Kylläpä oli ihana herätä tänä aamuna helmikuuhun! Leikkasin heti Yliopiston keltakantisen almanakan alanurkasta pienen palan pois, että sen saa heti avattua oikean kuukauden kohdalta. Valoisa aika on lisääntynyt yli kahdella tunnilla sitten tammikuisen töiden aloittamisen.
Mutta ulkona on mitä kaamein lumituisku. Ei puhettakaan, että pystyisi lähtemään koirien kanssa pidemmälle lenkille. Ei ainakaan meidän koirien. Temmeltäkööt kahdestaan sisällä.
Tänä lumisena sunnuntaina olen lueskellut kotikylästäni valmistunutta kyläkirjaa. Harmi, etten silloin aikoinaan osannut arvostaa tai udella vanhemmilta ihmisiltä heidän kokemuksiaan. Niin monta hienoa tarinaa tuokin kylä pitää sisällään. Vanhat valokuvat kertovat osaltaan sukulaisteni ja kyläläisten elämästä. Ja kyllä on ollut iso työ vapaa-ehtoisilla kylätoimikunnan jäsennillä kasata tuo yli 500 sivuinen kirja!
Asiasta kolmanteen. Täällä Pohjolan valkeassa kaupungissa on kaduilla tasan tarkkaan kaksi mäkeä. Toiseen niistä on keittiön ikkunastani suora näkyvyys. Lumituisku ja teiden huono auraus saavat aikaan sen, että tuota mäkeä on hankala vähän huonommalla autolla ja ajotaidolla päästä ylös. Minä sitten keittiön ikkunasta seuraan tapahtumia... Entisaikaan kait kutsuttaisiin juoruakaksi. Vaikka en minä muille juoruilekaan. Kunhan päivystän joskus kahvikupin ääressä... :)
Kaasuta. kaasuta, mutta älä sudi. Pakki päälle ja uusi yritys!
Kevään tulon huomaa myös huonekasveista. Viime vuonna idättämäni avokadon siemen puskee jälleen uutta heleän vihreää kasvua.
Ja päivän ruoka. Elämäni ensimmäinen kinkkukiusaus. Odottaa enää ruokakermaa päälle. NicerDicer oli jälleen kova sana. Viisi perunaa kolmeen osaan ja ao. koneella tasakokoisiksi kuutioiksi. Mukaan kaksi sipulia, pilkottu juustonkannikka, suola ja mustapippuri.
Hyvää helmikuuta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti