Auschwitz

Olen samaa mieltä erään fb-tuttuni kanssa, että yksi käyntikerta keskitysleirimuseossa ihmiselämässä riittää, mutta jokaisen tulisi käydä edes se yksi kerta. No, minä olen käynyt myös Dachaun keskitysleirillä joskus vuosia sitten.

Yleensä minä en pidä massoille osoitetuista retkistä, joita johtaa opas. Tykkään tutustua paikkoihin ihan itsekseni. Mutta tällä retkellä jos millä opas oli paikallaan. Meille sattui vielä todella hyvä opas, jonka nimi jäi valitettavasti epäselväksi. Olisin toki kysynyt sen, mutta vasta jälkikäteen sain tietää, että hän oli ihan professori ja väitellyt holokaustista. Ja hän kyllä tiesi todella paljon asiota, tarinoita ja ihmiskohtaloita tuolta ajalta.

Itse hämmästelin sitä, kuinka pieni tuo Auschwitz olikaan. Oikeasti se mahtuisi markettien parkkipaikalle. Ja jäisi vielä tilaakin. Mutta sinne oli silti ahdettu liki 20 000 vankia. Periaatteessa olosuhteet olivat Auschwitzissä "hyvät". Oli kunnon seinät ja keskuslämmitys. Mutta se ihmisten kohtelu, kiduttamien ja nälkään näännyttäminen... ja ihmiskokeet...

Vierailupäiväksi sattui tosi kaunis päivä. Aurinko paistoi, lämpöä yli 20°C, nurmikko ja puut olivat kevään heleässä vihreässä värissä ja linnut lauloivat. Sattui liian hyvä keli tuon kauhean paikan vierailulle. Miltähän niistäkin vangeista tuntui, jotka joutuivat seisomaan yli 90 tuntia -15°C pakkasessa?

Mutta se Birkenau... eli Auschwitzin kakkosleiri, varsinainen tuhoamisleiri. Siellä vasta tajusi homman laajuuden. Alueelle mahtui kerralla noin 100 000 vankia. Alueelle rakennettiin vessat vasta viimeisenä vuotena, koska alueen pohjavesi alkoi saastumaan ja upseerit sairastelemaan. Tosin ei niistä vessoista paljoa hyötyä ollut, kun ne olivat auki ainostaan tunnin pari päivässä. Tarpeet tehtiin aidan viereen.

Tuolla kaukana, kaukana häämöttää Birkenaun portti. Ja eivät ne junat tänne asti vankeja tuoneet. Heidät eroteltiin tuolla portilla ja itse joutuivat kävelemään kaasukammioon.

Birkenau oli todellinen karjasuoja. Ihmiset joutuivat nukkumaan noilla lavereilla, parhaimmillaan kahdeksan vierekkäin. Ja huonoimmat olosuhteet oli tietenkin tuolla lattialla. Kaikissa "asumuksissa" ei ollut edes betonilattiaa. Lämmitysuunit olivat, mutta yleensä ei ollut mitä polttaa lämmikkeeksi.

Että tämmöinen retki. Pisti ajattelemaan.

Jokaisen uhrin kotikielellä löytyi muistotaulu.

Ja vähän kevennystä. Löysin Krakovasta 12 geokätköä. Yksi oli tällä vanhalla juutalaisella hautausmaalla. Aika pelottava paikka. Mutta tämän kuvan tarkoitus on osoittaa, että itse olen tyytyyväinen, jos saan muraatin kasvamaan kesällä edes jotenkuten. Tuolla lämpimämmässä ilmastossa siitä kasvaa todellinen maanpeittokasvi ja harmitus.