänsä, puolisoiden isiä ja äitejä, puolisoiden sisaruksia... 

Tänä vuonna valitsin pöytäliinaksi lasten rippijuhliin ostamani valkoisen pöytäliinan. No, olisihan sen voinut ainakin silittää... Pentikiltä ostin sitten nuo viininpunaiset tabletit. Pöytäliina on tehty aikoinaan lyhyemmälle pöydälle, joten siinä ei ole ollenkaan taittovaraa tuolla ikkunanpuoli päässä. Sinitarralla ja maalarinteipillä se kuitenkin pysyy paikoillaan. :) Ja kukaan ei taatusti huomaa, että siellä on maalarinteippiä.

Ruoan suhteen en stressanut tänäkään vuonna. Vain nuo sillit, Aurajuusto silli ja lasimestarin silli, ovat itse tehtyjä. Kaikki muu on sitten kaupasta tai anopilta. Iso kiitos hänelle. Niin, ja miniä toi saaristolaisleivän. Kinkun paisto onnistui erinomaisesti. Minä pidän ylipaistuneesta, mureasta kinkusta. Iltapäivälehdestä luin, että Huutokauppakeisarikin pitää samanlaisesta kinkusta. Paistoin 6,5 kg:n kinkkua noin 8h30min. Hyvää tuli!

Nyt tapaninpäivänä ruuista on jäljellä enää puolikkaat purkit noita sillejä. Ja hiukka rosollia. Rosollin loppu taitaa joutua biojätteeseen. Kinkun loput pakastin. Niistä tulee vielä mainio kastike. Huomenna on kyllä kehitettävä jotain muuta apetta. Syön vaikka kaurapuuroa koko päivän, jos en muuta keksi.

Tonttukatraani kasvoi jälleen yhdellä tontulla, suukkotontulla. Jos oikein laskin, on se tonttukatraani 81. tonttu. Joulukuusta meillä ei tänäkään vuonna ollut. Irroitin joskus ostamastani valkoisesta tekokuusesta pari oksaa ja ripustin niihin muutaman joulukuusen pallon. Ja tähän voisinkin siteerata erästä fecebook tuttavaani, "hyvä maku on pelkuruutta". :)

Joulukukkana jouluruusu on ollut hyvä valinta. Mutta siitäkin näkee, että se kaipaa auringonvaloa.

Hernehuhta eli hernetuuvinki

Minun jouluruokasuosikkeihini kuuluu ehdottomasti hernehuhta. Se on keski- ja pohjoispohjanmaalainen jouluherkku. Koostumukseltaan se on laatikkoruoka. Ja noista muista laatikkoruuista en ole ole päättänyt, kumpi on parempaa, lanttu- vai porkkanalaatikko? Maksalaatikko ei minulle maistu ja imelletty perunalaatikko ei kuulu meidän perheen perinteisiin.

Nyt kun äiti ei enää tätä herkkua valmista, oli minun itseni alettava hommiin. Googlaamalla en ihan sopivaa resptiä löytänyt ja äidin ohje oli "maista aina välillä". 

1 pussi vihreitä herneitä (joissakin ohjeissa käytettiin keltaisia)

vettä

25 g voita

suolaa

noin 1/2 dl siirappia 

1 rkl vehnäjauhoja (ei äidin ohjeessa)

meiramia

rakuunaa

Liotin herneitä yön yli vedessä. Olisikohan vettä ollut litra? Keitin herneet liotusvedessä. Lisäsin vielä keittämisen aikana puoli litraa vettä. VIRHE! Vähempikin olisi riittänyt. Keittelin herneitä noin 2 1/2 tuntia. Lisäsin mausteet, sekoittelin ja maistelin aina välillä. Ainoa tarkka mitta oli tuo voin määrä. Äiti ei koskaan suurustanut hernehuhtaa, mutta minä suurustin (lisäsin tuon ruokalusikallisen vehnäjauhoja sekoitettuna tilkkaan kylmää vettä), koska mielestäni huhdan koostumus oli liian ohutta (ja jossakin ohjeessa hernehuhta suurustettiin). Siirapin määrästä en tiedä, "maistelin aina välillä". Ja ihan omasta päästäni lisäsin nuo yrttimausteet, koska ne sopivat herneruokaan.

Kuvassa hernehuhta näyttää hernekeitolle. Mutta se on kyllä paksumpaa. Ja hernekeiton tapaan se "kovettui" jäähtyessään. Ja voi että tuli hyvää. Söin suorilta kaksi kupillista. Sopii myös vegaaneille!

Syksyn harmaudesta kohti joulua

Kylläpä aika on taas kulunut viimeisestä päivityksestä. Mutta ehkäpä on hyvä välillä pitää pientä taukoa ja katsoa, mihin suuntaan blogin kanssa etenee. En ole kuitenkaan kertaakaan ajatellut blogin lopettamista. Monesti olen avannut blogin ja katsonut tuosta sivupalkista suosikkiboggaajieni päivityksiä. Mutta useinkaan en ole edes jaksanut avata blogia lukeakseni sitä. Toisaalta on harmi, että bogger lopetti blogilistojen ylläpidon. Minusta ainakin on kaksin verroin hankalampaa löytää uusia, mielenkiiintoisi blogeja. No, löytyyhän niitä toisten blogien suosikkilistoja selaamalla.

Tämä syksy on ollut töiden suhteen ollut ihan erilainen syksy. Minulla ei ole enää saman alan kolleegaa työpaikalla. Onhan minulla kolleegoja, mutta juuri se saman alan asiantuntija  puuttuu. Joudun päättämään hoidettavista ja tehtävistä asioista ihan itsekseni. Ja kyllä niitä töitä onkin riittänyt. Ja kerrankin, ei suinkaan kolleegan puutteesta johtuen, sain hoidettua työasiat niin, että voin rauhallisin mielin asettua joulun viettoon.

Muutama viime joulu on mennyt pelkällä jouluimuroinnilla. Nyt on suunnitelmissa viikonloppuna jopa kunnon joulusiivous! Sen jälkeen joulun alla jään palkattomalle säästövapaalle. Siihen kun meitä kunnan työntekijöitä kannustetaan, osallistumaan säästötalkoisiin. Onpahan aikaa niille vähäisille jouluvalmisteluillekin. Hernetuuvinkia pitäisi opetella tekemään, äiti kun ei enää siihen pysty.

Olen myös katsellut tuota sivussa olevaa painonpudotuspalkkia vuosien takaa. Nyt ei ole taas tullut vaa´alla käytyä... varmaan yli vuoteen... Ilmoittauduin työterveyden VerkkoPuntari -ohjelmaan. Siihen otetaan 12 ilmoittautunutta. Täytin hakulomakkeen ja pistin kyllä kaikki kysytyt asiat yläkanttiin, verenpaineesta ja alkoholin kulutuksesta lähtien. Toivottavasti tärppää ja pääsen mukaan. Ryhmässä on mukava toimia, ainakin tämmöisen asian kanssa kuin painonpudotus ja sen tarkkailu.

Ja hah, olettekos huomanneet, mitä eroa blogin kuvissani on aiempaan verrattuna? Ostin itselleni uuden kameran, käytetyn järjestelmäkameran. Olen ihan innoissani ottanut lähikuvia lyhyellä putkella, kuvia joissa etuala on tarkka ja tausta sumenee. Odottelen jo innokkaasti talvipäivän seisauksen ohittamista ja valoisien kevätpäivien saapumista. Silloin uuden kameran käytön opettelu alkaa toden teolla.

Hyvää Joulun odotusta teille rakkaat lukijat, jos teitä on enää jäljellä!