Tänään on vähän hämmentynyt tunnelma. Aamulla vaaka näytti 62,9 kg. Siis mitä! Jokaisella kolmella punnituksella. Saa nähdä mikä tulos on maanantaiaamuna. En kuitenkaan ostanut kauppareissulla sitä palkinto Baileys-pulloa. Ajattelin säästää sen pääsiäispyhien ratoksi.
Toinen, vähän surullisempi juttu, jonka kuullessani sanoin myös "siis mitä!". Eräs Aviokkini sukulainen on kuollut. Vähän yli 5-kymppinen perusterve mies. En tuntenut tuota henkilöä kovinkaan hyvin, mutta kyllä kuolema koskettaa aina. Perheellä ja alaikäisillä lapsilla on varmasti suuri suru.
Tänään on löysäilypäivä. Jospa huomenna aivonikin olisivat vireämmässä kunnossa.
Päivän ruokailut:
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia, pala tummaa suklaata
- lounas: coleslawia, katkarapumätisalaattia, raastesalaattia ja salaatinkastike, Tazza-kaakao (65 kcal) Cupsololla tehtynä. (Oli aika makeaa, taitaa olla paremmin nuorison makuun)
lauantai 31. maaliskuuta 2012
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Laihdutusanalysointia
Jos olisin syksyllä tiennyt, kuinka pitkä matka tämä laihdutusmaratoni on, olisin varmasti masentunut alkuunsa ja jättänyt homman sikseen. Mutta tässä tämä syksy, talvi ja kohta kevätkin on mennyt. Ja päällimmäisin asia joka paikassa on ollut ruoka, syöminen ja joskus nälkä.
Ensimmäinen kymmen kiloa putosi 10 viikossa. Seuraavaan viiten kiloon meni 10 viikkoa. Ja jos painon putoaminen tapahtuu samassa tahdissa kuin tähänkin saakka, tähän viimeiseen viiteen kiloon menee 15 viikkoa (toivoisin kuitenkin, että "vain" 13 tai 14 viikkoa). Eli enimmillään 35 viikkoa. Alussahan kuvittelin, että olisin tavoitepainossa tammikuun lopulla. Sitten helmikuun..., sitten maaliskuun... Mutta kyllä tämä näköjään huhtikuun puolelle menee. Kun normaali raskaus kestää 40 viikkoa, on tämä ollut lähes sama matka, mutta toisinpäin. Tosin tässä painonpudotuksessa on se mukava juttu, että alussa paino todellakin putoaa, kun vaan alkaa tarkkailemaan syömisiään ja laskemaan kaloreita.
Joku kysyikin, miten aion jatkaa loppuelämääni, sitten kun tämä kuuri on ohi? Aion jatkaa painon tarkkailua. Käyn joka aamu vaa´alla ja suunnittelen päivän syömiset. Tasapainottelen päivän kerrallaan. Eräs tuttavani on julkaissut keittokirjan erämaaluonnon herkuista. Hän sanoo noudattavansa hyvin askeettista ruokavaliota ja herkuttelevansa vain, ei edes joka, viikonloppuisin. Silloin käytetään kermaa, voita ja sokeria. Ja on hoikka kuin mikä.
Kävin tänän kaupunkikierroksella. Kaupoissa oli äkkiseltään katsottuna vaikka mitä ihanuuksia. Tuntui mukavalta ajatella, että olisin voinut koon puolesta ostaa minkä vain niistä vaatteista. Mutta lähemmin tarkasteltuna mikään vaate ei iskenyt suoraan tajuntaan, kun olen niin huono shoppaaja. Ja varmaankin asiaan vaikutti myös se, että en tarvitse mitään. No, ostin kuitenkin kengät:
Nämä Clarksin Hasselpähkinä avokkaat. Itseasiassa lähdin ostamaan Vagabondin avokkaita, mutta 38 oli liian pieni ja 39 liian iso. Tästä mallista löytyi sitten koko 38 1/2
Päivän ruokailut:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, itsepoimittuja mustikoita ja mansikoita, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: Stocmannin vuohenjuustosalaattia ja coleslawia
Ensimmäinen kymmen kiloa putosi 10 viikossa. Seuraavaan viiten kiloon meni 10 viikkoa. Ja jos painon putoaminen tapahtuu samassa tahdissa kuin tähänkin saakka, tähän viimeiseen viiteen kiloon menee 15 viikkoa (toivoisin kuitenkin, että "vain" 13 tai 14 viikkoa). Eli enimmillään 35 viikkoa. Alussahan kuvittelin, että olisin tavoitepainossa tammikuun lopulla. Sitten helmikuun..., sitten maaliskuun... Mutta kyllä tämä näköjään huhtikuun puolelle menee. Kun normaali raskaus kestää 40 viikkoa, on tämä ollut lähes sama matka, mutta toisinpäin. Tosin tässä painonpudotuksessa on se mukava juttu, että alussa paino todellakin putoaa, kun vaan alkaa tarkkailemaan syömisiään ja laskemaan kaloreita.
