Irtautunut

Minä olen irtautunut täysin normaalista elämästä. Mitä se normaali elämä minulle tarkoittaa? No, työssä käymistä. Muutaman päivän sairausloma, "äkillinen stressireaktio", niin kuin lääkäri sen kirjoitti, virkavapaus ja nyt päälle talviloma. Voisin ihan vapaasti heittäytyä eläkeläiseksi. Tekemistä kyllä riittää. En todellakaan tajua niitä ihmisiä, jotka eivät osaa lopettaa työn tekoa ajoissa, vaan työelämässä roikutaan mukana niin kauan kuin henki pihise. Äitinihän jäi pois työelämästä 58-vuotiaana. Silloin oli jälleen kerran joku lama ja hän jäi vapaaehtoiselle työttömyyseläkkeelle. Terveenä ja hyväkuntoisena hän kierteli ensin isän kanssa maailmaa, sitten rauhottui kotiin ja loppuvuodet eli oikestaan ihan neljän seinän sisällä. Mutta ristikot oli lehdistä ratkottu loppuun aivan viime päiviin saakka.

Kuolema on nykyään monimutkainen prosessi. Aivan mahdottoman monimutkainen prosessi. Lippua ja lappua tulee sieltä ja täältä. Kaikki, vaikka S-etukortin lopettaminen vaatii oman toimenpiteensä. Onneksi äiti ei ollut some-maailmassa. Olen kuullut vähän niin kuin vitsinä, että sieltä saattaa paljastua vaikka mitä...

Ja köyhän ei kannata kuolla. Tuhansista euroista puhutaan. Hautakiven kaiverruttaminenkin maksoi yli 400 €, kivi sentään oli jo olemassa. Perunkirjoitus on vielä edessä ja perikunnan veroilmoituksen tekeminen. Kauhulla odotan mätkähtäviä perintöveroja. Kun sitä rahaa ei ole kamalasti, omaisuus on kiinteistöissä ja metsässä. Pitääkö minun myydä jonkun koti, että saan verot maksettua? Onneksi ei ole muita perillisiä. Ei tarvitse tapella kuin itsensä kanssa. Vaikka kyllä tämmöisen asian edessä olisi ehkä helpompaa, jos joku muukin jakaisi vastuuta.

Olen lukenut äidin päiväkirjaa, jota hän piti 12-17 vuotiaana. Ihan samanlaista tunteiden leiskuntaa, oman riittämättömyyden tuntoa ja huolta tulevaisuudesta siinä oli kuin minullakin saman ikäisenä. "Miestä en ota koskaan, minusta tulee vapaa tiedenainen!", "Siskollanikin on nyt tyttö. Se syntyi 10/6 -siis eilen. Niin minäkin olen nyt kahden lapsen täti - TÄTI. Hyvin imelä sana. Varsinkin kun on itse sen kantaja.", "Vesan nimeä ei tässä päiväkirjassa enää mainita. Piste."

Kotitaloani olen tyhjentänyt kaksi päivää. Vaihtolavalle poltettavaksi kaikki vuodevaateet, isän mapit ja suurin osa vaatteista. En jaksanut lajitella niistä kirpputorikelpoisia. Vielä pitää tehdä yksi tyhjennysreissu. Sen jälkeen  pistän paikallislehteen pikku ilmoituksen ja pidän muulle käyttötavaralle kotikirpputorin. Siihen ei tarvita edes lupaa. Kysyin poliisilaitokselta.