Matkamuistoja

Kuten on jo varmasti tullut selväksi, en ole mikään shoppailija-tyyppi. Kaupoissa kiertely saa minussa aikaan lähinnä laksatiivisia vaikutuksia. Mutta asiaanhan kuuluu ostaa matkamuistoja. Ihan kamalasti minä en mistään krääsästäkään välitä, ne ovat vain tiellä siivotessa. Jotain kuitenkin löysin. Torilta.

Nimittäin tällaiset keraamiset taulut. Ostin ensin tuon vasemmanpuoleisen. Ilmiselvä rauduskoivu, 20 zlotya. Kun pääsin hotellille, aloin miettimään asiaa uudelleen. Siis vaivaiset 5 euroa! Seuraavana päivänä marssin samaiselle torille ja ostin toisenkin taulun samalta myyjältä, olisiko tuo hevoskastanja, vai mikälie. Näin vierekkäin aseteltuna ne näyttävät kylläkin vähän eriparisilta, mutta yhdistäähän niitä tuo taustan väri ja karheus. Enköhän jostakin löydä näillekin paikan.

Ja sitten se toinen ostos. Pelkkää tuhlausta. Nimittäin tämä Tua Braccialinin laukku. Hintaa en edes ilkeä mainita. Laukun nimi on Friends. Laukun teema sopii kyllä minulle, koiraihmisiä kun olen.

Nyt saa matkan muistelu riittää. Mutta tähän loppuun vielä linkitettynä edellisessä postauksessani mainitsemani Pyhän Marian kirkosta tasatunnein kuuluva sävelmä. Sitäkin voi kuunnella ja muistella matkaa.

Kävelyllä, osa 2

Puolalaiset ovat hiljaista kansaa. Vähän niin kuin me suomalaiset. Junissa, ratikoissa tai busseissa ei paljoa keskustelua kuulunut. Junassa ei ainakaan vierustoverin kanssa keskustella. Jokainen lukee keskittyneesti omaa kirjaansa. Kirjoja olikin paljon myytävänä joka paikassa.

Tähän vielä kerran matkakuvia, niitähän tuli otettua monta sataa... Nyt vuorossa "muut nähtävyydet".

Tämä Pyhän Marian kirkko (Mariacki-kirkko) sijaitsee aivan Krakovan keskustassa. Kirkko oli kyllä upea ilmestys. Kirkossa kannattaa vierailla, vaikka ei niin uskovainen olisikaan. Sen sisäosat ovat täynnä uskomattoman kauniita taideteoksia. Mm. sen alttaritaulu on 11 x 13 m:n kokoinen koostuen 12 ei osasta. Kirkossa on 14 erillistä alttaria ja kymmenen pientä kappelia, kaikki jo yksistään pieniä taideteoksia. Kirkon korkeammasta tornista soitetaan trumpetilla joka tasatunti Mariackin tunnussoitto Hejnal. Soitto loppuu aina yht´äkkiä, koska tarinan mukaan tataarit (?) hyökkäsivät kaupunkiin ja ampuivat torvensoittajan.

Kaikkihan nyt edesmenneen paavin tunnistavat...

Suut makiaksi! En tiennytkään, että myös puolalaiset taitavat suklaan teon jalon taidon. Joka nurkalla oli myös leipä-/pikkusuolainen-/kakku-/pullakauppa.

Niin, se reissun "ylimääräinen" ruoka. Hotelli tarjosi tervetuliaisvälipalan, jonka sai käydä syömässä, milloin itselle parhaiten sopi. No, täytyy sanoa, ettei ollut kovin kummoinen, mutta silti kiva yllätys. Kaksi paahdettua patonginpalaa. Toisen päällä jotain tomaattisalsaa ja toisen jotain tryffelijuttua. En ole koskaan syönyt mitään tryffeliruokia. Täytyy sanoa, että ainakaan tuo annos ei ollut kovin kummoinen. Jos on kerran kallis raaka-aine, luulisi siitä saavan maukkaampaa aikaan. Mutta en valita.

Kävelyllä

Kävelin Krakovassa varmaan kymmeniä kilometrejä. Lähdimme liikeelle aamusta aina noin klo 9.00 ja kiertelimme kävellen katselemassa kaupungin nähtävyyksiä aina klo 16.00 saakka. Sitten pieni levähdys hotellilla ja uudelleen liikkeelle etsimään päivällispaikkaa. Eipä ole aikoihin tullutkaan käveltyä moisia matkoja.

Muutamia kuvia kaupungilta, teemana toinen maailmansota: 

Westerplatte. Täältä alkoi toinen maailmansota, kun Hitler valloitti Puolan.

Osa juutalaisten asuttamasta kaupunginosasta on kunnostettu samanlaiseksi, kuin se oli ennen toista maailmansotaa. Tuosta oikealta löysin myös yhden geokätkön :)

Tämän muurin sisäpuolelle vietiin osa juutalaisista kuulusteluihin. Piikkilangat ovat vielä paikoillaan. Talo oli kyllä kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Elokuva Schindlerin lista on filmattu näillä alkuperäisillä alueilla.

Tämän Igor Mitoraj´n patsaan Eros Pendato (1999) olen halunnut nähdä siitä lähtien, kun se paljastettiin. Patsaan sidotut silmät ja kasvot symbolivat ideoidensa, sananvapautensa ja maailmankatsomuksensa tähden kärsimään joutuneiden ihmisten kohtaloa. Mutta sitominen kuvastaa myös sitä, että erilaiset näkemykset voivat elää yhdessä, jos niin halutaan.

Ja vielä yksi kuva, kun kerran laihdutusblogissa ollaan. Ruoka ja ravintolaruokailu Puolassa on toistaiseksi halpaa. Kahden hengen alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja "asiaan kuluvat" ruokajuomat maksoivat noin 25-30 euroa. Tässä kuva alkupaloista, joista osa leivistä ja juustoista oli jo ehditty pistää lautasille. Joten pistettiin sitten tuo dippikuppi täydentämään koloa! Kolmenlaista juustoa, neljänlaista lihaleikkelettä, täytettyjä paprikoita, kahdenlaista leipää ja grillattuja kasviksia sekä nuo dipit. Ja tämä oli vasta alkupalat...

Kotona!

Reissu Krakovaan on ohi ja kotona ollaan! Nyt sitten ei ole vähään aikaan pulaa aiheista eikä kuvista.

Puola. Mitä mieltä minä olin siitä etukäteen? Ajatuksisssani ajattelin maan jotenkin vähän reppanaksi ja nuhruiseksi sekä kommunismin jälkien näkyvän vielä selvästl. Mutta mitä vielä! Maa oli erittäin siisti. Taloja oli korjattu ja kunnostettu oikein kauniiksi. Varsinkin Varsovan ulkopuolella oli lähiöitä, joissa oli vanhoja, isoja (varmaankin ennen sotia eliitin asuinalueita) ja erittäin kauniita rakennuksia. Roskia ei näkynyt maassa juuri ollenkaan. Talojen edustoja lakaistiin koko ajan. Paikalliset tupakoijat (joita oli paljon) tummpasivat tupakkansa aina roskikseen. Enpä tainnut nähdä kenenkään polkevat tupakan tummpia maahan. Koirankakat kerättiin. Ja jopa ruokailun jälkeen ravintolassa pöytä siistittiin! Eräskin isä oli poikansa kanssa aterioimassa eräässä kahvilassa. Pieni poika murusteli tietenkin aika paljon. Lopuksi isä keräsi muruset pois ja noukki jopa isoimmat lattialta. Turistit ovat niitä jotka sotkevat... rikkovat pulloja kadulle...

Mutta asiaan. Ruokailut menivät mielestäni oikein hyvin. Aamupala ja illalla ruokailu ravintolassa (joka kylläkin oli AINA mahan täyttävä). Ei välipaloja tai mitään herkkuja.

Saapuessamme hotelliin, totesin sen olevan ihana. Minähän nukun vaikka "kamelinpaskalattialla", mutta hinnan pitää olla sen mukainen. Tämä täytti hinta-laatu -suhteen. Queeen Boutique Hotel. Meikäläisen käsilaukku rojottaa keskellä lattiaa.

Sitten ensimmäisen aamun aamupalalta. Tarjottavaa oli kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, "ruotsinlaivatasoa". Minä tyydyin tavalliseen. Tuon päälle vielä tuoreita hedelmiä. Aviokki pistelee taustalla niitä Krakovanmakkaroita poskeensa. Puolassa on paljon erilaisia juustoja, etenkin homejuustot olivat erittäin maukkaita.