Joku kysyikin, miten aion jatkaa loppuelämääni, sitten kun tämä kuuri on ohi? Aion jatkaa painon tarkkailua. Käyn joka aamu vaa´alla ja suunnittelen päivän syömiset. Tasapainottelen päivän kerrallaan. Eräs tuttavani on julkaissut keittokirjan erämaaluonnon herkuista. Hän sanoo noudattavansa hyvin askeettista ruokavaliota ja herkuttelevansa vain, ei edes joka, viikonloppuisin. Silloin käytetään kermaa, voita ja sokeria. Ja on hoikka kuin mikä.
Kävin tänän kaupunkikierroksella. Kaupoissa oli äkkiseltään katsottuna vaikka mitä ihanuuksia. Tuntui mukavalta ajatella, että olisin voinut koon puolesta ostaa minkä vain niistä vaatteista. Mutta lähemmin tarkasteltuna mikään vaate ei iskenyt suoraan tajuntaan, kun olen niin huono shoppaaja. Ja varmaankin asiaan vaikutti myös se, että en tarvitse mitään. No, ostin kuitenkin kengät:
Päivän ruokailut:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, itsepoimittuja mustikoita ja mansikoita, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: Stocmannin vuohenjuustosalaattia ja coleslawia
torstai 29. maaliskuuta 2012
Rankka päivä
Tänään on ollut töissä aika rankka päivä. Normi päivä, mutta rankka. Töistä lähtiessä sanoin eräälle kolleegalleni, että odotin työpäivän loppumista kuin kuuta nousevaa. Hän vastasi minulle "sama täällä ja sama paska huomenna edessä". Pikkuisen hätkähdin. Jos asenne työhön on tuo, eikö silloin pitäisi ajatella työpaikan vaihtoa? Tai no, tämä kolleega on ollut työpaikan mäkättäjä, pahan ilman luoja, huomauttelija, RouvaNegatiivisuus koko sen ajan, kun olen hänet tuntenut. Mutta eikös se ole niin, että meitä mahtuu joka junaan ja osa jää vielä asemallekin? On vaan niin rasittavaa, kun joku näkee kaiken niin mustana...
Töissä myös eräs mies (mitenkäs se imarteleekaan niin...), HerraKuntosali, kysyi, paljonko olen oikein laihtunut? Vastasin, että yli 18 kg. Hän vastasi "Voi kamala, minä en koskaan pystyisi siihen!" Tämä HerraKuntosali on niitä työpaikan naistennaurattajia, vitsi irtoaa joka käänteessä ja illanvietoissa pikkukaljoissa vielä tuhmemmat vitsit. Mutta koskaan aiemmin hän ei ole sanonut minulle mitään. Siis henkilökohtaista, työasioita ollaan toki setvitty. Eli olen varmaan päässyt hänen kategoriassaan niiden naisten tasolle, jotka sopivat hänen kuntosalilla treenatun kroppansa kanssa keskustelemaan.
Mutta tänään ei muuta. Huomenna ajattelin käydä työpäivän jälkeen kierroksen kaupungilla. Kohta alkavat ne mökkiviikonloput ja silloin ei ehdi viikonloppuna kaupungilla pyöriä. Saattaa mennä koko kesä, etten käy keskustassa ollenkaan.
