Ruokailupäivitystä

Vielä tänäänkin aamupäivällä oli töissä tosi hutera olo. Mutta sitten se katosi yht´äkkiä. Veikkaan, että se johtui niistä laksatiiveista. Tai sitten minulla oli pieni aivoinfrakti. Toivottavasti nyt ei sentään.

Välillä ruokailupäivitystä
- Aamupala: mustikoita, nektariini, 1/2 banaania ja 2 dl maustamatonta jugurttia. Kaikki tehosekoittimella sekaisin.
- Lounas: vähän raastesalaattia, muutama lusikka raejuustoa ja kaksi tomaattia.
- Päivällinen: kahden munan munakas. Joukkoon sekoitettu säilykepaprikaa, säilykesieniä, varrellisia kapriksia, vähän juustoa ja kinkkumakkaran palasia. Jälkiruoaksi melkoisen iso annos jäätelöä.

Tuosta jäätelöstä pitäisi päästä eroon. Mutta olenhan pyöräillyt taas ahkerasti.

Kylläpä teki Sami Seliö inhottavan tempun "Neljän tähden illallisessa". Antoi kaikille muille kilpailijoille yhden pisteen, jotta itse voittaisi. Ja käytti itse vielä ammattikokkia apuna. Ei ollut moukka tajunnut kilpailun ideaa. Onneksi ei kuulu ystäväpiiriini.

Viime kesän reissulta Kreikasta.

Pyörryttää...

Olin tänään pyörtyä töissä. Kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla pää tuntui ihan tunnottomalta ja toisella kerralla koko vasen puoli. Ainakaan syömättömyydestä se ei johdu. Veikkaan syyksi stressiä ja jumiutuneita olkapäitä. Tai sitä, että Aviokki toi eilen niitä niitä tabletteja vatsan jumiutumiseen... Aamulla vatsa sitten toimi ainakin seitsemän kertaa...
Olisiko nestevajauksella osuutta asiaan? Inhottava tunne se silti oli joka tapauksessa.

Mutta tänään oli töistä kotiin pyöräillessä ihana myötätuuli. Olisi varmaan tullut uusi nopeusennätys, muuta piti poiketa kauppaan. Kun asuu näin meren rannalla ja työpaikka on sisämaassa, on töihin aina vastatuuli. Maa- ja merituuli. Aamulla töihin ja sisämaahanpäin on vastatuuli, maatuuli. Iltapäivällä kotiinpäin ja merta kohti on tuuli kääntynyt vastaan, merituuli. Johtuu maan ja meren lämpötilaeroista. Myötätuuli on harvinaista herkkua!

Kiireeee...

Siis minulla on töissä nykyisin ihan mahdottomasti hommaa. Ajattelin sanoa pomolle, että en selviä kaikista hommista. Joskus päivisin on niin kiire, että ruokatunnin kohdalle jää vain 10 min. tauko. Saa sitten ihan itse päättää, käyttääkö ajan vessassa käyntiin vai syökö... Onneksi olen ns. vanha työntekijä, joten kukaan ei tule hyppimään nenille, jos hommat vähän lahaavat tai jätän jonkin palaverin väliin. On vanhenemisessa etunsakin :) Mutta totta puhuen, tähän on tultava muutos. Kateellisena ajattelen YrittäjäYstävääni, joka lähtee kahdeksaksi kuukaudeksi Kreetalle vuorotteluvapaalle...

Joo, ja vatsa jumittaa taas. Pistin Aviokin asialle ja hän osti minulle apteekista... en ilkeä kirjoittaa sitä tähän, arvaatte kyllä mitä... Nimim. huomisaamua odotellessa. En ole asian takia käynyt vaa´allakaan viikkoon...

Minula on työhuoneen ikkunalla Jukka-palmu. Ostin sen päivä ennen poikani syntymää. Sitten se teki "poikasen" juurestaan noin kymmenen vuotta sitten. Kasvatin siitä uuden palmun. Nyt tuo palmu on aika raihnainen. Pitäisi heittää se roskiin. Mutta heitänkö myös samantien poikani roskiin? Tuo palmu on seurannut minua 26 vuotta... Siinä on jotain selittämätöntä taikauskoa.

