Hyvää uutta vuotta!

Onneksi tänään satoi vähän lunta. Yhtää raketin pamausta en ole vielä kuullut, vaikka kello on kohta 17.00. Lainkuuliaista porukkaa täällä meillä päin. Ja meidän uusi vuosi alkaa näin:

Eli meksikolainen ilta. Alkudrinkiksi pullo meksikolaista olutta, Solia, vieraille käteen. Sitruunaviipaleet pullonsuuhun ja olut juodaan pullon suusta. Kanatortilloja tarvittavine härpäkkeineen, Nigella Lawsonin tapaan tehtyinä. Tein itse tuon gaucamolen. On ainakin enempi avokadoa kuin se 2% verrattuna kaupan valmiiseen tuotteeseen. 

Eiköhän näillä jaksa. Ja parempi/oikeampi/terveellisempi ruokailu alkaa sitten ensi vuonna. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Jouluenkeli(kö)?

Nyt kyllä pitää minunkin sanoa, että en muista tällaista joulua ja vuodenvaihdetta. Taas lämpöä yli +4°C ja vettä sataa.

Kuvasin keittiön ikkunasta lohdutonta talvimaisemaa. Ihmettelin, kun en saanut kameraa tarkentumaan. Räpläsin kameraa kauan, löysin mitä ihmeellisempiä asetuksia, palautin asetuksia alkuperäiseksi, mutta ei, en saanut kuvaa tarkennettua... Mutta sitten huomasin, eräs vipstaaki kameran päällä oli kääntynyt "väärään" asentoon. Kuljettelenhan kameraa aika paljon mukanani ja tungen sen milloin mihinkin. Nyt pitää kaivaa ihan ohjekirja esille. Tai tähän mitään ohjekirjaa ole, CD-levy koneeseen...

Kohta voi leikata nurmikon... Tuossa vasemmalla puun juurella on tuollainen keltainen juttu. Minusta se näyttää ihan jouluenkeliltä. Näin joulun aikaan se ei olisi edes mahdotonta. Kunnes sitten koiranlenkityksellä tarkistin asian. Se on mandariinin kuori... Pistän sen roskiin seuraavalla ulkoitusreissulla. Ei olisi kyllä roskis ollut kaukana kuorien tiputtajallakaan.

Kotoilua

Joulu alkaa siis olla voiton puolella. Paitsi ei ruokien suhteen. Kinkun lopun pienin tänään pakasteeseen ja teen siitä maaliskuussa hernekeittoa. Ja jos yli +4°C:n asteen lämpötilasta on jotain hyvää sanottavaa, niin ei ainakaan palele. Muusta en sitten tiedä. Onneksi sain tehtyä tänään liki puolentoista tunnin lenkin PoikaKoiran kanssa. Vaikka välillä oli melkomoista taiteilua.

Eli joulu meni ihan tässä kotona. Anoppilaankaan ei sitten lähdetty. Hyvä niin.

Kuvien välillä muutama päivä...

Masentava maisema...

Sisällä joulu jatkuu....

Jouluaatto

Nyt on taas perinteinen jouluaaton ateria läheisten kera nautittu. Eipä tuo läheisten joukko kovin iso ole, Aviokki ja kaksi lastani puolisoineen. Ja lapsilla se vasta on kova homma tämä joulun vietto. Minä olen siis eronnut ja lapseni ovat edellisestä avioliitostani ja molempien lasten puolisot ovat myös avioeroperheistä. Joten heillä riittä kierrettävää. Ymmärrän täysin, kun he joskus sanovat, että haluavat viettää joulun yhdessä paikassa. Niinkuin minä aikanaan sanoin. En jaksanut sitä aattopäivän ravaamista paikasta toiseen. 

Siispä meillä syödään aattopäivän ateria melkoisen aikaisin. Joulurauhan julistamisen jälkeen aloittelen ruuan valmistamista. Tai eipä siinä paljoa valmistelua ole. Kinkun kastike on melkeinpä ainoa, jonka teen alusta alkaen aattona. Muutoinhan sitä selviää laatikoiden ym. lämmittämisellä.

Lautaset eivät ihan "rimmaa" joulun väreihin. Mutta ostin itse itselleni joululahjaksi nuo Arabian 140-vuotis juhlalautaset. Ja halusin pistää ne pöytään. Alkupaloille Iittalan Teemaa. Hyvin sopii yhteen :D

Kylmät alkupalat. Anopin limppua, puolukkasurvos maksalaatikolle (ei ole alkupalaa...), kolmenlaista sinappia (pontikkasinappia, Turun sinappia ja lahjaksi saamaani puolalaista sinappia), hirvi-lakka pateeta, itse tekemääni lasimestarin silliä, graavilohta, graavisiikaa, hailuotolaista kylmäsavulohta, sienisalaattia, Aviokin omena-aurajuusto silliä, sinihomejuustoa, valkohomejuustoa, hirvinäkkäriä, rosollin kastike ja rosolli. Että kyllä jaksaa. Sitten pääruuaksi lanttu-, porkkana-, maksa- ja bataatti-punajuurilaatikkoa, hernehuhtaa, perunoita, kinkkua ja kastiketta. Ei oo näläkä tännään!

