Voi ei!

Tänään kävin keskustan tavaratalossa. Siis Stocmannilla. Ja millainen näky minua kohtasikaan yläkerran taloustavaraosastolla:

Siis nyt on vielä lokakuu, olkoonkin vaikka viimeinen päivä, mutta kuitenkin. (Nopsasti kännykällä nappasin nuo kuvat, kun en nyt viitsinyt herättää mitään huomioita.) Kaupassa oli ihan valmis jouluvarustelu päällä. Joulukalentereitahan on ollut myynnissä jo liki kuukauden, mutta että tuota itse jouluakin aletaan kauppaamaan yhä aiemmin ja aiemmin. Ja voi tuota kimalluksen ja blingblingin määrää! Joulu ei ole enää pehmoisen punainen vaan kimalteleva, värikäs ja välkkyvä.

Itse aioin hoitaa ne pakolliset joululahjat alta pois tavalliseen tapaani marraskuussa. Ja muutenkin yritän selvitä koko joulusta mahdollisimman helpolla. Minä en ole jouluihmisiä, en sitten yhtään...

Niin, ja sitten siellä kaupassa olivat kaikki ne joulusuklaat. Jostain syystä suklaanhimoni on ollut tämän syksyn "lomalla", onneksi. Ei tehnyt yhtään mieli. Ja toivottavasti pysyy myös poissa. Anthon Bergin rasiassa on vielä monta herkkua jäljellä!

Arkisia asioita ja kosmetiikkaa

J.B.:n blogista nappasin tämän idean. Joskus nimittäin "järkevät" aiheet ovat aika vähissä. 

1. Laukku

Minulla on kuusi Kiplingin laukkua. Pari isompaa työlaukkua, kolme pienempää käsilaukkua ja yksi minipussukka avaimille ym. Ai niin, ja sitten omistan Kiplingin penaalin ja lentolaukun. Näissä laukuissa minua viehättää tietty rentous ja leikkisyys. En halua olla mikään muumi-mamma tai kuningatar Elisabeth ainaisen täti-laukkunsa kanssa. 

Lentolaukku ja käsilaukku löytvät minulta tällä kuosilla. En suostuisi koskaan ostaamaan mitään Louis Vuittonia... Tuntuu, että en edes kehtaisi näyttäytyä sen kanssa. Kerroin kesällä, miten sekoilin oman matkalaukkuni kanssa siellä Rhodoksella. Siitä suivaantuneena ostin Prismasta jäsenetutarjouksesta uuden laukun. Tosin voihan jollakin olla myös tällainen laukku. Uutta matkaa ei ole tiedossa, mutta onpahan ainakin matkalaukku odottamassa!

No, sitten on vielä nämä...

2. Lompakko

Olen jo vuosia käyttänyt Tula wallets -lompakoita. Niitä en ole löytänyt Suomesta mistään, joten olisikohan aika käydä taas Lontoossa. Vaikka ostamassa lompakko :) Nämäkin ovat ihanan värikkäitä ja tehty pehmoisesta nahasta. Genuine leather, "genuiinin nahkaa" :)

3. Korut
Hopeinen rannerengas, aikanaan isäni äidille ostama kihlajaislahja, pari Nomination rannekorua siihen lisäksi. Ja näitäkin käytän vain, kun tarkenen lyhythihaisella puserolla. Muutoin koruina ovat pienet valkokultaiset sydän-korvikset, vihkisormukset ja pari hopeista sormusta. En ole ollenkaan kulta-ihmisiä. Kulta tuntuu minusta jotenki raskaalta, tätimäiseltä. Liekö tämä pakenemista siltä tosiasiasialta, että olen kuitenkin täti-ikäinen...

4. TV
Pansonicin taulu-tv. Meillä oli ihan viime vuosiin saakka iso ja raskas "laatikko-tv". Kun se hajosi, ostin riemusta kiljuen meillekin vihdoin taulu-tv:n.

5. Puhelin 
iPhone, ehkä 3

6. Kengät
Nyt talvella mustat, matalakantaiset saapikkaat. Haluan pysyä pystyssä. Ja suurimmaksi osaksi kenkäni ovat aina mustia. Muutama väripilkku löytyy.

