Lähtö

Nyt se lapsi sitten läksi sinne maailmalle. Syötiin vielä yhdessä illallinen. Etukäteen pelkäsin, että itken koko ajan. Mutta olotila oli oikein levollinen ja ilta sujui mukavissa tunnelmissa. Ei itkettänyt yhtään. Paitsi sitten, kun kaikki olivat lähteneet. Mutta nyt olen jo katsellut netistä sopivia lentoaikatauluja ja suunitellut matkaa sinne sitten tässä syksymmällä. Antaa nyt lapsen ensin asettua aloilleen. Ja etsikööt sitten äidilleen hyvän hotellin. Eräs tuttavani muutti kauan aikaa sitten Italiaan. Hän viestitti minulle tuskallisena "Vasta kaksi viikkoa ollaan oltu täällä ja nyt jo ensimmäiset sukulaiset ovat tulossa kylään!" Joo, minä en aio tunkeutua kenenkään asuntoon viikoksi, en edes muutamaksi päiväksi. Pojan kihlattu kyllä sanoi, että heidän sohvallaan on aina tilaa. Siihen poikani "Kuule, ei meidän äiti ala missään sohvalla nukkumaan..." Hyvin tuntee äitinsä.

Ja ruoka siis liittyi tähänkin tapahtumaan, läksiäisjuhla. Mutta miten muuten sitä olisi voinut viettää? Laulamalla ja leikkimällä?