Ja kätköilemässä...

Siis jos minä hurahdan johonkin hommaan, niin se on sitten menoa. Esim. tämä laihdutus, liki vuosi ja miinus 20 kg, muuta en ajatellutkaan. Vielä sitten pitäisi saada ne loppukilot pois. Ja nyt tämä geokätkeily...

Aikaisemmin sanoin, että minun on PAKKO syödä päivällinen heti töistä kotiin tultuani. Toki olen pitänyt työpaikkalounaan pienenä ja syönyt sitten kotona "normaalin" kokoisen annoksen. Mutta tänään. Minulla oli palava kiire ulos ja kätköjen perään. Töissä söin eilistä merimiespihviä ja salaattia. Joku (kukahan kumma?) oli jättänyt autoon viimeviikon tiistain kauppareissulta tummaa Geisha -suklaata. (Siitä kuitenkin onnittelen itseäni, se on pieni levy ja on säilynyt viikon ja vielä jäi yli puolet!). Joten söin kotimatkalla kolme palaa sitä suklaata. Sitten pikainen postien selailu ja eikun menoksi PoikaKoiran kanssa. Yli kaksi tuntia kävelimme ja etsimme lähiseuden kätköjä. Neljä kätköä löysin. Oikestaan viidennenkin, mutta se oli niin korkealla, että tarvitsen apuvoimia sen kirjaamiseen.

Nyt on kiva huomata, kuinka ennen on vain kävellyt puistossa ja nyt saman reitin varrelta löytyykin kätköjä! Maisemaa katselee aivan uusin silmin. Eräs mikrokätkö oli erityisen taitavasti piilotettu. Tongin ja kiertelin kuusen juuren ympärillä. Luovutin. Kunnes sitten toisen kätkön löydettyäni päätin palata takaisin ja etsiä sen kätkön. Ja pang! Siinähän se nökötti keinokäpyyn piilotettuna. Ja erityisen kivaa oli, kun PoikaKoira tutkii kanssani kätkörasioita, ihan kuin se muka ymmärtäisi hommasta yhtään mitään. Mutta onhan niissä tuoksuja. Samalla tavalla ryömi siltojen ym. alle kuin minäkin.

Tänään jäi sitten se päivällinen välistä. Kolme palaa suklaata siis korvasi sen. Kello on nyt puoli kahdeksan, joten en minä enää syö. 

Toivottavasti huomenna ei ole aivan kaamea keli, että pääsen taas etsimään muutaman kätkön! 

Muisto kesästä