Muistan, että lupasin käydä aamulla vaa´alla. Mutta. Eilen illalla intouduin katselemaan taivaskanavilta elokuvia. Ja hups, kello oli puoli kolme kun kömmin sänkyyn. Aamulla PoikaKoira herätti normaaliin tapaansa klo 6.00. Aviokin lenkittäessä koiraa tein sille ruoat ja painuin takaisin sänkyyn. Heräsin sitten luvattoman myöhään ja en todellakaan muistanut koko punnitusta ennen kuin parin kahvimukin jälkeen. Mutta pakkohan tässä joskun on vaa´alla käydä. Ei tästä elämästä muuten tule mitään.
Aamusta alkaen olin kuitenkin reipas. Pesin mm. keittiön ison ikkunan. Ikkunan peseminen ei nyt ole suurikaan homma, mutta ne sälekaihtimet... Parin vuoden pesemättömyyden jälkeen kaihtimien päällä oli paksu kerros pölyä ja nokea. Pesin jokaisen säleen yksitellen. Pesuvesi mustui melkein heti. Pesin jopa verhotkin, jotka kuivuivat kauniissa kevätsäässä alta aikayksikön. Nyt on keittiössä niin nättiä, niin nättiä.
Minulla on muutamia sukulaisia, joiden mielestä sunnuntaina ei saa tehdä mitään töitä. Se on syntiä ja sunnuntai on tarkoitettu lepopäiväksi. Mm. äitini sisko ei tehnyt sunnuntaisin mitään, ei edes käsitöitä. Mutta mitä jos tuosta tekemisestä nauttii, eikä koe sitä työnteoksi? Niin kuin nyt esimerkiksi nuo käsityöt. Minulle ainakin tuli todella hyvä olo ja sunnuntaifiilis, kun sain keittiötä vähän siistimpään kuntoon. Joku voisi sanoa, että onhan niitä arkipäiviäkin. Niin on, mutta kun on myös se palkkatyö. Ja sen jälkeen ei aina jaksa tehdä toista työpäivää kotona.
Hulluilta päiviltä nappasin tämän orvokkiruukun mukaan. Enpä ole koskaan ostanutkaan kesäkukkia näin aikaisin. Pikkaisen pitää yölämpötiloja seurata, kyllä kait se lasitetulla parvekkeella pärjää. Englannissahan ne myyvät puutarhamyymälöissä orvokintaimia läpi vuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti