Lammaspaisti

Taas se tuli todistettua. Nimittäin, että en pidä lampaan lihasta. Tai sitten minulle sattuu aina joku maanantaikappale-paisti. Lähimarketista ostin sen uusi seelantilaisen savumarinoidun lampaanpaistin. Paistamisen aikana koko talo alkoi tuoksua tuolle savumarinadille. Ja tuo 1,4 kg:n paisti kutistui melkein puoleen. Mitähän nesteitä ne olivat siihenkin paistiin lisänneet? Pari siivua söin, Aviokki saa huolehtia lopusta. Olisi sittenkin pitänyt tunkea se täyteen niitä valkosipulinkynsiä. Mutta kun aamulla herätessäni klo 6,30 talviaikaa, en millään jaksanut ajatellakaan moista hommaa...

Joten salaatti-linjalla mentiin...

Pitkäperjantai

Jälleen merenjäällä. Kylmempi kuin viime viikolla. Pitkäperjantain pasta-ateria nautittu. Kahden tunnin päuväunet. Ei muuta. Hiljentymistä. 

Minun "pääsiäismunat". Cantaloupe, avokado ja tomaatit salaattiin. Suklaamunia neljä kappaletta jälkiruuaksi. Suklaan keksijälle pitäisi langettaa jokin rangaistus...:) Ammoisina aikoina Ranskan hoviin syntyi jollekin kuninkaan läheiselle sukulaisnaiselle mustaihoinen lapsi. Selitykseksi keksittiin liiallinen kaakaon juonti. Ja näin kiellettiin koko Ranskassa kaakaon juonti vähäksi aikaa. Miksi Suomessa ei voisi kieltää suklaan myyntiä?  :)

Kiirastorstai

Kävin pitkästä aikaa syömässä työpaikan ruokalassa. Lohta, perunamuusia ja salattia. Ei olisi pitänyt. Nyt tuo lohi kiemurtelee mahassani ja saa vieläkin aikaan kaameita röyhtäyksiä. Tuli varman tehtyä taas se klassinen virhe eli ahnehdittua liikaa noutopöydästä. Tämä on yksi syy, miksi en työpaikkaruokailua suosi. Minä en vaan opi rajoittamaan annostani siihen yhteen pieneen. No, eipähän tervitse syödä mitään iltasella. On kyllä oikeastaan etova olo.

Onneksi pääsiäisen ruokiin ei tarvitse panostaa yhtä paljon kuin jouluna. Ketään ei ole tulossa meille syömään, ei lapsia tai edes tuttavia illanistujaisiin. Huomiseksi on varatttu pastatarvikkeet ja salaattiainekset. Uusi seelantilainen lammaspaisti on ostettu ja sille on varattu seuraksi valkosipuliperuna-ainekset. Ei mitään herkkuja, ei mämmiä tai pashaa. Näillä mennään seuraavat neljä päivää. Jos ruoka loppuu kesken, niin onneksi ainakin pitseriat ovat auki! 

Tuo lammaspaisti on vähän arveluttava juttu. Olen yhden kerran, tasan yhden kerran, onnistunut tekemään tosi hyvää lammaspaistia. Ja muistaakseni se oli kotimaista karitsaa. Lampaan lihassa on yleensä kamalasti nitkunatku-kohtia. Ja joskus se maistuu ihan villasukalta. Tosin villansukan maku häipyy, kun pistelee paistin täyteen valkosipulin kynsiä. Katsotaan miten tällä kertaa käy!

Kevät etenee hitaasti. Jääpuikkokin on jäätynyt niille sijoilleen.

Pääsiäinen

Pääsiäinen on merkinnyt minulle lähes aina pelkästään lomaa töistä. Kyllähän minä sitä pääsiäisen sanomaakin joskus ajattelen, mutta pieni hengähdystauko kevään keskellä on aina paikallaan.

Ei käynyt sitten viime sunnuntaina yhtään trullia oven takana. Onneksi. Ei olisi ollut kyllä mitään annettavaakaan. Ja minä en ole koskaan tuosta traditiosta oiken pitänyt. Taas niin väkisellä keksitty homma. Siinä on kaksi eri kulttuuria sotkettu toisiinsa. Trullit ja virpominen. Itse olen kotoisin pohjanmaalta, jossa trullit kulkivat lankalauantaina tekemässä pahojaan. Tai niin mummu ainakin kertoi. Milloin oli lehmään viillelty haavoja tai varastettu jotain maitohuoneesta. Illalla poltettiin pääsiäiskokkoa trullien karkoittamiseksi. Minua ainakin pelotti pikkuisen, jos vaikka näkisi jossain jonkun noidan vilahtavan. Pääsiäissunnuntaina saatiin suklaamunia. Tai oikeastaan vain yksi muna. Ja lapsesta tuollainen kaikki oli jännittävää ja hauskaa. Ei siinä paljon kirkollista sanomaa muisteltu.

Virpominen on taas ortodoksinen perinne, jossa toivotetaan (palmun)oksilla sitä terveyttä ja muuta. Eikä siitä ennen ruinattu palkkaa. Ja nyt sitten trullit virpovat ja ruinaavat palkkaa. Ja vanhemmat ovat mukana hommassa. Ei siinä mitään, jos naapureiden oven takana käydään virpomassa, mutta kun koko kylä pitää kiertää...

