Karviainen

Viikonloppu hurahti jälleen mökillä. Olin serkun apuna poimimassa hänelle ja vähän itsellenikin viinimarjoja ja karviaisia. Heillä on "ainakin sata" pensasta, joten poimittavaa riittää. Toki he myyvätkin marjoja, mutta paljon he myös itse syövät niitä. Minä en oikeastaan tajua, miten joku saa käytettyä itse niin paljon marjoja.

Muistan, kun pienenä inhosin tuota marjojen poimista. Mutta nyt homma tuntuu tosi leppoisalta. Saa istua paikallaan tuolilla ja jutella jonkun kanssa. Oikeaa hermolepoa ja aivojen tuuletusta. Serkkuni on kova puhumaan. Ei tule aika pitkäksi hänen kanssaan. Hän muistaa pitkät tarinat sukulaisistamme. On ihan kiva kuulla niitä, koska tuo äidin puoleinen suku on jäänyt minulle vähän vieraammaksi. Isän suku on paljon tutumpaa, asuimmehan kylällä, jossa asui isän lähes koko muu suku.

Tänään on Aviokin syntymäpäivä. Kävimme ulkona syömässä, missäpä muualla kuin pitsalla. Toinen kerta minulle laihdutuksen aikana. Jospa taas pitäisi parin kuukauden tauon. Ja ei nyt olekaan tiedossa mitään erityistä. Tasaista arkea.

Ihania, pehmeän makuisia karviaisia. Vähän enemmän kuin oman puskani 15 marjaa.