Ja jos olisi halunnut, aamunsa oli voinut aloittaa myös kuohuviinillä.

Eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Aamuisia asioita aamulla! Käykäähän äänestämässä!

Matkaan lähden

Nyt lähden sitten matkalle. Joten tähän bloggailuun tulee viikon tauko. Jännä nähdä, millaista ruokaa Krakova tarjoaa. Avioikin kanssa päätettiin, että yhdessäkään kiinalaisessa, hampurilaispaikassa tai pizzeriassa ei käydä. Ei edes siellä Hard Rock Cafen kuuluisien hampurilaisten äärellä.

Kävelyä ainakin tulee, vaikka taksit ovat kuulemma halpoja. Junallakin tulee matkusteltua. Säätiedoitusten mukaan siellä on pääosin pilvistä, mutta poutaa. 

Palataan foorumille uusien kuvien ja ruokaelämysten kera!

Tämä kukka kestää muutaman pakkasasteenkin!

Kamera, osa 2

Kävin sitten eilen illalla ostamassa sen uuden kameran. Menin ensin Giganttiin. Siellä oli monenmoisia pokkareita esillä. Katselin ja vertailin niitä ainakin tunnin. Yksikään myyjä ei tullut paikalle. Lähdin sitten pois. Lähtiessäni huomasin, että palvelutiskin luona oli numerolappusysteemi. Olisiko minun pitänyt ottaa siitä lappu, jotta olisin saanut palvelua? Tosin koko hehtaarihallissa en nähnyt kuin kaksi myyjän oloista tyyppiä. Toinen hengaili pesukoneiden luona, toinen tietokoneiden.

Menin sitten Mustaan Pörssiin. Lähes samat kameramerkit sielläkin oli. Ja myyjä pongahti heti viereeni. Ostin Nikonin 16,1 megapikselin kameran. On siinä toimintaa jos toistakin. Sillä pystyy tasoittamaan ihon epätasaisuuden, se tunnistaa hymyilevät kasvot (kas kun ei porukan kauneinta, niin kuin erään tuttavani kamera, heh heh), ruoalle, lemmikeille, kukille on omat valintamahdollisuudet. Joo, joo. Minä en usko, että kamera erottaa paistia kissasta. 

Pistän tähän kaksi esimerkkikuvaa. Mutta huom, ne ovat vasta ensimmäisiä tällä kameralla ottamiani kuvia. Ensin makrokuva mummun pakkasen puraisemasta kukasta

Ja sitten maisemakuva "scenery" -toiminalla. Pukkaa taas tulvaa...

Kamera

Minun kahdeksan vuotta vanhan Pentaxin kameran litium-akku on tullut tiensä päähän. Kameralla pystyy ottamaan noin 8 kuvaa, sitten se pimenee. Tilasin siihen uuden akun noin kolme viikkoa sitten. Luvattiin viikon kuluttua ja viikon kuluttua ja viikon kuluttua. Tänään sitten marssin valokuvaamoon ja peruin tilauksen. Ja ajattelin sittenkin sijoittaa uuteen kameraan. Mitään raskasta järjestelmäkameraa en halua. Ei minusta ole suureksi valokuvaajaksi. Useimmat nykyiset pokkarit ovat ihan hyviä kameroita, pikseleitäkin löytyy.

Mutta siellä tutussa valokuvausliikkeessä ei ollut yhtään kameraa myytävänä! Minun piti oikein kysyä, että mistä minä saan ostetuksi itselleni kameran? Myyjäkin mietti hetken. Ja vastaus oli: Gigantista, Kodin Anttilasta, Mustasta pörssistä, nettikaupoista... Aika jännä juttu.  Valokuvaamo on nimensä mukaisesti pelkkä kuvaamo. Monikaan ei teetä enää edes paperisia versioita valokuvista. Se on kyllä harmi. Tietokoneen syövereistä ne kyllä katoavat koneen hajotessa. Ei jää muistoja tuleville polville.

Pitänee lähteä johonkin kodinkoneliikeeseen, kunhan saan auton käyttööni.

Aloitin neulomaan sukkaa.