Ja kaiken kukkuraksi olen menossa lauantaina sinne pohjanmaalle äitini luokse, niin taas on trullit oven takana. Siellä kun ne kiertävät lankalauantaina...

Ihana kukkakimppu lähti taas kaupasta mukaan, jotain liljoja varmaan ovat.

Takki

Kaunis kevätsää jatkuu ja minä olen edelleenkin ilman ajankohtaan sopivaa takkia. Ja taidan olla jatkossakin. Jostain kumman syystä minun on erittäin vaikea löytää koskaan mitään miellyttävää vaatekaupasta. Joko väri tai malli ovat kamalia tai koko kokonaisuus on vain ihan kamala... Joskus olen esimerkiksi puseroa etsiessäni päättänyt, että maksoi mitä maksoi, pusero on löydyttävä. Ja sitä ei löytynyt... Onneksi housuongelma on nyt ratkaistu.

Tässä siis se Gantin kevyttoppatakki. Tämä miellyttää silmääni. Tikkaus on siisti ja vuorikangas mukava. Mutta se hinta... 345 euroa! Ja jakun kaulus on tuollainen normaalia korkeampi, niin se hankasi ikävästi leukaperiin. Takki on hiukan vyötäröltä kavennettu. Sopiva koko jäi minulta ikävästi selän kohdalta ruttuun eli se oli selästä hiukan liian pitkä. Isompi koko oli sitten selvästi liian iso. Onneksi ei tarvinnut "sijoittaa".

No, ostin sitten äs-etukorttipäiviltä kuitenkin tämän, Gerry Weberin jakun. Ulkotakiksihan tästä ei ainakaan vielä ole.

Sopii myös niiden pinkkien housujen kanssa. Tämäkään ei istu täydellisesti, tähän pitäisi olla isompi etumus, mutta aukihan tällaista sisäjakkua yleensä pidetään. Ja jos äsken valitin, että en löydä vaatekaupasta mitään, niin nyt oli kyllä paljon minun makuuni sopivia kukkakuoseja. Joo, naurakaa vain! Minä pidän niistä. Mutta kamalasti eri kukkakuoseja en viitsi ostaa, varsinaisen sekametelivaatetus siitäkin syntyisi!

Kolmen tunnin ulkoilu

Mikä ihana ilma! Pikästä aikaa. Viime viikonlopun peruuntunut merenjääreissu toteutui sitten tänään. Aivan kuten vuosi sitten. Ja nyt jäällä kävellessä tuli paikoitellen jopa hiki. Nimittäin lumi ei ollut muodostanut samanlaisia kestohankia, kuten viime vuonna. Paljonhan siellä jäällä on polkuja ja moottorikelkan uria, joten aivan umpihangessa ei sentään tarvinnut  kahlata. Mutta kun PoikaKoira saa juosta vapaana, kuljemme mielellellämme vähän syrjäisempiä reittejä, ettei tarvitse olla varuillaan jokaisen vastaantulijan kohdalla.

Meren jäällä on vaikea arvioida etäisyyksiä. Kaukana häämötti muutama saari ja niiden rannoilla oli ihmisiä pienenä pisteenä. Mekin aioimme melkein lähteä kohti erästä saarta, mutta loppumatka olisi pitänyt mennä lähes hiihtolatuja pitkin (josta hiihtäjät eivät tietenkään pidä). Onneksi emme lähtenee tarpomaan sinne, koska kotiin tullessani mittasin kartasta mantereen ja saaren välisen etäisyyden -6 km! Kyllähän se tietenkin olisi mennyt... No, kolme tuntia köpöttelimme kuitenkin jäällä, välillä PoikaKoiralle palloa heitellen.

Näin kauas rannasta kävelimme. Mitä lie metreinä? Taustalla Edenin kylpylä ja Stora Enson savut.

Takki

Minun nykyinen "kaupunkitakkini" on ainakin 8 vuotta vanha. Se on paksu toppatakki. Olen jo monena vuonna aikonut ostaa uuden takin, ns. välikausitakin, mutta mieluista ei vain ole tullut kohdalle. Muutama viikko sitten näin paikallisessa vaatekaupassa mukavan näköisen kevyttoppatakin. Mutta hinta... 345 euroa! Kevyttoppatakista! No, merkki oli Gant. Mutta kun niitä tavistakkeja saa alle satasella. Ajattelin, että nippa nappa olisin voinut maksaa tuosta takista 190 euroa. Tänään sitten tuossa liikessä oli äs-etukorttipäivä, 20% alennukset kaikista tuotteista. Puoleksi vapaaehtoisesti, puoleksi omantunnonpistoja tuntien marssin ao. liikkeeseen ja sovitin takkia. Mutta onneksi se ei ollut päällä mukava! Kaulus hankasi epämukavasti ja muutenkin se oli hiukkasen liian pitkä. Onneksi. Eipä jäänyt harmittamaan yhtään.

Vanha takki saa siis kelvata edelleen. Käy niin kuin viime vuonnakin. Takki vaihtuu talvitakista suoraan farkkutakkiin. Mitä noita välikausitakkeja ostelemaan.

"Heitä jo! Kuinka lähelle se pallo pitää tuoda, että sä ymmärrät nakata sen pitkälle ja mä juoksen?"