Kun liki kaksikymmnetä kiloa pudottaa kehostaan pois, jää ylimääräistä nahkaa. Minulla tuo ylimääräinen nahka on jäänyt leuan alle. Siellä se on miljoonalla pikku rypyllä ja roikkuu ikävästi. Olen ihan tosissaan katsellut eri klinikoiden kauneusleikkausten hintoja. Niissä on hurja ero ja toimenpiteetkin ovat erilaisia. Mutta silti ne maksavat. Minulle ei taitaisi tepsiä muuta kuin ylimääräisten helttojen poisleikkaus.
Tiedän, että monet pitävät kauneusleikkauksia turhamaisimmista turhamaisimpana. Mutta miettiikääpä, mies voi ostaa itselleen kymmeniä tuhansia euroja maksavan auton. Kaverit kehuvat ja mies on ylpeä. Eikä kukaan kysy, että kannattiko ostaa. Ja tuon auton hinta alkaa tippumaan alaspäin samalla, kun sen ajaa liikkeestä ulos. Mutta jos nainen haluaa sijoittaa ulkonäköönsä edes kymmenesosan tuosta, hän on turhamainen bimbo. Ja vaikutukset kestävät kauemmin kuin tuo auto. Olen antanut itselleni aikaa vuoden. Ensi keväänä katson, miltä naamani näyttää. Sitten teen päätöksen. Ja menen vaikka Nordsrömille... eikös se ole paras:)
Päivän syömiset
- aamupala: sitä samaa...
- lounas: Kotikartanon metsäsienikeitto ja raejuustoa
- päivällinen: broilerkasviswokkia ja Salaneuvosjuustoa
Tältä näytti mökillä viime viikonloppuna. Kuva pettää hiihto-olosuhteiden kannalta. Hiihtämään ei päässyt. Tuo paksu lumi piti alla olevan jään lähes sulana. Metri lunta ja sen alla jäistä loskaa ja sohjoa.
Tosi kiireisen työpäivän puolivälissä helpotti, kun kuulin, että minun ei tarvitsekaan lähteä erääseen seminaariin. Joten tämän päivän työtunnit on selätetty, ei mennytkään eilen kaavailemaani 12 tuntia. Ja ullkona on edelleen ihana auringonpaiste.
Ostin alennusmyynnistä uudet toppahousut, kokoa 38. Mutta lahkeet ovat tietenkin liian pitkät, se on minulle tuttua. Ensimmäisen lahkeen lyhennys meni ihan ok, mutta toinen lahje kierrätti ja ruttaantuu. Eli päällykangasta on enemmän kuin vuorikangasta. Minun piti ratkoa ja ommella lahje kolmeen kertaan, että sain edes siedettävän lopputuloksen. Ja viimeisellä ompeluyrityksellä tietenkin loppui puolasta aluslanka.
Farkuissa sopiva lahkeenpituus on minulle 30 tai 28 tuumaa. Ja olen niin monet kerrat kironnut näitä Pohjoisen valikoimia, Stocmannillakin joka ikisen housuparin lahkeen pituus on 32. Olen maininnut myyjälle, että voisivatko he tilata housuja myös vähän lyhyemmällä lahkeella. Vastaus oli, että kyllähän he niitä tilaavatkin, mutta kun ne menevät heti... Siis tilatkaa enemmän! On se kumma, kun Helsingissä valikoimaa riittää. Olen nimittäin aika farkkukriittinen ihminen. Ainoa merkki, minkä kelpuutan tällä hetkellä päälleni on Gant. Istuu sovittelematta tälle perstyypille.
Aamun paino oli ihan mukava, 64,2 kg (bmi 24,77). 2,4 kg tavoitteeseen. On tämä hidasta.
Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, pilttiä, Valion mustaherukkakeittoa
- lounas: Kotikartanon kanakeittoa, raejuustoa
- päivällinen: K-kaupan pizzasalaattia (kaali, paprika, oreganomauste), juustoa
Aivan ihana aurinkoinen päivä! Mutta pakkasta on reilut -10°C ja viimeviikon flunssasta on vielä nuhaa jäljellä, joten ulkoilut jäävät välistä.
Joskus aiemmin kirjoitin, että odotan, kun aurinko paistaa eteläikkunoistamme sisälle vastapäisten kerrostalojen yli. Se päivä oli ensimmäisen kerran viime keskiviikkona, 22.2. Nytkin aurinko valaisee ihanasti koko olohuoneen. Mutta siinä on vain yksi iso haitta. Nimittäin tuo julma kevätaurinko paljastaa joka ikisen pölyhiukkasen. Minä olen ollut aina huono siivoamaan. Lapsuudessani kotona siivottiin perusteellisesti aina joka ikinen viikoloppu. Ei meillä... Tällä viikolla ei ehdi siivoamaan, ensi viikolla on loma. Ehkä pääsiäisen aikaan. Toivottavasti kuitenkin lumien aikaan, isot matot on helppo lumiharjata puhtaiksi hangella, näin kaupungissakin. Ja onhan se siivoaminen kuitenkin aika terapeuttista hommaa. Jokaisen on joskus terveellistä siivota omat jälkensä.