Päivän ruokailut (siis sitä samaa):
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikkasurvosta, Valion mansikkakeittoa ja se pienempi pala tummaa suklaata
- lounas: 2 1/2 Knorrin Currykana -keittoa, jatkettuna vedellä
- päivällinen: cheddar-meloni-salaatinlehti salaattia, pizzasalaattia, pala emmentalia
Töissä myös eräs mies (mitenkäs se imarteleekaan niin...), HerraKuntosali, kysyi, paljonko olen oikein laihtunut? Vastasin, että yli 18 kg. Hän vastasi "Voi kamala, minä en koskaan pystyisi siihen!" Tämä HerraKuntosali on niitä työpaikan naistennaurattajia, vitsi irtoaa joka käänteessä ja illanvietoissa pikkukaljoissa vielä tuhmemmat vitsit. Mutta koskaan aiemmin hän ei ole sanonut minulle mitään. Siis henkilökohtaista, työasioita ollaan toki setvitty. Eli olen varmaan päässyt hänen kategoriassaan niiden naisten tasolle, jotka sopivat hänen kuntosalilla treenatun kroppansa kanssa keskustelemaan.
Mutta tänään ei muuta. Huomenna ajattelin käydä työpäivän jälkeen kierroksen kaupungilla. Kohta alkavat ne mökkiviikonloput ja silloin ei ehdi viikonloppuna kaupungilla pyöriä. Saattaa mennä koko kesä, etten käy keskustassa ollenkaan.
Päivän ruokailut (siis sitä samaa):
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikkasurvosta, Valion mansikkakeittoa ja se pienempi pala tummaa suklaata
- lounas: 2 1/2 Knorrin Currykana -keittoa, jatkettuna vedellä
- päivällinen: cheddar-meloni-salaatinlehti salaattia, pizzasalaattia, pala emmentalia
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Kaurapuuro
Tänään pisti silmääni eräästä julkaisusta Tiede-lehden artikkelin lainaus vuodelta 2008. Siinä joku oli kysynyt, että jos ihminen voisi/saisi syödä vain yhtä ruokaa koko loppuelämänsä, mikä ruoka olisi mahdollisimman tervellistä? Ja vastaushan oli: rasvattomaan maitoon keitetty tai sen kera nautittu kaurapuuro. Jaa...a... Kyllä taitaisi jo viikon jälkeen yököttää. Muistan, kun lapseni olivat pieniä. He kehittivät aamuisin oikean yökkä-refleksin, jos tarjolla oli kaurapuuroa. Niinpä sitten siirryttiin muroihin. Mutta kun tyttäreni oli teini-ikäinen, sain kuulla olevani "Lapsille sokerihöttömuroja syöttävä lihottajaäiti, ja muuten, mikset sä koskaan keitä meille terveellistä kaurapuuroa? Ootko edes kuullut siitä?" Hihittelin mielessäni, näin terveelliset aamupalat palasivat jälleen meille.
Olen toki keitellyt joskus itsellenikin kaurapuuroa, mutta olen ihmetelyt, kuin paljon sitä pitää oikein syödä. Minulla pelkkä puuro ei pidä nälkää kovinkaan kauan pois.
Aamupaino oli oiken mukava, 63,2 kg. 1,4 kg tavoitteeseen.
Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu mangososetta, mansikkasurvosta, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata (Pala ei muuten lohjennut ihan oikeasta kohdasta. Tuli isompi pala ja pienempi pala. Valitsin isomman... No, huomenna on sitten vuorossa se pienempi. Mietin vain, onko vanha lihava minä odottamassa oven takana, jos kerran näinkin pienessä valintatilantessa otin isomman palan.)
- lounas: joku Knorrin keitto, 2 1/2 dl, olisiko ollut currykanakeitto, jatkoin vedellä
- päivällinen: eiliset raasteen loput ja lisäksi Stocmannin kana-vesimeloni-tomaatti-salaatinlehti-seesaminsiemen salaatti, salaatinkastike, pala emmentaalia
Olen toki keitellyt joskus itsellenikin kaurapuuroa, mutta olen ihmetelyt, kuin paljon sitä pitää oikein syödä. Minulla pelkkä puuro ei pidä nälkää kovinkaan kauan pois.
Aamupaino oli oiken mukava, 63,2 kg. 1,4 kg tavoitteeseen.
Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu mangososetta, mansikkasurvosta, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata (Pala ei muuten lohjennut ihan oikeasta kohdasta. Tuli isompi pala ja pienempi pala. Valitsin isomman... No, huomenna on sitten vuorossa se pienempi. Mietin vain, onko vanha lihava minä odottamassa oven takana, jos kerran näinkin pienessä valintatilantessa otin isomman palan.)
- lounas: joku Knorrin keitto, 2 1/2 dl, olisiko ollut currykanakeitto, jatkoin vedellä
- päivällinen: eiliset raasteen loput ja lisäksi Stocmannin kana-vesimeloni-tomaatti-salaatinlehti-seesaminsiemen salaatti, salaatinkastike, pala emmentaalia
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Kesän odottelua
Olen koko ajan suunnitellut, että pääsiäisenä lähdemme ensimmäistä kertaa tälle keväälle mökille. Mutta nyt tuo sää näyttää kyllä siltä, että ei sinne ole vielä menemistä. Ja tarkistin viime vuoden almanakasta, viime vuonna ensimmäinen reissu tehtiin vasta 22.4., pitkänäperjantaina. Tänä vuonna tuo päivä on 6.4., siis yli kaksi viikkoa aiemmin. Vaikka kevät on kuulemma aikaisessa, ei se silti niin aikaisessa ole.
Voisihan sinne mökille mennä, mutta tie on auraamatta enkä kehtaa pyytää serkkuani auraamaan sitä. Hän kun auttaa minua muutenkin niin paljon. Hommaa sorat mökkitielle, korjaa saunan kiukaan, neuvoo ulkomaalien valinnassa... Ja sitten siellä mökillä on ulkovessa. Pakkasaamuna on aika kova sana lähteä aamulämpimänä sinne. Ja kamiinassa joutuisi polttamaan koko ajan puita. Ja iltaisin on kesäajasta huolimatta melko aikaisin pimeä.
Muistan, kun lapsena ja nuorena inhosin tuota paikkaa. Mutta kumma kyllä, kun ikää on tullut, paikasta on muodostunut minulle hyvin rakas. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että kerrostaloasujana on mukavaa olla luonnon keskellä. Kerran eräs ystäväni kysyi minulta vähän halveksivaankin sävyyn, että "Mitä sinä oikein teet siellä mökillä?" Vastasin "Useinmiten en mitään". Ja se on totta. Normiarjessa teen joskus ihan stressaantumisen asti töitä. Sitten on mukava vain istua mökillä ja tuijottaa järven selälle. Ja näin keväisin on parasta lintujen laulukonsertto. Ensin kurjet taistelevat reviireistään, samoin laulujoutsenet. Aamuyöstä teeret tulevet kujertelemaan pellonreunalle. Sen jälkeen saapuvat pikkulinnut. Ja satojen sammakoiden kurnutus se vasta mukavaa onkin. Voisin vain istua kuistilla ja kuunnella ja katsella tuota näytelmää ikuisuuden.
1,8 kg tavoiteeseen
Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikkasurvosta, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: kreikkalainen salaatti, raastesalaattia, avokado, salaatinkastike, 3 siivua kylmäsavustettua lohta, pala hollantilaista emmentaalia, espresso
Siis nyt unohdin, miltä sivulta tämä kuva on, joku puutarhasivusto... Ostin jo mökin kasvatuslaatikkoihin siemeniä, mm tätä tarhakehäkukkaa.
Voisihan sinne mökille mennä, mutta tie on auraamatta enkä kehtaa pyytää serkkuani auraamaan sitä. Hän kun auttaa minua muutenkin niin paljon. Hommaa sorat mökkitielle, korjaa saunan kiukaan, neuvoo ulkomaalien valinnassa... Ja sitten siellä mökillä on ulkovessa. Pakkasaamuna on aika kova sana lähteä aamulämpimänä sinne. Ja kamiinassa joutuisi polttamaan koko ajan puita. Ja iltaisin on kesäajasta huolimatta melko aikaisin pimeä.
