Aurinkoa ja autoilua

Huomenna päivä on 1h 58 min pidempi kuin talvipäivänseisauksena. Eli pyöristetään kahteen tuntiin! Ja kyllä valon määrän lisääntymisen jo huomaa. Eilen kävin jälleen äitini luona. Muuten kaikki meni normaalisti, mutta paluumatkalla ärsytys nousi taas huippuunsa jonkun ääliö bemaristin toimesta.

No, minulla on Audi. Audistien mainekaan ei ainakaan paikallisen lehden lukijapalstalla ole kovin hyvä... Mutta, ajelin siis kotia kohti ja pistin vakionopeussäätimen 92km/h. (Joo, myönnän, ylinopeutta, mutta tie oli sula, keli oli hyvä ja vähän liikennettä). Jossain vaiheessa saavutin edellä ajavaa Bemaria. Auto ajoi epätasaisesti, nopeuden vaihdellessa 82-88km/h. Auto oli kyllä sen verran uuden oloinen, että luulisi siitäkin löytyvän vakionopeuden säätimen. Joten päätin hurauttaa tuosta bemarista ohi. Ja sitten tapahtui se. Bemari liimautui takapuskuriini noin metrin päähän. Kun ohitin traktorin, kiihdytin reippaasti, tuo bemari se vasta näyttikin autonsa tehoja, puskuri oli varmaan alle puolen metrin päässä autostani. Bemari ei luovuttanut. Mutta sitten! Hah hah! Tuli poliisit vastaan! En tiedä huomioiko poliisi tuon Bemarin "turvaväliä", mutta ainakin auto jättäytyi kiltisti taaemmaksi. Että sitä vain ihmettelin, kun kerran itse ajoin lujempaa kuin hän ja ohitin hänet, niin miksi ryhtyä tuollaiseen kilpa-ajoon? Kerran näin tv:stä dokumentin, jossa mitattiin miesten ja naisten adrenaliinin eritystä autokilpailuradalla. Miehillä adrenaliiniä erittyi moninkertaiset määrät naisiin verrattuna. Tämä(kin) todisti tuon.

Joko avokadon siemenen kuori on kuivunut ja kutistunut tai siemen on turvonnut. Ja tuolla päällä näkyy siemenessä pieni halkeama. Toivossa on hyvä elää.

Orkideani jaksaa kukkia vuodesta toiseen.

Maisema tänään ja viime toukokuussa. Toukokuista maisemaa odotellessa!

Paineita

Kävin eilen työterveydenhoitajalla. Joo, verenpaineet katossa. Ensimmäinen mittaus antoi hälyyttävät lukemat 169/116. Onneksi seuraava mittaus muutaman kymmenen minuutin kuluttua antoi jo vähän inhimillisemmät lukemat 146/111. Aamulla sain kotona tuloksen 132/89. Illalla pitää sitten taas muistaa mitata. Onneksi on meillä on jostain syystä verepainemittari. Taisi Aviokilla olla paineet koholla muutama vuosi sitten.

Vähän kyllä arvelinkin, että tuo "vanhusten" vaiva minulla on, koska päässä suhisee koko ajan ja pääkin meinaa olla joskus kipeä. Minulla ei normaalisti ole koskaan pääkipua. Sain verenpaineenseurantakortin, jonka hoitaja luki minulle sanasta sanaan ääneen. Tuli kyllä sellainen olo, että pitääkö hän minua vähäjärkisenä. "Lievästi kohonneen verenpaineen raja-arvot ovat.... jne..." Lukemiseen meni ainakin 10 minuuttia. Ja minä kuuntelin nätisti.

Työterveyshoitaja ohjasi minua sitten oikeaoppiseen ruokavalioon. En viitsinyt sanoa hänelle, että minusta on tässä vuosien saatossa kehkeytynyt varsinainen ravinto-opin asiantuntija. Pitäisi kuulemma käyttää vain ja ainostaan alle 17% rasvaprosentin juustoja... Jos minä sen yhden viipaleen päivän ainoiden leipin päälle laitan, niin haluan kyllä sen maistuvan hyvälle. Suolaakaan ei saisi käyttää. En kyllä lisää suolaa mihinkään ruokaan.

Sen ainakin tiedän, että meillä on suvussa perinteisesti ollut korkeaa verenpainetta. Ja tämä stressi. Tänään kokous, huomenna kaksi. Ja kaikki normaalin työpäivän päälle. Ja se äiti siellä kotona. Onneksi hoitaja passitti minut verikokeisiin, ns. laajaan verenkuvaan, jonka jälkeen pääsen "oikealle lääkärille", eiköhän homma ala pikkuhiljaa helpottamaan.

Koiranlenkityksellä törmäsin tällaisiin. Periaatteessa melko kivoja, vaikka en tuollaisesta krääsästä pidäkään. Siististi ja aidon näköisesti tehtyjä.

Inventaariota

Jääkaappi tarvitsi vuosihuoltoa. Vaikka nykyiset kaapit ovat itsesulattavia, valitettavasti ne eivät ole itsepeseviä. Niinpä ruuat muovipussiin ja parvekkeelle. Irroitin kaikki ovihyllyt ja pistin ne tiskikoneeseen. Laiskuuttani. Mutta tulivatpahan puhtaiksi. Ja jotenkin sieltä kaapin kätköistä löytyi hirvittävä määrä lasisäilykkeitä. Kaikki avattuja.