Ja maallisiin asioihin, tätä kynsilakkaa ostin eilen.

Passi ja kynsilakka

Kun eilen illalla katselin lentoja sinne maailmalle poikani perään, kaivoin myös passini esiin. Ja sehän oli mennyt vanhaksi kesäkuussa. Onneksi tuli tarkistettua. Viimeksi jouduin uusimaan passini häämatkalla. Lentoasemalla täällä Pohjolassa huomasivat, että passissa oli vanha nimeni. Olisin kyllä voinut matkustaa sillä passilla, jos vihkitodistus olisi ollut mukana. No, kukapa sitä kaikkia asiakirjoja matkaan ottaa. Tuskin kukaan vihkitodistusta. Onneksi lento ulkomaille oli vasta seuraavana aamuna, joten paniikkia ei tullut. Mutta ei auttanut muu kuin ottaa Vantaalta taksi Isoon Omenaan (oli joku juhlapyhän aatto ja poliisi ei enää ollut lentoasemalla) passikuvan ottoon ja sieltä edelleen Pasilan poliisilaitokselle. Pikapassin sain ja taksimatkoineen liki 200 euroa rapsahti matkakassasta pois. Nyt sitten kävin heti tänään ottamassa uudet passikuvat. Teinejä lainatakseni "mä näytän niissä aiiiivaaan kamalalta". Ja tällä viikolla aion mennä poliisiasemalle jonottamaan uutta passia. Täällä jonotusajat ovat järkyttävän pitkiä. Netistä ajan varaamalla seuraava vapaa aika olisi ollut viikolla 44.

Olin pitkästä aikaa hyvällä päällä ja päätin ostaa itseäni ilahduttaakseni kynsilakkaa. Olen käynyt pari kertaa ohi kulkiessani ihailemassa Diorin tummanruskeaa lakkaa. Eli kemppariosastolle mars! Kohdalleni sattui tosi mukava ja iloinen myyjä. Hän kysyi myös, tarvinko puhdistusainetta. No, mikä ettei. Ja lasku oli 47 euroa.... Toivottavasti ovat hintansa väärtejä. Ja sain lahjaksi pari minihajuvesipulloa ja jotain kosteusseerumia. Lohduttaa vähän. Vaikka kyllähän minä sen kynsilakan hinnan etukäteen näin. Itseään saa taas tuhlailusta syyttää.

Ruiskukkapöheikkö

Lähtö

Nyt se lapsi sitten läksi sinne maailmalle. Syötiin vielä yhdessä illallinen. Etukäteen pelkäsin, että itken koko ajan. Mutta olotila oli oikein levollinen ja ilta sujui mukavissa tunnelmissa. Ei itkettänyt yhtään. Paitsi sitten, kun kaikki olivat lähteneet. Mutta nyt olen jo katsellut netistä sopivia lentoaikatauluja ja suunitellut matkaa sinne sitten tässä syksymmällä. Antaa nyt lapsen ensin asettua aloilleen. Ja etsikööt sitten äidilleen hyvän hotellin. Eräs tuttavani muutti kauan aikaa sitten Italiaan. Hän viestitti minulle tuskallisena "Vasta kaksi viikkoa ollaan oltu täällä ja nyt jo ensimmäiset sukulaiset ovat tulossa kylään!" Joo, minä en aio tunkeutua kenenkään asuntoon viikoksi, en edes muutamaksi päiväksi. Pojan kihlattu kyllä sanoi, että heidän sohvallaan on aina tilaa. Siihen poikani "Kuule, ei meidän äiti ala missään sohvalla nukkumaan..." Hyvin tuntee äitinsä.

Ja ruoka siis liittyi tähänkin tapahtumaan, läksiäisjuhla. Mutta miten muuten sitä olisi voinut viettää? Laulamalla ja leikkimällä?