7. Tennarit
Eli näistä löytyvät ne väripilkut. Marimekon Converset.

8. Farkut
Gant. En omista muita housuja kuin farkkuja. Vuosi sitten kesällähän myin kaapistani 36 paria vanhoja farkkujani á 5 euroa. Tuli ihmeesti kaappiin tilaa.

9. MP3
Mikä se on? No tiedän, en omista.

10. Tietokone
Apple ja kannettava Fujitsu.

11. Meikit
YvesSaintLaurentin valokynä, Lumenen silmämeikin pohjustusvoide (on muuten hyvä ja edullinen tuote), paria sävyä Lumenen puutereita (vaaleampaa silmien ympärille, tummempaa muualle), Lancomen rajauskynä ja Kanebon Sensai ripsiväri. Näillä mennään. En omista yhtään huulipunaa.

12. Kasvovoide
Lumenen se oranssikansinen, se missä on "With Arctic Cloudberry".

13. Deodorantti
Rexonan anti-perspirantti Dry deo stick. Olen joskus yrittänyt ostaa niitä nestemäisiä rolloneja, mutta minusta tuntuu, että ne eivät kuivu ollenkaan, vaan jäävät lillumaan kainaloihin ja sotkevat samantien puseron. Kerran jouduin työreissulla ostamaan deodorantin, myyjä suositteli minulle juuri tuollaista nestemäistä rollonia. Maksoikin vielä yli 20 euroa. Siinä minä sitten aamulla kuivattelin kainaloita hotellin föönillä, kun se neste vain kiilteli juoksevana  siinä kainalon päällä.

14. Hammastahna
Niitä yleisimpiä. Tarjousten mukaan mennään.

15. Shampoo ja hoitoaine
Nyt sitä Aussieta. Normaalisti Elvitalin värjätyille hiuksille tarkoitettua.

16. Tuoksu
Onhan tuota tullut tuoksuja osteltua. Viime viikolla siis tuota edellisessä postauksessani mainitsemaani Si-tuoksua.

17. Kivennäisvesi
Sitruunavissy. Ensin Ramlösaa Haaparannalta, sitten kotimaisia. Lidl:n vissyt ovat mielstäni vähän liian hapokkaita. En osaa aloittaa aamua ilman vissy-paukkua!

18. Viini
Valkoviineistä tällä hetkellä Tarapaca Sauvingon blanc, Chardonnay Viognier 2012.

19. Drinkki
Minulla on niin huono viinapää, että jos juon väkeviä, tulee uni aika äkkiä. Mutta jos joku pitää mainita, niin sitten Gin tonic.

20. Leipä
Oululaisen tuoreet ruisviipaleet tai paikallinen Antellin ruislimppu.

21. Jäätelö
Aino, suklainen mokkaunelma

22. Ruoka
Vastaan niin, että en syö maksalaatikkoa enkä simpukoita.

23. Karkit
Suklaa... Anthon Berg

Tämä taisi lähteä hulluilta päviltä mukaan...

24. Lakanat
Aluslakanan pitää olla valkoinen, mielellään satiinia tai pehmeää puuvillaa. Nyt keräsin aleleimoilla K-marketista ne Pentikin pussilakanat, harmaasävyisinä.

25. Kampaaja
Kuuden viikon välein. Ja kuulun siihen naisryhmään, joka ei muista hiustensa alkuperäistä väriä. Juurikasvu on kyllä jotain ruskeaa runsaalla harmaalla sävytettynä.

26. Päivälehti
Tulee kaksi kappaletta, Hesari ja paikallinen aviisi. Siksi pitää aamulla varata runsaasti aikaa. Ja vaikka meitä asustaa nyt tässä taloudessa vain kaksi henkilöä, oli yksi ruokapöydän valintaperusteista se, että siinä mahtuu lukemaan kahta sanomalehteä yhtäaikaa avattuna. No, Hesari on sittemmin pienentynyt.

