Minä ja kuha

Viime viikolla bongasin Anna-lehdestä mukavan reseptin, Kalastajan gratiinin, jossa pääraaka-aineena on kuha. Minä olen aina vähän vierastanut kalaa, eihän sitä koskaan meillä kotona valmistettu. Paitsi äiti keitteli joskus silakkarullia. Lapsen suussa ne maistuivat kamalalle.

Kunnes sitten törmäsin nykyiseen Aviokkiini. He ovat perinteisesti kasvattaneet kirjolohia. Meillekin sitten lankesi osuus tuosta kasvatussaaliista, 1/16 osa. No, se tarkoitti noin 60 kalaa per vuosi. Joten kirjolohikin kyllästyttää, jos sitä pitää viikoittain syödä.

Tuo resepti on mukava. "Tavallisia" raaka-aineita. Ja kaikki tarvittava käytettiin kerralla tuohon annokseen, mitään ei jäänyt kaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

Minä käytin kolme kuhafilettä, viisi perunaa, kaksi porkkanaa ja palan selleriä. Ranskankermaan lisätty vesi oli mielestäni turhaa, ainakaan desiä sitä ei tarvitse. Ja itse siivutin sitruunat kuhafileiden päälle ennen uuniin pistämistä. Oli hyvää! Suosittelen.

Tässä muutama viikko sitten Aviokkini tilasi itselleen Tuulilasi-lehden. Ja kaupantekijäisinä sai kaksi hyvää ja tervää Marttiini-keittöveistä. Kyllä ovat todella teräviä ja hyviä veitsiä! Eräänä parjantai-iltana Aviokki siivutti itselleen leipää. Minä sanoin kaksi kertaa, että ne veitset ovat sitten todella teräviä. Ja niinhän siinä sitten kävi, arvaatte kyllä. Veitsi lipsahti ja sormen päästä lähti palanen. Niin iso pala, että haava piti käydä polttamasa kiinni päivystyksessä. Päivystyksen lääkäri oli kysynyt "oletteko artesaani?", kun pikkurillistäkin puuttuu palanen nuorena sattuneen moottorisahaonnettomuuden jäljiltä. "Ei kun leipää leikkasin uudella veitsellä." "Jaa, olette muuten yhdestoista tapaus tänä iltana, kun uudella veitsellä on leikattu pala sormesta pois." Että ovat näköjään muutkin saaneet kylkiäisinä uusia veitsiä :)

Ja vuoden ensimmäiset. Sanotaan, että Aalto-maljakko on tehty 50 liian lyhytvartiselle tulppaanille. Minä sain mahtumaan niitä tähän 28 kpl.