Puhelimeeni soitti tänään tuntematon numero. Vastaan niihin kuitenkin aina, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka jollekin läheiselle on sattunut jotain ja sairaalasta soitetaan. Tänään tuon tuntemettoman numeron takana oli kuitenkin tavallinen tapaus, lehtimyyjä. Hän aloitti juttunsa tavallisin tekstein "Täällä se ja se ö-lehdistä hyvää päivää. Enhän vain soittanut hankalaan aikaan? Meillä olisi tänään erittäin edullinen jatkotilaus xx-lehdestä, päälle todella laadukkaita lukijalahjoja." Kaikki tämä tuli niin nopeaan tahtiin, että en saanut sanaa väliin. Mutta kuten olen sanonut, tiedän, että monet näistä myyjistä ovat opiskelijoita, jotka yrittävät tienata vähän rahaa. Tämänkertainen kuulosti kyllä ihan aikamiespörssimeklarilta. Yritin sanoa niin ystävällisesti kuin osasin "Minua ei nyt kertakaikkiaan kiinnosta...". - No ei sitten, sanoi myyjä ja katkaisi puhelun. Eli varmaan vietti myyntitykin uransa viime hetkiä. Tällaista vastausta en ole koskaan saanut. Niin, ja viimeviikolla minulle kaupattiin sanankiukaan kiviä puhelimessa...
Kävin aamulla vaa´alla. Jospa joskus olisi tännekin jotain ilmoitettavaa. Ruokailut olivat samat kuin eilen. Nyt on huomiseksi työpaikkalounaaksi jääkaapissa odottamassa lohisalaatti. Ja muistan, että haastetehtävä on vielä kesken. On vain niin vaikeaa keksiä kysymyksiä muille...
Suomen pohjoisimman arboretumin (puulajipuiston) ruusutarhan loistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti