sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Elokuvissa

Loman kunniaksi päätimme Aviokin kanssa käydä elokuvissa. Uutisten mukaan me suomalaiset kävimme viime vuonna ennätyspaljon elokuvissa, No, me emme valitettavasti ole tuota määrää kasvattaneet. Mutta elokuvan jälkeen totesin Aviokille, että kyllä pitäsi saada aikaiseksi lähdettyä useammin elokuviin. On se vaan ihan eri katsoa elokuvaa teatterissa kuin kotisohvalla. Ja nyt ei viereeni tullut ketään "häirikköä". Kuten karkinrapistelijaa tai sipsiensyöjää. Minä en muuten ole yhtään niiden suunniteltujen elokuvateattereiden kannalla, jossa saa syödä elokuvan aikana. Itse en ole koskaan ostanut mitään mussuteltavaa elokuviin. Elokuva on pääasia. 


Elokuvaksi Aviokki valitsi Creedin. Itse en kyllä tuota elokuvaa olisi valinnut, mutta kerran lupauduin elokuvaseuraksi, niin mikäpäs siinä. Ja minusta elokuva oli ihan ok. Taattua Rocky-tyyliä Sylvester Stallonen tahdittamana. Juonenkäänteet olivat kyllä pitkälti arvattavissa ja loppu oli onnellinen. Eikä elokuvassa mässäilty veren roiskeilla nyrkkeilykehässä, ainakaan kovin paljoa. Michael B. Jordan oli komeaa katseltavaa. Ihmettelen vain, ettei hänen vastustajakseen ollut löytynyt paremman näköistä ja lihaksikkaampaa tyyppiä. Minusta tuo englantilaista nyrkkeilysankaria näyttelevä tyyppi näytti ihan Paavo Arhinmäeltä. Ja ihan oikeasti mietin elokuvan aikana, kuinka rankka laji tuo nyrkkeily on. Kyllä se vaatii kuntoa. Ja vain kerran katsoin kelloa...

Pari viikkoa sitten vein läheisten kerrostalojen oville ilmoituksia, jossa kerroin antavani pianon ilmaiseksi pois. Vanhoista pianoista ei nykymarkkinoilla saa satasta enenpää. Paikallinen musiikkiliike kyllä hakee pianon pois, mutta huonoimmat se vie suoraan kaatopaikalle. Viidentoista minuutin aikana sain neljä yhteydenottoa, jonka jälkeen hain ilmoitukset pois. Kova homma oli kantajilla kantaa piano alas. Puolesta sentistä jäi kiinni, että se olisi mahtunut hissiin.



Tämä päivä meni sitten työhuoneen järjestelyissä. (Piano oli siellä). Työhuoneen kirjahyllyyn oli kertynyt niin paljon roskiin joutavaa materiaalia, että Aviokki haki auton ulko-oven eteen ja vei roskat autolla taloyhtiön lajittelupisteelle. Mä en ymmärrä, miksi sitä tulee säilyteltyä kaikenlaista tarpeetonta. Niinkuin joitain ikivanhoja luentomonisteita. Kyllä ne tiedot on jo päässä. Tai sitten autuaasti ja onnelisesti unohdettu.


Joulun lopettelua...

8 kommenttia:

  1. Uusi lukija ilmoittautuu :) Aktivoiduin kirjoittamaan myös omaa blogia taas.
    Vautsi, mä taas aina mässään irtokarkkia leffassa, mut oonkin sokerihiiri! :D Nyt on tarkoitus oppia huonoista tavoista eroon, kun olen ollut lapsesta asti ylipainoinen. Ehkäpä onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa taas tänne blogimaailmaan! Haenpa myös sinun blogisi luettavakseni. Noista pikku asioista se lähtee. Kuten leffailtojen irtokarkeista. Tsemppaan sua!

      Poista
  2. Elokuvissa on kiva käydä, mutta liian harvoin tulee käytyä. Meilläkin oli tänään elokuvapäivä. Kävimme katsomassa Sherlock: the Abominable Bride. Oli oikein hyvä. En syönyt herkkuja vaikka molemmin puolin seuralaiset herkuttelivatkin. Mä olin lähinnä se karkkien sijoituspiste =D.

    Meille ostettiin muutama vuosi sitten käytetty Hellas piano hintaan 400€, mutta tosiaan viimeisen puolen vuoden aikana olen nähnyt ilmaisia/edullisia pianoja useammankin. Meillä tuo piano on ollut kovassa käytössä eli on ollut hyvä ostos.

    Jännä juttu miten tulee hillottua juuri vanhoja luentomuistiinpanoja. Tai no mä hilloon vähän kaikkea tavaraa, sukuvika ;).


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin piano oli Hellas. Mutta ajattelin, että antaa mennä. Eipähän tule sitten mitään jälkiseuraamuksia. Jos joskus iskee pianon himo, ostan sähköisen Clavinovan.

      Ja voi vitsin pimpula, mitä sitä säilöökin. Joitain vanhoja opiskelijoiden arviointeja, nekin on varmaan liki nelikymppisiä. Oisivat varman jo vuosikymmen sitten valittaneet arvioinnista... Nythän kaikki on "pilvessä".

      Poista
  3. Minä en tiennytkään, että pianoja saa noin edullisesti. Välillä olen niitä katsellut mutta tyytynyt sitten noihin omiin kosketinsoittimiin.

    Me ei miehen kanssa voida mennä elokuviin kun meidän elokuvamaku eroaa kuin yö ja päivä. Mä olen nykyään niin herkkä, etten pysty katsomaan mitään vökivaltaa/tappelua/kauhua joten aika vähän löytyy mulle sopivia elokuvia muutenkaan puhumattakaan miehen valinnoista. Hän käy sitten kavereiden kanssa ja mä en ollenkaan. Tykkään esimerkiks teatterista enemmän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän hyvästä pianosta varmaan joutuu maksamaankin. Mutta ajattelin, että tuo piano on seissyt yli 50 vuotta kuivissa keskuslämmitystaloissa, sitä on liikuteltu auton peräkärryllä milloin minnekin. Joten sen "sisuskalut" saattavat olla ihan mitä sattuu. Mm. viritykset eivät pysy kohdillaan ym. Joten päätin, että antamalla sen ilmaiseksi pois, en ainakaan joudu rahalliseen vastuuseen mistään.

      Minä pidän hyvin monenlaisiat elokuvista paitsi tieteiselokuvista. Tänä Star War -höpötys ei ole yhtään minua varten. Mielestäni elokuvan pitää olla ainakin jollain tasolla totta, mahdollista tapahtua. Ja kyllä tämän Creedinkin kohdalla piti muutaman kyynel tipauttaa... :)

      Poista
  4. Mä en käy elokuvissa. Mäkään en tiennyt että pianoita saa noin halvalla. Mun mies on hyvä soittaan, no en kyllä tiedä mihin se meillä mahtus :) Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksi. Ois kiva jos tulisit kylään Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva saada uusia lukijoita. Päivitystahti on vaan ollut nyt pikkuisen hidas... Vierailen myös blogissasi, nyt vain selkäni on niin kipeä, että koneella istuminenkin on tuskaa...

      Poista