torstai 20. syyskuuta 2012

Suosikki

Jaa, se sitten lopetataan Suosikki-lehti. Minä kuulun siihen ikäluokkaan, jonka nuoruuteen Suosikki kuului ehdottomasti. Se tuli jopa tilattuna kotiin muutaman vuoden. Minua pari vuotta vanhempi serkkutyttö kertoi, että hänen äitinsä oli antanut hänelle markan rippikoulukirkkoon mukaan pistettäväksi kolehtiin. Ei ollut mennyt markka kolehtiin, vaan sillä oli ostettu salaa Suosikki! Rahan arvohan on muuttunut, eikä tuota hintaa voi suoraan verrata nykyrahaan. Vajaa 20 senttiä oli siihen aikaan iso raha. Noihin aikoihin kotikonnuillamme esiintyi myös englantilainen The Sweet -bändi. Olin niin nuori, että vanhempani eivät päästäneet minua katsomaan keikkaa, ja liputkin olivat kuulemma ylihintaisia. Myöhemmin olen lukenut paikallisen nuorisosäätiön muisteluista, että liput tuolle keikalle olivat huikeat 5 markkaa. Ennätysmäisen korkeat lippujen hinnat! Niin se aika muuttuu. Ja bändi oli esittänyt vain kaksi kappaletta, koska joku oli heittänyt solistia jollain kapulalla...

Kävin tänään sitten vihdoinkin pistämässä passihakemuksen vetämään. Ajoin naapurikunnan puolle 20 minuuttia, jonotin 2 minuuttia ja ajoin takaisin. Eli reilusti alle tunnissa homma oli ohi. Ja lähettävät sen vielä kirjattuna kirjeenä lähipostiin. Kuten aiemmin mainitsin, täällä Pohjolassa poliisiasemalla on tosi ruuhkaa, passihakemusta on parhaimmillaan joutunut jonottamaan yli kolme tuntia. Kyllähän tuohonkin reissuun meni aikaa, mutta jotenkin sen kestää paremmin ajamalla kuin istumalla poliisilaitoksen palvelupisteessä kaikenmaailman ihmisten kanssa. Pakolaiset, siirtolaiset, romaanit, aselupien hakijat näin metsästysaikaan, pitkästymistään kitisevät lapset, örisevät humalaiset... Meitä mahtuu tähän maailmaan.


Tämä ei ole söpö kuva. Bongasin työpaikan portaiden juurelta tämän vähän yli 20cm pitkän kastemadon. Ikinä en ole nähnyt näin pitkää matoa. Yritin katsoa, kummalle suuntaa se kulki. Ei saanut selvää, kumpikin pää yritti eri suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti