Lomakilot

Perinteinen lapin reissu on sitten tehty. Kait sitä voi jo perinteiseksi sanoa, kun toisen kerran takee saman tyyppisen reissun. Reissu tehtiin ihan samalla kaavalla kuin viime vuonna. Levi, Saana, Ylläs. Ensi vuonna sitten vaihdetaan lapin toiselle reunalle. Saariselän suuntaan ja Utsjoelle.

Matkalla pohjoiseen sateli melkein koko matkan. Samoin myös illalla Levillä. Joten eipä paljoa ulkoiltu. Etukäteen olin miettinyt syömisiäni ja päätin, että pikkuisen saa herkutella. 

Alkupalaksi otin Sokos hotelli Levin Kiisa ravintolassa riimiporoa. Tämä oli ehdottomasti reissun paras annos. Pääruoaksi söin lohisalaatin. Annos oli niin iso (ja suolainen), että en jaksanut/pystynyt syömään kaikkea.

Seuraavana päivänä sitten kohteeseen eli Kilpisjärvelle. Ja ilmakin parani. Tuo Lapland hotellien ketjuun kuuluva Kilpis hotelli on mielestäni tosi symppis. Jotkut moittivat sitä vanhanaikaiseksi ja televisiokin oli jostain 70-luvulta. Me majoituimme "paritalo" mökkiin, koirahuoneistoon. Ja tuo huoneisto oli siisti, mikä minusta on tärkeintä.

Mutta sitten siihen, että hotellit ketjuuntuvat ja ovat ihan identtisiä esim. ruokalistoiltaan. Ensimmäisenä iltana söimme Kilpiksen ravintolassa. Minä en löytänyt oikein mitään mukavaa ruokalistalta. Samoin Aviokin liha-annos oli sitkeää. Olisi pitänyt huomauttaa asiasta tarjoilijalle, mutta ei vain viitsinyt... Sama mukava homppeli tarjoilija kuin viime vuonnakin :)

Alkupalaksi jälleen poroa. Pääruoaksi otin rapusandwichin. Mukana tulleisiin ranskalaisiin en koskenutkaan. Ja leipääkin jäi. Vaikka periaatteessa en tee lomalla ruokaa, päätimme, että seuraavana päivänä teemme itse mökissä ruokaa.

Seuraavana päivänä sitten itse matkan päätavoitteeseen eli Saanalle kiipeämiseen. Ilma oli mitä mainioin. Puolipilvinen ja lämpöä sellaiset +20°C. Tiesin, että kiipeäminen on rankkaa, mutta niin rankkaa...

Alussa huipulle johtaa 748 porrasta. Jossain sanottiin, että portaiden pituus on kaksi kilometriä. Voi hyvinkin pitää paikkansa. Portaiden jälkeen sitten vielä kaksi kilometriä kivikkoista polkua eteenpäin. Maisemat olivat kyllä mahtavat.

Mutta mitä ylemmäs kiipesimme, sitä voimakkaammaksi tuuli yltyi. Ihan oikeasti tuuleen pystyi "nojaamaan". Tuulen nopeus oli kuulemma yli 20m/sek. Eräs kokeneempi vaeltaja kääntyi ennen varsinaista huippua takasin ja niin teimme mekin. Ja se oli hyvä se. Alaspäin tullessa nimittäin uuvuin ihan totaalisesti. Jos olisimme käyneet ihan huipulla (jäi vajaaksi 800 metriä), niin en tiedä, miten minun alastuloni olisi käynyt. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa töpöttelin alas rinnettä. Mutta hetken istuttuani alhaalla ja odotellessani autokyytiä, olokin koheni. Mutta vieläkin, viikon kuluttua, tuo nousu ja lasku tuntuu jaloissa. 

Ja illalla ei ollut yhtään nälkä. Söin yhden Avioikin ostaman ribsin, se riitti. Ja kyllä oli mahtavat löylyt Kilpisen rantasaunassa! Uimapukua ei tullut mukaan, joten uinti jäi. Harvoin varmaan tarkenee istuskella saunan kuistilla samaan malliin kuin tuolloin. Paikalliset puhuivat helteestä.

Ja viimeinen etappi oli siis Ylläs. Hotellihuone oli kyllä ihan mukava, mutta kun siinä ei ollut minibaaria, jonka olisin tarvinnut jääkaapiksi. Vein sitten respaan tulisiksi ostamani lohet ja pateet ja käskin pistämään johonkin jääkaappiin.

Illalla taas ravintolaan. Lapland hotelli ketjun ravintolaan. Tylsä sama ruokalista. Väkisin söin rautua. No joo. Mutta hotellien runsaat aamiaiset ja kolmen päivän ravintolaillallinen saivat aikaan sen, että kotona punnitessani paino oli noussut 600 grammaa. Ei hirveästi, mutta nyt nuo lomakilot on pudotettu :)