27. Lehti
Minulle tulee Anna-lehti. Yleensä vain selaan sen läpi. Joskus olen lopettanut koko tilauksen. Sitten saan vieroitusoireita ja ostan irtonumeron. Sitten tulee edullisia tarjouksia ko. lehdestä. Joten taas tulee Anna...

28. Sänky
Joku runkopatja... Sijauspatjan ostan uuden silloin tällöin. Hyvä siinä on nukkua.

29. T-paita
Pitää olla. Monta. Monta punasävyistä. Muutama valkoinen ja musta.

Tässäpä näitä. Miten minusta tuntui, että J.B.:n blogissa näitä oli 30. Nyt en jaksa tarkistella, olihan tuota tässäkin.

Iiiik!

Viimeisen lomapäivän kunniaksi päätin lähteä käymään kaupungilla. Ei minulla mitään erityistä asiaa sinne ollut, mitä nyt vähän ajattelin käydä ihmisten ilmoilla tuulettumassa.

Ja seuraavaa pätkää älkää ottako ihan tosissanne.

Kuljin nimittäin paikallisen Glitterin ohitse. Tuon teinityttöjen eldoradon. Paikalla oli kymmeniä teinityttöjä. Oikein oli suojakatos oven eteen pystytetty ja portsari oli ovella. Ja kukas siellä olikaan koruja myymässä! No itse Nikojuhanisaarinen. Jaa ettekö tiedä, kuka hän on? Oli joskus BB-talossa (en katsonut), oli joskus Viidakon tähtösissä (en katsonut), oli joskus julkkis BB:ssä (en katsonut). Mutta siitä huolimatta tämmöinen vanha tätikin tietää, kuka on BB-Niko, en minä sentän missään tynnyrissä elä. Iiiik! Olisikohan pitänyt huumorimielessä mennä jonon jatkoksi? No vitsi vitsi.

Mutta kyllä on ollut harmaa ja synkkä syyslomaviikko. Tyttäreni hehkutti blogissaan saaneensa erittäin hyvää palvelua paikallisessa liikeessä ja ihastuneensa tähän hajuveteen.

Minä sitten hajuvesifriikkinä ja luottaen tyttäreni arvioon, menin ja ostin myös kyseisen hajuveden. Ja ei tarvinnut pettyä. Kerroin myyjälle myös tyttäreni kehut. Myyjä ilahtui silminnähden. Ja tämä siis muistutuksena meille kaikille, että jokainen tarvitsee joskus kehuja työssään! Epävirallisten laskujeni mukaan tämä oli 60. ostamani hajuvesi. Vähän niin kuin juhlatuoksu...

Olin kerran vähän ilkeä...

Meidän auton parkkipaikan vieruspaikka on ollut vapaana niin kauan kuin olen tässä talossa asunut, eli useamman vuoden. Viime kesänä eräs taloyhtiömme vanhempi asukas oli pistänyt siihen parkkiruutuun peräkärryn. Oli ollut aikomus pitää sitä siinä vain pari tuntia. Täällä on kaiken maailman remonttia naapuritalossa ja yleiset parkkiruudut on vallannut rakennusfirma parakkeineen. No mitä vielä! Tuon parin tunnin aikana oli peräkärryyn ilmestynyt "hoonolla soomella" kirjoitettu lappu, jossa peräkärryn omistajaa uhkailtiin poliisilla ym. Toki tuo asukas myönsi, että ei ollut lupaa keneltäkään kysynyt, mutta kyse oli vain parista tunnista. Ja parkkipaikka oli muutenkin ihan täynnä. "Eipä minua olekaan ennen poliisilla uhattu", totesi tuo vanhempi herrasmies. Hän oli ottanut selvää, kuka parkkiruudun omistaa. Se oli eräs taloyhtiömme ulkomaalaistaustainen mies. Minä siitä sitten v.....tuneena vanhan herran uhkailusta korjasin punakynällä tuon uhkauslapun kirjoitusvirheet. Liki kaksikymmentä... Eli olin vähän ilkeä.

Tänään piti sitten katsoa totuutta silmiin. Aioin nimittäin tuoda äidin auton tänne talveksi ja tarvitsen sille mielellään katetun parkkiruudun. Soitin ihan pokkana tuon ulkomaalaistaustaisen miehen ovikelloa ja selitin, että soitin parkkifirmalle ja sain selville, että te omistatte tuon paikan... plaa, plaa. "Vuokraisitteko tuon paikan minulle talven ajaksi?" -Joo, ihan mielelläni, oli vastaus. Eli huomenna sitten menen ja kirjoitamme jonkinlaisen vuokrasopimuksen. 

Oikeastaan ymmärän tuon miehen reaktion tuohon peräkärry-asiaan. Maasta, mistä hän tulee, on varmaan yleistä, uhkaillaan poliisilla. Kun taas meillä Pohjolassa naapuriin varmaankin luotetaan enemmän. Eikä poliisia kutsuta paikalle kuin viimeisessä hädässä, jos silloinkaan.

"Joo, ihan miellläni minä sen paikan vuokraan, ei minulla ole ajokorttiakaan", kommentoi tuo ihan sympaattiselta vaikuttava mies.

Keväällä ostamani St. Paulia on edelleen ihanassa kukassa.

Syyslomalla...

Nyt olisi sitten syysloma. Loma menee ihan täällä kotipuolessa. Kaikenmoista pikkupuuhaa. Lauantaina oli heti aamusta lähtö kohti Seinäjokea. Ja jos ei olisi ollut pakkosauma, en kyllä ilmojen puolesta olisi lähtenyt. Aivan kaamea keli. En ole koskaan ajanut autoa semmoisella ilmalla. Lunta tuiskutti vaakatasossa lähes koko matkan. Välillä piti ajaa satasen rajoitusalueella alle viittäkymppiä. Ja kukaan ei edes pyrkinyt ohitsemme. Keli oli kaikille ihan yhtä huono. Vasta muutama kymmenen kilometriä ennen määränpäätä keli muuttui inhimillseksi. Aviokkia ei voinut kuumeen takia pistää rattiin. Lähti sentään seurakseni matkalle, kun "eihän sua tuohon keliin voi yksinkään päästää".

Minä en ole käynyt Seinäjoella kuin kaksi kertaa ennen tätä reissua. Ensimmäisen kerran kävin siellä joskus pienenä junalla äidin nuoruudenaikaikaisen ystävättären luona. Ja siellä saimme aivan ihanaa ja ihmeellistä ruokaa, makaroonilaatikkoa. (Tästä kerroinkin ihan ensimmäisissä postauksissani). Ja siitä lähtien tuo ruokalaji kuului perheemme ja myöhemmin minun lähes vakioannoksiin. No joo, lasten kotoa pois muuttamisen jälkeen en ole tainnut tehdä tuota ruokaa kertaakaan.

Eipä ole tullut Seinäjoella Provinssirokeissa, Tangomarkkinoilla tai juhannusyön raveissa käytyä. Toinen reissu oli nopea työreissu. Hotelliin, työasiat ja takaisin junaan. Ei jäänyt aikaa kaupungilla kiertelyyn.

Nyt lauantai-iltakävelyllä kaupunki näytti erittäin siistiltä ja ...autiolta. Hesburgerin edessä parveili muutamia paikallisia "koviksia". Minua huvitti erään nuoren lausahdus jostain asiasta leveällä pohojanmaan murteella "kateellisen paneettelua". Ihan kuin suoraan Antti Tuurin Pohjanmaa-elokuvista.

Eilen meni sitten lähes koko päivän äidin seurana kaihileikkauksessa. Itse laikkaus kesti vain parikymmentä minuuttia, mutta kaikki odottelut aina eri vaiheiden välillä venyttivät aikaa. Viimeisimpänä ns. Kela-taksin odotus, joka kesti lähes 50 min. Mutta tämä on tätä.

Tänään sitten nukuin lähes puolille päivin. Välillä kävin syömässä vähän aamupalaa ja sitten taas nukkumaan. Ja kahdelta uudestaan parin tunnin päiväunille... Huomenna keskiviikkona pitäisi lähteä käymään jälleen äidin luona, mutta säätiedotuksen mukaan taivaalta on odotettavissa jälleen kaikkea mahdollista veden ja lumen väliltä, joten siirrän käyntiä suosiolla torstaille. Siispä ostin huomiseksi hernekeittoainekset, nuo jokaisen loman vakioruokatarvikkeet. Herneet ovat jo likoamassa!

Nämä sutturat puissa ovat tuulenpesiä. Puun loissieniä.

Väriä syksyyn

Tuossa aiemmin kerroin ostaneeni Hulluilta Päiviltä Aussien shampoota. Ja minulta kysyttiin myös mielipidettä siitä. No, shampoo vahtosi hyvin ja teki hiukset tosi puhtaan oloisiksi. Tuoksu ei ollut tavanomaisen hempeä, sanoisinko, että se oli pihkainen, mutta ei paha. Kyllä minä ihan mielelläni käytän ainakin sen yhden pullon loppuun. Sanotaanhan sitä, että hiukset väsyvät, jos käyttää samaa shampoota liian kauan. Tiedä häntä. Löysin Karkkipäivä nimisestä blogista erittäin tarkan analyysin kyseisestä shampoosta. Käykäähän lukemassa.

Ja itehän kävin tänään kampaajalla. Ajattelin, että laitetaan nyt jotain vähän räväkämpää. Pohja on tummempi, kuin kuva antaa olettaa, väreinä tummaa ruskeaa ja lähes mustaa.  Siihen päälle punaiset raidat!

Teiniteini-kuva itse otettuna summanmutikassa.

Miesten maailma

Tänään minun oli pakko käydä vaihdattamassa autoon talvirenkaat. Siis minun. Talven uhka yllätti taas ja ajanvaraus rengasliikkeeseen jäi taas viime tippaan. Oli otettava se aika, joka parhaiten sopi. Sattumoisin se sopi minulle, ei Aviokille. Olen aina vierastanut noita miehisyyden linnakkeita kuten autoliikkeitä, rengasliikkeitä ja huoltoasemia. 

Olenkin täällä joskus maininnut, että olen tasan kerran tankannut auton. Silloinkin poikani seisoi vieressäni ja opasti minua. Autoliikkeessä olen käynyt kerran. Se käynti kyllä yllätti minut tosi positiivisesti. Kuinka puhdasta ja "muodikasta" siellä olikaan. Desing oli viimeisen päälle värejä myöten. Jotenkin olin kuvitellut autoliikkeen haisevan rasvalle ja öljylle ja automyyjien kuljeskelevan kirjavat slipoverit päällä. Liekö olen katsellut liikaa Uuno Turhapuroa ja hänen autonkorjaajakavereitaan...

Ja nyt sitten tuo renkaiden vaihto. Minun tarvitsi vain ajaa auto rengasliikkeen rengashotellin eteen ja mennä sisälle kahville. Noin 20 min. odotus ja avaimet tuotiin käteeni. Renkaat oli vaihdettu ja ilmanpaineet tarkistettu. Siinä odotellessani kuulin, kuinka puhelimeen vastattiin "ei oo, menee ensi viikolle, tämä viikko on ammuttu täyteen". Siellä minä sitten istuskelin kahvilla miesten kanssa. Lukemisena oli autolehtiä, bodarilehtiä, ja yllätys yllätys, myös Me Naiset- ja Anna -lehtiä. Ja tulihan sinne sitten yksi nainenkin, noin 80-vuotias mummeli.

Tiedän, että joissakin perheissä tuo auton renkaiden vaihto on ihan traditio, johon osallistuu melkein koko perhe. Meillä vain ei ole tilaa säilyttää niitä auton renkaita. Ja minusta tuollainen rengashotelli on tosi kätevä homma. Kyllä minä siitä maksan. Minusta 85 euroa ei ole liikaa renkaiden säilytyksestä ja vaihdosta. Kun ei tarvitse itse edes käsiään liata.

Tänä vuonna ei tule paljon pihlajanmarjoja. Tuleekohan sitten paljon lunta? "Ei puu kahta kuormaa kestä"