Tuo eteläparveke on mukava. Kohta sinne pääsee nauttimaan ensimmäisistä auringon ruskettavista säteistä. Kesällä parveke ja koko olohuone ovat parhaimmillaan liki 40 asteen lämpöisiä. Näin kylmällä sitä on mukava odotella.
Päivän ruokailut: ks. eilinen. Ja huomista punnitusta odotellessa!
Minä olen taas tänään niin täynnä tätä laihduttamista. Mutta sen takia kait pidän tätä blogianikin, että tahtotila pysyisi päällä. Vielä hitusen yli 2 kg tavoitteeseen. Voiko viikon aikana laihtua yli 2 kg? Ilmeisesti ei... Tosin on kiva tavata tuttuja, jotka eivät ole nähneet minua pitkään aikaan, kuten tänään kaupassa. Kaikki kysyvät, mitä minulle on tapahtunut? Ja olen ilmeisesti ollut porukan ainoa ylipainoinen, en kyllä osaa nimetä tuttavapiiristäni tällähetkellä ketään ylipainoista. Tai no, muutama, vähän pyöreä.
Katselin jälleen tulevan viikon töitä. Neljänä päivänä tulee olemaan yli 12 tunnin työpäivä, perjantaina alkaa sitten odotettu talviloma. Olen usein miettinyt tätä elämänkulkua. Töitä, töitä, töitä. Jättäisikö kaiken, myisikö kaiken ja lähtisi vain maailmalle uusien kokemuksien perään. Anna-lehdessä oli juttu toimittaja Merja Mähkästä, joka teki niin. Luinkin hänen matkakertomuksiaan Ilta-Sanomista. Mutta minä en taida olla tarpeeksi rohkea. Vuorotteluvapaallekaan en voi jäädä, minulla on liikaa velkaa. No, velastahan pääsee eroon myymällä asunnon! Mutta jossakin pitää asua. Ei edellä mainuttu toimittajakaan myynyt asuntoaan.
Olen silti haaveillut irroittaumista näistä rutiineista, ainakin joksikin aikaa. Missä viettäisin tuon ajan? Paikassa pitäisi olla lämmin ja mukava ilmasto. Kovin alkeellistakaan paikassa ei saisi olla. Ei tällä iällä jaksa joka kerta lähteä ulos riu´ulle ötököiden syötäväksi, kun luonto kutsuu. Paikaksi on valikoitunut Australia. Ja hakeutuisn siellä jollekin karjafarmille keittäjäksi (kait siellä joskus ainakin teurastusaikaan tarvitaan karjapaimenien ruokkijaa, tilat ovat isoja ja paljon siellä on työntekijöitä). Tai sitten viinitilalle. Viininpoimijathan eivät yleensä saa muuta kuin ruokapalkan. Silti niihin hommiin on tunkua. Aikanaan tuttavani olivat australialaisella omenafarmilla töissä. He asuivat teltassa. Kun satokausi päättyi ja alkoi sadeaika, teltan purkamisen jälkeen sen pohjalta, tietenkin teltan pohjan ulkopuolelta, löytyi nukkumasta muutama myrkkykäärme. Läminhän siellä oli varmasti ollut.
Ainahan saa haaveilla!
Päivän ruokailut
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia, pala tummaa suklaata
- luonas: en ole vielä syönyt, ilmeisesti savusiikaa ja salaattia
- ilalla: australialaista valkoviiniä
Olen seurannut euroviisuja niin kauan kuin muistan. Se oli sellainen minun ja äitini traditio. Koskaan emme veikanneet voittajaa oikein. Ja muistan, kuinka aina sai mennä pettyneenä nukkumaan. Kun asuin jo pois kotoa, järjestimme kerran opiskelukavereiden kanssa euroviisubileet, vuonna 1994. Pitihän Suomen voiton olla varma! Pohjoisen tytöt CatCat ja kappale Bye Bye Baby. Mutta voih! Loppupään sijoitus ja pisteitä vain joltain Bosnia Hertsegovinalta.
