Kävelyllä, osa 2

Puolalaiset ovat hiljaista kansaa. Vähän niin kuin me suomalaiset. Junissa, ratikoissa tai busseissa ei paljoa keskustelua kuulunut. Junassa ei ainakaan vierustoverin kanssa keskustella. Jokainen lukee keskittyneesti omaa kirjaansa. Kirjoja olikin paljon myytävänä joka paikassa.

Tähän vielä kerran matkakuvia, niitähän tuli otettua monta sataa... Nyt vuorossa "muut nähtävyydet".

Tämä Pyhän Marian kirkko (Mariacki-kirkko) sijaitsee aivan Krakovan keskustassa. Kirkko oli kyllä upea ilmestys. Kirkossa kannattaa vierailla, vaikka ei niin uskovainen olisikaan. Sen sisäosat ovat täynnä uskomattoman kauniita taideteoksia. Mm. sen alttaritaulu on 11 x 13 m:n kokoinen koostuen 12 ei osasta. Kirkossa on 14 erillistä alttaria ja kymmenen pientä kappelia, kaikki jo yksistään pieniä taideteoksia. Kirkon korkeammasta tornista soitetaan trumpetilla joka tasatunti Mariackin tunnussoitto Hejnal. Soitto loppuu aina yht´äkkiä, koska tarinan mukaan tataarit (?) hyökkäsivät kaupunkiin ja ampuivat torvensoittajan.

Kaikkihan nyt edesmenneen paavin tunnistavat...

Suut makiaksi! En tiennytkään, että myös puolalaiset taitavat suklaan teon jalon taidon. Joka nurkalla oli myös leipä-/pikkusuolainen-/kakku-/pullakauppa.

Niin, se reissun "ylimääräinen" ruoka. Hotelli tarjosi tervetuliaisvälipalan, jonka sai käydä syömässä, milloin itselle parhaiten sopi. No, täytyy sanoa, ettei ollut kovin kummoinen, mutta silti kiva yllätys. Kaksi paahdettua patonginpalaa. Toisen päällä jotain tomaattisalsaa ja toisen jotain tryffelijuttua. En ole koskaan syönyt mitään tryffeliruokia. Täytyy sanoa, että ainakaan tuo annos ei ollut kovin kummoinen. Jos on kerran kallis raaka-aine, luulisi siitä saavan maukkaampaa aikaan. Mutta en valita.