Joo, huomenna pitää tehdä sitte taas pitsaa, että saa ainakin nuo salsat, oliivit, kaprikset ja jalopenot käytettyä. Paahtoleipää pitää ostaa ja tehdä aamuisin hilloleipiä. Sain nimittäin joululahjaksi ihania hilloja: 

Tällaiset lahjat ovat ihan parhautta! Tuolla ylemmässä kuvassa on saman tuottajan sinappia. Sinappia mainostettiin "extra hottina", mutta ainakin meikäläisen makuun se oli ihan "tavallista". Juuri sellaista hapahkoa, perinteistä, suomalaiseen makuun sopivaa.

Nyt on pakkasta liki 16°C, mutta tuo 2 - 4°C:n lämpötila on ollut sopiva siihen, että parveketta on voinut käyttää ruokavarastona. Ja sieltä löytyi sitten vielä tämä. Nyt umpijäässä.

Askartelua

Nyt sitten toivotaan, että avokadon kivet olisivat viimekertaista viriilimpiä!

Muutanma päivä liotetut kivet.

Käpylehmä-look.

Sama lasi saa kelvata molemmille. Tuo hammastikkujen tukiristikko tuli aika ylös, mutta pitää muistaa lisätä vettä lasiin säännöllisesti. Viime vuonnahan kävi näin:

Jossain vaiheessa idätetty siemen unohtui muiden kukkien taakse, oli kyllä vedessä ainakin kolme kuukautta. Ja toiset kolme kuukautta kukkapurkissa. Ei tulosta. Vaikka tässä multa on ihan kuivaa, on sen päällä kuitenkin hometta, kun kastelin siementä niin ahkerasti.

Joulu paketissa

Niin se on tämäkin joulu ohi. Onneksi. Märkää, pimeää ja lösökelejä. Rytmit ovat keikahtaneet ihan päälaelleen. Tänäänkin heräsin vasta 11,30. Tuli melkein kiire, että ehti päivänvalolla PoikaKoiran kanssa lenkille. Ja joka päivä olen lenkillä käynyt. Hyvä minä.

Lomalla en meikkaa, hiukset saatan harjata, jos on jonnekin meno. Ja kun olen lenkillä käynyt, en jaksa joka kerta kuitenkaan hiuksia pestä. Niinpä tänä aamuna tukka tuntui niin likaiselta, että en viitsinyt sitä edes harjata. Ettei harja rasvoitu... Joten nyt sitten pesin sen oikein kahteen kertaan, sillä Aussiella. (Shampoo on vähän liian voimakasta minulle, säännöllisesti käytettynä se kuivattaa liikaa päänahkaani)

Ihana arki alkaa jälleen. Huomenna päivä on jo 44 minuuttia pidempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan. 

Hei hei tontut. Tavataan vuoden kuluttua!

Kaappien tyhjennystä

Olen jo joskus maininnut, että yritän pitää tätä taloutta yllä niin, että mahdollisimman vähän ruokaa menisi haaskiolle. Vaikka nytkin on kahdet pyhät, niin en käynyt ruokakaupassa lainkaan. Ja sitä paitsi täällä näyttävät kaikki kaupat olevan auki, huomennakin.

Joulun jälkeinen inventaario osoitti jääkaapissa olevan

kaksi perunaa, porkkanan ja punasipulin. Tomaatitkin olivat säilyneet ihmeen hyvinä. Ja kaappien kätköistä löytyi vielä syysmarkkinoilta ostamani kilohailisäilyke. Kyllä näillä kaksi ihmistä ruokkii.

Ja jälleen viime vuonna näihin aikoihin ostos-tv:ltä tilaamani NicerDicer osoitti kätevyytensä. Ihania, tasaohuita siivuja. Tosin siivutusterän kanssa piti olla tosi varovainen, se on nimittäin terävä...

Ehkä tässä vaiheessa annos ei ole vielä kovinkaan houkutteleva. Tuohon päälle vielä kerros sipulia, perunaa ja porkkanaa. Ruokakerman maustoin vielä jääkaapista löytyneellä valkosipulimurskalla. Ja kuusi pientä tomaattia jäi yli...

Tuoksu on ainakin hyvä!

Rääppiäiset ja uusi yritys

Kun tekee paljon ruokaa (ihan kaiken varalta) on mukavaa, kun voi herkutella vielä seuraavana päivänä.

Se gaucamole meni jo juhlissa kaikki... Ja uusi yritys on mm. tämä:

Eli avokadon kasvattaminen. Edellinen kerta epäonnistui, vaikka ainakin puoli vuotta odotin kasvun ihmettä. Eräässä gaucamolen ohjeessa oli lause "Laita guacamole kylmään avokadokivien kera, ellet tarjoile sitä heti." ??? Siis miten/mihin? Sen mössön päällekö nuo kivet olisi pitänyt laittaa??? Onko noissa kivissä joku säilymisen kannalta maaginen aine?