Aina nälkä ja jatkuvasti jano

Jotain ihmeellistä on tapahtunut aivoilleni. Ne nimittäin viestittävät jatkuvasta nälän tunteesta ja kun syön, mikään ei tunnu riittävän. Onkohan se niin, että kun tasan vuosi sitten aloitin tämän laihduttamisen ja päätös oli niin vankka, en antanut tuollaisille tuntemuksille sijaa? Nyt kun varsinainen tavoite on saavutettu, niin aivoni yrittävät palauttaa minut entiselle tasolle? Ja tuon 59 kilon tavoittelu on keholleni ja mielelleni niin vaikeaa.

Olen kuitenkin pysynyt ruokailukertojen suhteen entisessä. Aamupala, lounas, päivällinen. Ei välipaloja, ei leivonnaisia, ei herkkuja. Niin, ei herkkuja... Nyt elokuussa olen syönyt lähes joka päivä päivällisen jälkeen vähän jäätelöä ja ottanut yhden palasen sitä tummaa suklaata. Marketissa oli maistiaiset Maraboun mansikkasuklaasta. Ostin levyn ja ajattelin syödä myös siitä yhden rivin palasen. Mutta onneksi istahdin tähän tietokoneen ääreen ja luin näitä blogeja. Ensimmäisenä erään 140 kiloisen laihdutusurakkaa. Ja päätin, että suklaa saa jäädä kaappiin odottamaan. Kun olen näin lähellä lopullista päämäärääni, miksi pilata sitä jollakin suklaalla? 

Olenhan siinä "onnekkaassa" asemassa, että ylipainoa ei nyt sentään ollut useita kymmeniä kiloja. Ymmärrän täysin, miksi jotkut vaikeasti ylipainoiset luopuvat laihduttamisestaan. Tämä on kokopäivähommaa. Ja sitten vielä kehtaavat tarjota kaupassa maistiaisia jostain suklaasta!!! :):):)

Kehäkukka, kukka, jonka kauneutta olen oppinut arvostamaan vasta nyt vanhempana.

201. teksti

Siis hei, huomasin tuosta tilastosta, että edellinen lyhyt postaukseni oli tavallaan "juhlapostaus", 200 postaukseni. Ja nyt on siis menossa jo 201 postaus... Ihmeesti on juttua riittänyt, vaikka ei aina niin järkevääkään.

Miksi sitten aloitin bloggaamisen? Oikestaan voisi sanoa, että ihan uteliaisuudesta ja siksi, kun laihduttamisesta on tehnyt julkisen, olisi luovuttaminen tavallaan suurempi julkinen häpeä.  En ole kertonut tästä bloggauksesta kuin kolmelle ystävälleni (halit teille!). Hekin asuvat etäällä, joten ainakaan työ ym. kuvioissa ei tämä harrastus tule vahingossa ilmi. Kerroin asian heille,  jotta tiedän muutaman tutun lukevan tätä ja siten ei tule kirjoiteltua tänne mitä sattuu, liian henkilökohtaisia asioita. Ja sitten joskus voisi olla liemessä varomattomien juttujensa takia. En kuitenkaan usko, että kukaan esim. työtovereistani on eksynyt tänne. Jos on, niin voi tulla ilmoittautumaan...

Bloggauksessa on mukavaa myös toisten blogien lukeminen, niiden kommentointi ja kommenttien saaminen omista jutuista. Olen löytänyt mielestäni hyvin samanhenkisten bloggaajien blogit, joita seuraan. Koska kirjoittajien tyyli vaihtelee, tuo sekin mukavan lisän blogien lukemiseen. 

Elisiltana olin aivan naatti (milloinpa en olisi). Työpaikalla oli mehut imevä jaarittelukokous. Tarjolla oli täytekakkuja. En ottanut palastakaan. Yhden kupin mustaa kahvia join. Voiko olla typerämpää kokoustarjottavaa kuin täytekakku? Nehän maksavatkin leipomosta ostettuna vaikka mitä. Samalla rahalla olisi saanut monta hyvää ja raikasta voileipää.

Päivän syömiset: Sitä samaa mitä toissapäivänä... suurinpiirtein...

Krassit ovat vaan niin kauniita!