sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pölyä ja työ mitä kukaan muu ei huomaa...

Kun kymmenenen vuotta sitten muutimme tähän asuntoon, ihastuin siihen, että meillä on keittiö, ei vain riviä keittökalusteita olohuoneen yhdellä seinällä. (Niitä on muuten yllättävän paljon nykyisissä asunnoissa. Yleensä kommentilla "keittössä voi tehdä ruokaa ja seurustella samaan aikaan". Jaa, jos meille tulee ruokavieraita, minä esivalmistelen ruuat ja yleensä yhdessä vieraiden kanssa teemme lopputyöt. En seiso koko iltaa patojen äärellä. Ja kotiväen kanssa nyt ei paljoa tarvitse seurustella...)

Keittiö on Topi-kalusteen mallistoa. Aluksi huomasin, että kolme ovea olivat ihan eri sävyä muiden ovien kanssa. Takuuvaihtoon. Puisen työtason reunassa oli säle, jonka takia piti aina miettiä, mihin suuntaan tiskirättiä vetää. Takuuvaihtoon. Asennusfirman pojat toivat uuden työtason. Se oli puoli senttimetriä liian pitkä. Jälleen muutama viikko odottelua. Kaapiston nurkassa on lasivitriini, joka aukeaa myös olohuoneen puolelle. Lasiovi oli ihan  kiero ja aukesi "väärälle kädelle". Sekin takuuvaihtoon. Kolmen oven uusinta-asennus ei vieläkään ihan onnistunut. Sävyeroa oli vieläkin. Mutta itse vaihtelin ovien paikkaa valoisasta nurkkauksesta varjoisaan. Nyt sävyeroa ei vieras huomaa, ellen siitä erikseen mainitse. Sanoin kalustetoimittajalle, että jos saan lusikkarengin laatikkoon, en ala enää vaatimaan ovien vaihtoa. Ja sain lusikkarengin.

Lasivitriini on ihan kiva. Siitäkin kuulin juttua, jonka arkkitehtituttavamme oli kuullut. Hän oli suunnitellut lasivitriinit erään asunnon keittiöön. Tämän meidän asunnon suunnittelija XX oli todennut hänelle "Ei niihin asuntoihin semmoisia ihmisiä muuta, jotka lasivitriinejä kaipaavat". Meillä vierailessamme arkkitehtituttavamme naurahti "Jaa, on näköjään XX muuttanut mielensä lasivitriinien suhteen tai kopioinut idean minulta."

Mutta tämän päivän asiaan. Lasivitriini pitää puhdistaa aika ajoin. En siivonnut sitä viime keväänä. Enkä muista siivosinko sitä edellisenä keväänäkään. Mutta sitä edellisenä keväänä siivosin melko varmasti. Nyt tuo kirkas kevätaurinko paljasti koko karmeuden.



Paremmat viinilasit ovat saaneet olla rauhassa aloillaan siitä saakka, kun edellisen kerran kaapin pesin. Samoin ylähyllyn kahviastiasto. Pesin neljä tiskikoneellista astoita. Aikaa meni kaikkinensa liki kuusi tuntia odotteluineen.

Nyt hyllyt ja astiat hohtavat puhtautta. Ja kukaan muu kuin minä ei huomaa tehtyä työtä. Tällä pärjää ainakin vuoden.


Puhtaus.


Tarvitsenkohan koskaan enää tusinaa Paratiisi-kuppeja tai Arctica-kuppeja? Pirtti-sarja on muisto edesmenneestä ex-anopistani. KoKo espressokupit ovat tupaantuliaislahja.


Tämä on muisto mummulasta, pelastettu kesämökiltä.

2 kommenttia:

  1. Kyllä sitä pölyä vaan keräytyy ja hyvä on välillä kirkastaa ilmettä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monissa sisustublogeissa on paljon astioita avohyllyillä. Mietin aina sitä siivoamisen määrää...

      Poista