Kun Lordi voitti vuonna 2006, tuntui se uskomattomalta. Seuranani viisuja katsoi ystävättäreni, 10-vuotiaan tyttärensä kanssa. Tytär sai valvoa ensimmäisen kerran myöhään. Kun Lordi sitten voitti, tuhahti ystävättäreni tyttärelleen: "Nyt sait kyllä ihan väärän käsityksen näistä kisoista. Minä olen mennyt liki neljäkymmentä vuotta joka kerta pettyneenä nukkumaan, ja kun sinä katsot viisuja ensimmäisen kerran, Suomi voittaa..."
Tänään on siis Uuden musiikin kilpailu ja huomenna loppukilpailu. Entinen Suomen euroviisukarsinta.
Estella... Minusta mukava nimi ja sen ovat vanhemat lapselleen valinneet. Turha siitä on kenenkään professorin hernettä nenään vetää. Maailma muuttuu, niin myös kuninkaalliset perinteet.
Päivän syömiset
- aamupala: sitä samaa...
- lounas: Kotikartanon metsäsienikeittoa, raejuustoa
- päivällinen: vihersalaattia, avokado, oliiveja, juustoa, salaatinkastiketta
Hänkin on tuore äiti, Venus-jääkarhu Ranualta
Sairasloma on sitten ohi ja paluu arkeen tapahtui. Tuossa lomalla kyselin sähköpostin kautta kolmelta kolleegaltani erästä asiaa, vastaukseksi kävi joko kyllä tai ei. Yhdeltä sain vastauksen, kahdelta en. Tänään sitten töissä kysyin, miksi en ollut saanut vastausta. "Voi, en minä ole ehtinyt vastata!" Kyllä sappeni taas kiehui. Eihän ne hommat etene mihinkään, jos ei edes sähköpostiin vastata (varsinkaan, kun niitä ei tule satoja), vaan odotetaan, että toinen tulee konkreettisesti paikalle ja hoitaa hommat. Grrrr....
Asiasta toiseen. Tämä voisi mennä vaikka paskamutsin päiväkirja -osastolle, mutta olkoon nyt tässä. Arvaa mikä tämä on? Vastaus: avokadon siemen. Joskus luin, että jos haluaa kasvattaa avokadon, pitää siementä liottaa jonkin verran vedessä. Tein hammastikuista tuet, jotta siemen pysyisi lasin reunalla ja olisi vesikosketuksessa vain alapäästään. No, lasi unohtui jonnekin ikkunalaudan perukoille, vesi on haihtunut kastelun puutteesta, pohjatilkan vesi on ihan ruskeaa ja hammastikut lähes lahoja. Voikohan tuon jo nyt istuttaa kukkaruukkuun?
Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, pilttiä, Valion mustaherukkakeittoa ja kahvin kera palanen tummaa suklaata
- lounas: Kotikartanon tomaattivuohenjuustokeitto, raejuustoa
- päivällinen: raastesalaattia, avokado, 4 oliivia, 8 kpl marinoituja valkosipulin kynsiä, palat Ritari-juustoa ja italialaista maalaisgoudaa, salaatinkastiketta
Siis se vain lipsahti suustani. Se yritti tulla sieltä ulos jo toissailtana, mutta sain pidettyä itseni kurissa. Mutta sitten eilen... Kun Aviokki lähti kauppaan, sanoin hänelle "tuo minulle levy tummaa suklaata". Ja hän toi.
Otin aamukahvilla yhden palasen. Pilkoin sen neljään osaan ja annoin palasten sulaa lämpimän kahvin voimin suussani. Söin kaikki taittelusta tuleet murushiputkin tarkkaan. Tumma suklaa sopii hyvin kahvin kanssa. Yhdessä palassa on kaloreita 60. Aika paljon. Ja suklaa on aika kitkerää. Koko levyä tuskin minäkään pystyisin kerralla syömään. Suklaahan sisältää endorfiinejä, hyvän olon tunnetta tuovia ainesosia, etenkin tumma suklaa. Ja joo, tiedän, kaakaoplantaasien suurimmat kärsijät ovat lapsia, jotka joutuvat raatamaan siellä...
Olen tänään vielä sairaslomalla. Ilmoitin juuri äsken tulevani huomenna töihin. Kuumetta ei ole, mutta valtava hienpuuska tuli taas ylleni. Ja yskä on sitkeää. Aurinko paistaa ihanasti. Yritän käydä ihan pikkulenkillä PoikaKoiran kanssa. Jos saisi vaikka hyviä valokuvia.
Lisäsin tuonne sivupalkkiin uudet painolukemat, kun vaaka on näyttänyt samaa jo kaksi aamua.
Koko alkuviikon syömiset ovat olleet tismalleen samat
- aamupala: turkkilaista jugurttia, 1/4 purkki Pilttiä, Valion mustaherukkakeittoa, kaksi mukia mustaa kahvia (ja tänään siis pala tummaa suklaata)
- myöhäinen lounas: broilerkasviswokkia, raastesalaattia
