lauantai 26. joulukuuta 2015

Taas se on ohi, melkein, onneksi...

On se kumma, kun sitä joulua aina odottaa ainakin jollain tasolla. Mutta sitten aattoillan jälkeen pyhät tuntuvat matelevan eteenpäin. Ja nyt pyhiä on peräti kolme... Kelit ovat ainakin täällä olleet niin vetisiä ja pyörätiet jäisen liukkaita, että ulkoilusta on voinut vain haaveilla. Tv:n runsaasta elokuvatarjonnastakaan ei oikein mieleistä katsottavaa löydy.

Aaatto sujui normaaliin malliin. Meillähän joulun pääruokailu ajoittuu lounasaikaan. Lapset ehtivät vielä sen jälkeen tapaamaan isäänsä, puolisoiden isiä ja äitejä, puolisoiden sisaruksia... 



Tänä vuonna valitsin pöytäliinaksi lasten rippijuhliin ostamani valkoisen pöytäliinan. No, olisihan sen voinut ainakin silittää... Pentikiltä ostin sitten nuo viininpunaiset tabletit. Pöytäliina on tehty aikoinaan lyhyemmälle pöydälle, joten siinä ei ole ollenkaan taittovaraa tuolla ikkunanpuoli päässä. Sinitarralla ja maalarinteipillä se kuitenkin pysyy paikoillaan. :) Ja kukaan ei taatusti huomaa, että siellä on maalarinteippiä.

Ruoan suhteen en stressanut tänäkään vuonna. Vain nuo sillit, Aurajuusto silli ja lasimestarin silli, ovat itse tehtyjä. Kaikki muu on sitten kaupasta tai anopilta. Iso kiitos hänelle. Niin, ja miniä toi saaristolaisleivän. Kinkun paisto onnistui erinomaisesti. Minä pidän ylipaistuneesta, mureasta kinkusta. Iltapäivälehdestä luin, että Huutokauppakeisarikin pitää samanlaisesta kinkusta. Paistoin 6,5 kg:n kinkkua noin 8h30min. Hyvää tuli!

Nyt tapaninpäivänä ruuista on jäljellä enää puolikkaat purkit noita sillejä. Ja hiukka rosollia. Rosollin loppu taitaa joutua biojätteeseen. Kinkun loput pakastin. Niistä tulee vielä mainio kastike. Huomenna on kyllä kehitettävä jotain muuta apetta. Syön vaikka kaurapuuroa koko päivän, jos en muuta keksi.

Tonttukatraani kasvoi jälleen yhdellä tontulla, suukkotontulla. Jos oikein laskin, on se tonttukatraani 81. tonttu. Joulukuusta meillä ei tänäkään vuonna ollut. Irroitin joskus ostamastani valkoisesta tekokuusesta pari oksaa ja ripustin niihin muutaman joulukuusen pallon. Ja tähän voisinkin siteerata erästä fecebook tuttavaani, "hyvä maku on pelkuruutta". :)




Joulukukkana jouluruusu on ollut hyvä valinta. Mutta siitäkin näkee, että se kaipaa auringonvaloa.


6 kommenttia:

  1. Sulla on mahtavan kokoinen tonttujoukko ikkunalaudalla. Perinneruokia meilläkin oli joulupöydässä, tosin kaikki ostettuna kaupasta valmiina. :)

    VastaaPoista
  2. Niin, miksipä stressata itseään liiaksi. Eräs työkaverini esitti ajatuksen, että ensi jouluna kokoontuisimme porukalla työpaikkamme suurkeittiöön ja tekisimme porukalla kaikille jouluruuat. Kaunis ajatus mutta kiitos ei... Kun sen mitä tarvitsee saa kaupastakin. Eikä ole edes kovin kallista.

    Jotainhan pitää kerätä... Vaikka sitten noita tonttuja :)

    VastaaPoista
  3. Kaunis kattaus, kiva tonttu joukko ja kaunis tuo "kuusi".

    Vuosi vuodelta tuntuu joulustressin määrä vähenevän, lieko sitä on oppinut hölläämään :). Ostan lähes kaiken jouluruuan valmiina, itseasiassa kaikki muut paitsi sen imelletyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se mukavaa, että on kuitenkin joku perinne. Semmoinen itselle mieluinen. Joskus aion kuitenkin viettää joulun palmun alla, ilman mitään stressiä... :)

      Poista
  4. Ihana tuo sinun tonttukatraasi. Meillä oli 10,8 kg:n kinkku uunissa n. 10 ja oli myös juuri sellainen ylikypsä suuhun sulava. Hyvin on kauppaansa tehnyt, ei tarvitse enää montaa päivää syödä. Mukavia välipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään söin tosiaan kaurapuuroa ja sillileipiä. Oli ihan hyvää. Meidän naapurin isäntä paistaa aina kaksi kinkkua. Harjoittelukinkun ja pääkinkun. On siinä heillä syömistä...

      Poista