Muistan, kun lapsena ja nuorena inhosin tuota paikkaa. Mutta kumma kyllä, kun ikää on tullut, paikasta on muodostunut minulle hyvin rakas. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että kerrostaloasujana on mukavaa olla luonnon keskellä. Kerran eräs ystäväni kysyi minulta vähän halveksivaankin sävyyn, että "Mitä sinä oikein teet siellä mökillä?" Vastasin "Useinmiten en mitään". Ja se on totta. Normiarjessa teen joskus ihan stressaantumisen asti töitä. Sitten on mukava vain istua mökillä ja tuijottaa järven selälle. Ja näin keväisin on parasta lintujen laulukonsertto. Ensin kurjet taistelevat reviireistään, samoin laulujoutsenet. Aamuyöstä teeret tulevet kujertelemaan pellonreunalle. Sen jälkeen saapuvat pikkulinnut. Ja satojen sammakoiden kurnutus se vasta mukavaa onkin. Voisin vain istua kuistilla ja kuunnella ja katsella tuota näytelmää ikuisuuden.
1,8 kg tavoiteeseen
Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikkasurvosta, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: kreikkalainen salaatti, raastesalaattia, avokado, salaatinkastike, 3 siivua kylmäsavustettua lohta, pala hollantilaista emmentaalia, espresso
Siis nyt unohdin, miltä sivulta tämä kuva on, joku puutarhasivusto... Ostin jo mökin kasvatuslaatikkoihin siemeniä, mm tätä tarhakehäkukkaa.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Pientä harmitusta
Maanantaiaamun punnitus osoitti 63,7 kg. Kyllä, se pitkä ja paksu pyjama päällä. Painoa lisäsi vielä vatsan (jälleen kerran) jumiutuminen. Mutta ajattelin, että kun saan vatsan toimimaan ja kun on kevyemmän pyjaman vuoro, niin kyllä vaaka näyttää jälleen mukavia lukemia.
Minä en ole koskaan omistanut muita housuja kuin farkkuja. Niitä onkin sitten kertynyt kaappiini jos mitäkin kokoa ja mallia. Syksyllä inventoin farkkukaappini. Ja yllätys, sieltä löytyi liki 40 paria farkkuja. Sinisiä farkkuja, valkoisia farkkuja, mustia farkkuja, ruskeita farkkuja, caprifarkkuja, farkkushortseja, niin, ja kolme farkkuhametta. Vein liki 30 paria tyttärelleni, joka myi ne omaan pussiinsa kirpputorilla. Pitääkin kysyä, oliko hyvä tulos.
Ostin jokunen aika sitten ne Gantin farkut. Ja maksoin niitä tosi suolaisen hinnan, 149€. Mutta nyt ne housut ovat auttamattomasti liian isot. En oikein osaa arvioida omaa kokoani ja otin koon 29 (tuumaa). Ja kun pidin niitä muutaman päivän, olisi niihin mahtunut kilo perunoita takamukseen. Kyllä harmitti. No, ajattelin ottaa ne mökki-farkuiksi. Kyllä sitä sitten kelpaa patsastella siellä mökkikylän maantiellä isäntien ihmetellessä ("sarkastista naurua"). Ostin viikonloppuna uudet Very Nicen farkut, kokoa 28. Pidettyäni näitä päivän päällä, tuntuvat nämä vielä ihan sopivilta.
Vielä 1,9 kg tavoitteeseen.
Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu mangoyllätystä ja omatekoista mansikkasurvosta
- myöhäinen lounas: coleslawin loput, raastesalaattia, salaatinkastike, 3 siivua kylmäsavustettua lohta ja 1/3 purkkia tonnikalaa satay kastikkeessa, pala edamia
Minä en ole koskaan omistanut muita housuja kuin farkkuja. Niitä onkin sitten kertynyt kaappiini jos mitäkin kokoa ja mallia. Syksyllä inventoin farkkukaappini. Ja yllätys, sieltä löytyi liki 40 paria farkkuja. Sinisiä farkkuja, valkoisia farkkuja, mustia farkkuja, ruskeita farkkuja, caprifarkkuja, farkkushortseja, niin, ja kolme farkkuhametta. Vein liki 30 paria tyttärelleni, joka myi ne omaan pussiinsa kirpputorilla. Pitääkin kysyä, oliko hyvä tulos.
Ostin jokunen aika sitten ne Gantin farkut. Ja maksoin niitä tosi suolaisen hinnan, 149€. Mutta nyt ne housut ovat auttamattomasti liian isot. En oikein osaa arvioida omaa kokoani ja otin koon 29 (tuumaa). Ja kun pidin niitä muutaman päivän, olisi niihin mahtunut kilo perunoita takamukseen. Kyllä harmitti. No, ajattelin ottaa ne mökki-farkuiksi. Kyllä sitä sitten kelpaa patsastella siellä mökkikylän maantiellä isäntien ihmetellessä ("sarkastista naurua"). Ostin viikonloppuna uudet Very Nicen farkut, kokoa 28. Pidettyäni näitä päivän päällä, tuntuvat nämä vielä ihan sopivilta.
