Kröhöm...

Olen ollut koko viikon täysin vetämättömässä kunnossa. Kurkkukipua, nuhaa, tukkoisuutta. Mutta ei kuumetta. Joten töihin on pitänyt raahautua joka päivä. Ja kuiva, kutittava yskä kaiken päälle. Mielestäni olen aika perusterve tyyppi. Viimeksi olin samanlaisessa taudissa viime vuoden kesäkuussa. Ja nyt taas siis sairas. Minulle tämä on usein.

Eilen piti kuitenkin lähteä äidin avuksi kaihileikkaukseen. Puoli vuotta sitten oli toisen silmän leikkaus. Olin OYS:ssä siis lauantaina klo 7,10. Äiti oli otettu jo "sisälle", ystävällinen taksikuski oli huolehtinut äidin oikealle osastolle. Ja pääsimme lähtemään sairaalasta klo 9,40. Hyvin ja nopeasti meni. Oys purkaa leikkausjonoja myös lauantaisin. Ja sehän on olemassa joku hoitotakuukin. Tällä alueella on kuullemma noin 800 potilasta kaihileikkausjonossa... Väki elää yhä pidempään ja iän tuomia vaivoja on yhä useammalla.

Samalla annoin äidille tämän:

Samanlaisen Samsungin tabletin kuin itselläni on. Arvasin, että äiti innostuu tästä, kun sitä edellisellä viikolla hänelle esittelin. Latasin konee täyteen ilmaisia lehtiä ja pasiansseja. Facebookkia en sentään äidille ladannut. Tätä on kait melko mahdoton saada sekaisin. Ja evästykseksi sanoin, että jos kone kysyy jotain mitä et ymmärrä, vastaa ei.

Ja harmien harmi. Koko viikolla en ole päässyt geokätköilemään. Ja tänään sataa. Olen tippunut Suomen geokätkeiljöiden listalla 10 000 paremalle puolelle. Mutta kyllä minä vielä tuonne alle 10 000 sijoitukselle pääsen.

Seinä vai tikapuut vinot? Eräällä geokätkentälenkillä napattu kuva tuiralaisesta betonibunkkerista.