Mökillä

Onpa niin mukaansatempaava otsikko että... Mutta kyllä siellä taas talven jälkeen on. Siis se rauha ja hiljaisuus. No, jos hiljaisuudeksi voi sanoa sitä, että joutsenet ja kurjet tappelevat reviireistään. Mitenhän niinkin kaunis lintu kuin joutsen voi pitää niin kamalaa ääntä?

Sillä peräkylällä, missä mökkimme sijaitsee, asuu vakituisesti vain kolme talokuntaa. Luomuviljelijä serkkuni, aseharrastaja (yli 200 aseen kokoelma) normiviljelijä ja lammasfarmari mielenterveystoipuja. Tuo lammasfarmari on kyllä ihan outo, pelottavakin. Kerran, kun kävin kylillä asioilla, hän ajoi autollaan ihan autoni peräpuskuriin kiinni. Kun kiihdytin, hänkin kiihdytti, kun hiljensin, hänkin hiljensi. Vaikka pysytin ja väistin tien sivuun, ei hän mennyt edelle. Kun Aviokki sitten kysyi häneltä, että miksi hän toimi niin, oli vastauksena "Ei viitti naisten eelle ajella".

Nyt sitten kuulin, että hän on ollut pahassa kolarissa. Koomassakin kolmisen viikkoa. Leikattu useaan kertaan. Ei ollut käyttänyt turvavyötä, kova ylinopeus. Kolarin vastapuoli oli selvinnyt pienin vammoin. Anteeksi nyt vaan mökkinaapuri, mutta nyt minusta tuntuu, että sitä saa mitä tilaa. Vaikka toivonkin että olisit saanut opetuksen vähän lievemmässä muodossa. Toipumisia kuitenkin sinulle.

Joutsenpari puolustaa reviiriään. Yläpuolella toisen parin joutsen, jonka kanssa kilpailtiin.

Nyt sitten viikon blogitauko. Krakova odottaa!