Passi ja kynsilakka

Kun eilen illalla katselin lentoja sinne maailmalle poikani perään, kaivoin myös passini esiin. Ja sehän oli mennyt vanhaksi kesäkuussa. Onneksi tuli tarkistettua. Viimeksi jouduin uusimaan passini häämatkalla. Lentoasemalla täällä Pohjolassa huomasivat, että passissa oli vanha nimeni. Olisin kyllä voinut matkustaa sillä passilla, jos vihkitodistus olisi ollut mukana. No, kukapa sitä kaikkia asiakirjoja matkaan ottaa. Tuskin kukaan vihkitodistusta. Onneksi lento ulkomaille oli vasta seuraavana aamuna, joten paniikkia ei tullut. Mutta ei auttanut muu kuin ottaa Vantaalta taksi Isoon Omenaan (oli joku juhlapyhän aatto ja poliisi ei enää ollut lentoasemalla) passikuvan ottoon ja sieltä edelleen Pasilan poliisilaitokselle. Pikapassin sain ja taksimatkoineen liki 200 euroa rapsahti matkakassasta pois. Nyt sitten kävin heti tänään ottamassa uudet passikuvat. Teinejä lainatakseni "mä näytän niissä aiiiivaaan kamalalta". Ja tällä viikolla aion mennä poliisiasemalle jonottamaan uutta passia. Täällä jonotusajat ovat järkyttävän pitkiä. Netistä ajan varaamalla seuraava vapaa aika olisi ollut viikolla 44.

Olin pitkästä aikaa hyvällä päällä ja päätin ostaa itseäni ilahduttaakseni kynsilakkaa. Olen käynyt pari kertaa ohi kulkiessani ihailemassa Diorin tummanruskeaa lakkaa. Eli kemppariosastolle mars! Kohdalleni sattui tosi mukava ja iloinen myyjä. Hän kysyi myös, tarvinko puhdistusainetta. No, mikä ettei. Ja lasku oli 47 euroa.... Toivottavasti ovat hintansa väärtejä. Ja sain lahjaksi pari minihajuvesipulloa ja jotain kosteusseerumia. Lohduttaa vähän. Vaikka kyllähän minä sen kynsilakan hinnan etukäteen näin. Itseään saa taas tuhlailusta syyttää.

Ruiskukkapöheikkö