Vanha ystävä

Olen varmaan maininnut, että olen kertaalleen eronnut. Kaiken muun ikävyyden lisäksi, mitä ero tuo tullessaan, tuo se eron ystävistä. Eron jälkeen ystävät jakautuvat selvästi "minun" ja "sinun" ystäviin. En oikeastaan osaa kuvitella tilannetta, jossa minulla ja exällä olisi yhteinen ystävä, jonka luona vuoroin vierailisimme. Samoin olen irtaantunut exän äidistä, lasteni mummusta. Aluksi kyllä soittelin hänelle, mutta sitten kuulin, kuinka hän oli vertaillut minua ja exän uutta kihlattua, kehuen hänet tietekin maasta taivaisiin. Joten päätin, että antaa olla. Hoitakoot exä lastensa ja mummun suhteet.

Tänään sitten näin erään vanhan ystävän, joka oli minun ja exän perhetuttuja. Olen nähnyt hänet aiemminkin muutama vuosi sitten, mutta silloin hän meni nopeasti moikattuaan pylvään taakse piiloon! Nyt sitten, kun lenkitin PoikaKoiraa, tuli hän minua vastaan, pysähtyi ja rapsutteli koiraa. Tuo koira antoi hänelle varmaan syyn pysähtyä ja aasinsillan kuulumisien vaihdolle. Luulen, että edellisellä kerralla hän oli ehkä tuntenut itsensä epävarmaksi ja vaivautuneeksi, että kenenkäs ystäviä tässä oikein ollaan, minun vai exän? Nyt sitten rupalteltiin pitkä tovi, samalla tavalla kuin kauan sitten. Vaihdettiin kuulumiset ja lasten kuulumiset. Ja tuntui, kuin edellisestä tapaamisesta ei olisi kulunut kuin päivä. Mutta tuskin tapaan häntä enää muuten kuin sattumalta, kuuluuhan hän exän ystäviin jo poikavuosilta.

Ystävyydelle!