Vielä 1,9 kg tavoitteeseen.
Päivän ruokailut
- aamupala: turkkilaista jugurttia, Muksu mangoyllätystä ja omatekoista mansikkasurvosta
- myöhäinen lounas: coleslawin loput, raastesalaattia, salaatinkastike, 3 siivua kylmäsavustettua lohta ja 1/3 purkkia tonnikalaa satay kastikkeessa, pala edamia
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Tiukkaa viilausta
Omistan tasan kaksi yöpukua. Toinen on ohuempaa kangasta ja lyhyempi, toinen on paksu ja pitkä. Tänään aamulla laahustin vaa´alle tavalliseen tapaan, päälläni tuo pitkä yöpuku. 63,6 kg. Ihan ok. Jostain kumman syystä tempaisin yöpuvun päältäni pois ja punnitsin itseni ilman vatteita. 63,3 kg. Siis vielä enempi ok. Nyt tuli kauhea dilemma. Miten punnitsen itseni huomenaamulla, virallisena punnituspäivänä. Yöpuvulla vai ilman? No, ehkä kuitenkin se yöpuku päällä, niinkuin olen tähänkin asti tehnyt.
Ennen oli mukavaa. Aina jouluna sai lahjaksi uuden yöpuvun. Nyt sekin pitää itse hankkia. Ai niin, kerran sain Aviokiltani lahjaksi sellaisen. Kuljimme joulunaikaan vaateliikkeen ohi ja ikkunassa oli M-kirjaimin koristeltu yöpuku. Sanoin "ompa kiva Manta-pyjama". Sieltä se sitten joululahjapaketista löytyi. Nyt ei ole enää sitäkään iloa odotettavissa, kun olemme Aviokin kanssa sopineet, että emme osta lahjoja toisillemme, aikuiset ihmiset. Kumpikin yhtä huonoja ideoimaan lahjoja.
Päivän syömiset
- aamupala: 2 siivua Minihiilari-leipää, levite, juustoa ja tomaatti. Yksi pala tummaa suklaata. (Minulla oli muuten aamulla nälkä. Kumma, koska normaalisti minulle ei aamulla maistu ruoka enkä ole nälkäinen. Syön, koska "aamulla pitää syödä".)
- myöhäinen lounas: coleslawia, Stocmannin herkkusalaattia (cantaloupe-melonia, katkarapuja, parsaa, fetaa, paprikaa), raastesalaattia (porkkana, kaali, ananas) ja salaatinkastike. Lisäksi palanen hollantilaista edam -tyyppistä juustoa.
Ennen oli mukavaa. Aina jouluna sai lahjaksi uuden yöpuvun. Nyt sekin pitää itse hankkia. Ai niin, kerran sain Aviokiltani lahjaksi sellaisen. Kuljimme joulunaikaan vaateliikkeen ohi ja ikkunassa oli M-kirjaimin koristeltu yöpuku. Sanoin "ompa kiva Manta-pyjama". Sieltä se sitten joululahjapaketista löytyi. Nyt ei ole enää sitäkään iloa odotettavissa, kun olemme Aviokin kanssa sopineet, että emme osta lahjoja toisillemme, aikuiset ihmiset. Kumpikin yhtä huonoja ideoimaan lahjoja.
Päivän syömiset
- aamupala: 2 siivua Minihiilari-leipää, levite, juustoa ja tomaatti. Yksi pala tummaa suklaata. (Minulla oli muuten aamulla nälkä. Kumma, koska normaalisti minulle ei aamulla maistu ruoka enkä ole nälkäinen. Syön, koska "aamulla pitää syödä".)
- myöhäinen lounas: coleslawia, Stocmannin herkkusalaattia (cantaloupe-melonia, katkarapuja, parsaa, fetaa, paprikaa), raastesalaattia (porkkana, kaali, ananas) ja salaatinkastike. Lisäksi palanen hollantilaista edam -tyyppistä juustoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)