Nämä ruåttalaiset puolukkanäkkärit kera juustojen menivät kuin kuumille kiville! Huomenna rääppiäiset Aviokin kanssa. Ja tapanina anopille samansuuntaiselle aterialle...

Joulukalat

Minulla on ollut jo vuosia tapana, että haen Stocmannin herkusta joulukalat. Tungos on aina mitä mahtavin. Tänä vuonna ajattelin olevani oven takana jo klo 8. Ja höps! Aamulla nukutti niin makeasti, että sain itseni liikkeelle vasta hiukan ennen kymmentä. Vielä ennen kauppaan menoa kävin oikein kahvilassa kahvilla ja keräsin energiaa ostosreissua varten.

Ja kaupassa oli sama tuttu tilanne. Minua ennen oli yli 130 henkilöä jonottamassa vuoroaan. Mutta aika kului nopsaan. Näpyttelin kännykällä multimedisviestit niille, joille ei tullut lähetettyä joulukorttia. Itse asiassa lähetin vain viisi joulukorttia, kaikkien vastaanottajat olivat yli 75-vuotiaita... Näin paria entistä työkaveria ja paria muuten vaan tuttua henkilöä. Siinä oli sitten aikaa vaihtaa kuulumisia. Ja ihmisten tarkkailu on mukavaa ajanvietettä.

Eräskin frouvashenkilö otti vuoronumeron ja parkkeerasi itsenä aivan kiinni kalatiskiin, vaikka siinä vaiheessa hänenkin edellään oli varmaan jo 150 asikasta. No, saahan siinä odottaa ja estää muiden asiakkaiden näkyvyyden.

Eräs mies kyseli kaiken mahdollisen myytävistä kinkuista. Mistä, mitä se ja se tarkoittaa, miten se valmistetaan jne. "Otan tuon!" (Myyjä pakkasi kinkun) "Ei kun otankin tuon!" (Myyjä purki edellisen paketin ja pakkasi uuden kinkun) No, saahan sitä valita, kysellä ja pitää yhtä myyjää omanaan ainakin 20 minuuttia.

Pari vuotta sitten erään pariskunnan mies hermostui tungoksessa. Vaimo tiuskasi takaisin "Sinä kun et koskaan käy kaupassa, tämmöistä se on!"

Nyt on joulu pulkassa, kinkku uunissa ja minun ei tarvitse poistua kotoa mihinkään moneen vuorokauteen! No, ainakaan mihinkään ikävään paikkaan.

Näitä on nyt 69, kun äidin kotipaikan Prismasta löytyi vielä yksi, jota minulla ei ole.

Talvipäivänseisaus

Tänään klo 19,11 on taas eräs vuoden kulminaatiopisteistä, talvipäivänseisauksen käännekohta. Ja maapallon asento kääntyy taas meille otollisempaan suuntaan. Päivät pitenevät pikkuhiljaa. Huomenna päivä on jo minuutin pidempi kuin tänään!

Viime vuonna pakkasta oli -23°C, nyt ollaan nippa nappa nollan puolella. Eräs työkaverini sanoi ottavansa joka vuosi valokuvan tänä kyseisenä päivänä. Ja kuulemma monesti paistaa aurinko. Niin tänäänkin.

Tämän vuoden uutukaiset tonttuparaatiini. Huomenna asettelen koko lauman esille.

Muistilappu

MInulla on tapana kirjoittaa muistiin asioita, joita pitää tehdä. Joko pidemmällä aikavalillä tai sitten melkoisen pian. Sitten viivailen tehtyjä asioita yli. Jotkut asiat tulevat tehtyä, jotkut ei sitten milllään. Tekemättömät jääkööt. Eivät sitten olleetkaan niin tärkeitä.

Toinen muistiinkirjoittamisen muoto on ostoslista. Eilen istuin sohvalla ja kirjoittelein muistiin vielä ostamattomia jouluruokia, lähinnä mausteita ja muuta pientä. Ja apuva! Tänään kaupassa en sitten löytänytkään ostoslistaani! Minuun iski melkein paniikki. Mitä ihmettä minun piti ostaa? Mutta kun oikein pinnistelin muistini kätköjä, kyllähän sieltä paljastui pikkuhiljaaa esim. lasimestarin sillin ainesosaset. 

No, viidestätoista ostoslistalla olevasta asiasta muistin yksitoista... Unohdin mm. maidon. Meillä ei maitoa kulu, mutta kun muuta porukkaa tulee joulun pyhinä syömään, täytyy olla myös maitoa. Onneksi sitä saa lähikaupasta. Ostokset painoivat raskaasti. Ostin mm. äidilleni pikkukinkun, kun hän sitä toivoi. Kun pääsin kodin parkkipaikalle, soitin Aviokille ja pyysin kantamaan ostoksia, herätin hänetkin päiväunilta...

Meidän joulu on imurointia vaille valmis!

Keittiön ikkunasta kuvattu. Lähes korkkaamaton hanki ja urhea pikku pihlaja, joka ei ole raaskinut tiputtaa lehtiään.